Vanhemman sukupolven ihmiset, haluaisin kysyä teiltä tupakoinnista ennenvanhaan

Vierailija kirjoitti:

1960-luvulla tupakkaa polteltiin vielä  jopa television haastattelu- ja  keskusteluohjelmissa... 

Hah, joo, kuustudio vuonna 1969. Seurattiin studiossa livenä ensimmäistä kuukävelyä savupilven ympäröimänä.

Itse olen katsonut ylen elävästä arkistosta  suomen sotakorvauksista dokkarin ja se oli aika hupaisan näköistä. Sotevan kokouksissa varmasti aivan jokainen iso herra poltti, tehtaiden insinöörit polttivat ketjussa kun palaveerattiin yms. 

En muista miltä vuosilta mutta mieleen jäänyt kun Keke Rosberg veti kessua varikolla tv-haastatteluissa!

Lääkärit suosittelivat tupakointia lihaville.

Olen syntynyt -63, ja tuntuu että lapsuudessani oli oletus, että mies tupakoi. Jos kotona kävi vieraita, heille tarjottiin tupakkaa; tosin moni halusi polttaa omiaan kun oli johonkin tiettyyn merkkiin mieltynyt. Vähän hämmästyneenä sanottiin "ai sä et polta", jos joku ei tupakoinutkaan. Ei sitä tupakoimattomuutta silti paheksuttu sentään, se vain oli yllättävää. Terveysriskeistä kyllä puhuttiin, mutta se oli vähän kuin ilmastonmuutos nykyään, kaikki eivät ottaneet niin vakavasti, vaan sanoivat että johonkinhan sitä kuolee kuitenkin. Esim. isäni yritti silti lopettaa, onnistumatta. Naisten tupakointi oli vähäisempää mutta ihan yleistä silti, esim. isäni sisaret tupakoivat kumpikin. Siihen suhtauduttiin ihan neutraalisti. Äidilläni oli paljon sisaruksia joista miehet polttivat kaikki, naiset ei kukaan. Ehkä noin oli maaseudulla tapana.

Vierailija kirjoitti:

Ohis,

Olin n. 20-vuotta sitten Kööpenhaminan Mäkkärissä ja siellä oli tupakkapuoli! Ja siellä ihmiset polttivat, mieleen on jäänyt kertakäyttöiset Mäkkärin logolla varustetut tuhkakupit(!) siinä samalla pöydällä missä suolaa/pippuria/servettejä.

En tiedä onko Suomen Mäkkäreissä saanut koskaan polttaa...?

Taisi olla 1998 kun olin Belgiassa kebab paikassa baarin jälkeen hakemassa syötävää. Ihmettelin kun siellä sai polttaa ihan siinä tiskilläkin. Oli siis vähän baarin oloinen paikka vaikka muistaakseni oli lähinnä kebabbila.

Silloin suomessa oli muistaakseni kielletty ravintoloissa baaritiskillä polttaminen, mutta osassa ravintolaa oli vielä tupakointi sallittu.

Vierailija kirjoitti:

Tupakointi oli varmaankin myös hyväksytty seurustelumuoto. Että samalla jutellaan ja poltetaan, pysyy asioissa perillä kun on osana polttavia, varsinkin jos mentiin ulos polttamaan ja osa jäi sisälle ulos ryhmästä.

Eihän tupakoijat menneet ulos polttamaan, kun sitä pystyi tekemään sisällä. Tupakaksi pistettiin missä vaan muilta kysymättä.

Kaikkialla poltettiin. Linja-autoissa, kotona opettajan huoneessa jne. Missähän tuo olisi ollut kiellettyä?

60- luvulla nuoruudessani tupakkaa poltettiin kaikkialla. Busseissa viimeisillä penkeillä, junissa tupakkavaunuissa ja eteisessä, hammaslääkärin odotushuoneissa, sairaaloissa (itse sairaanhoitaja) hoitajien kokoushuoneissa jne. Itsekin poltin paljon- nyt en enää-ja kaikki kaverini polttivat. Koulussa puhuttiin enimmäkseen vain siitä, että tupakointi aiheuttaa keuhkosyöpää. Meille näytettiin filmejä iäkkäistä miehistä, joilla oli aivan mustat keuhkot tupakoinnin seurauksena. No, nuorina ihmisinä ajattelimme, että siihen on vielä pitkä aika ja ehdimme lopettaa joskus myöhemmin. Koulumatkalla oli tupakointi ankarasti kielletty, eikä tupakoita saanut kuljettaa mukana. Mutta olivat ne meillä kuitenkin mukana ja heti koulun loputtua menimme polttamaan ensimmäiseen mahdolliseen piilopaikkaan. Yksi vanhempi poika kärähti ja erotettiin koulusta kahdeksi kuukaudeksi. Sekään ei meitä säikäyttänyt. Pojasta tuli jonkinlainen sankari. Jälkeenpäin olen ajatellut, että tämä oli jonkinlaista nuorten uhmaa. Koulukuri oli kovaa, ja omien mielipiteiden sanominen hyvin rajoittunutta, niin myös useimmilla kotona, ja uhmasimme siellä missä vähän pystyimme. Se oli sellaista kissa-ja hiirileikkiä. Jälkeenpäin huvittavat nämä muistot.

Vierailija kirjoitti:

60- luvulla nuoruudessani tupakkaa poltettiin kaikkialla. Busseissa viimeisillä penkeillä, junissa tupakkavaunuissa ja eteisessä, hammaslääkärin odotushuoneissa, sairaaloissa (itse sairaanhoitaja) hoitajien kokoushuoneissa jne. Itsekin poltin paljon- nyt en enää-ja kaikki kaverini polttivat. Koulussa puhuttiin enimmäkseen vain siitä, että tupakointi aiheuttaa keuhkosyöpää. Meille näytettiin filmejä iäkkäistä miehistä, joilla oli aivan mustat keuhkot tupakoinnin seurauksena. No, nuorina ihmisinä ajattelimme, että siihen on vielä pitkä aika ja ehdimme lopettaa joskus myöhemmin. Koulumatkalla oli tupakointi ankarasti kielletty, eikä tupakoita saanut kuljettaa mukana. Mutta olivat ne meillä kuitenkin mukana ja heti koulun loputtua menimme polttamaan ensimmäiseen mahdolliseen piilopaikkaan. Yksi vanhempi poika kärähti ja erotettiin koulusta kahdeksi kuukaudeksi. Sekään ei meitä säikäyttänyt. Pojasta tuli jonkinlainen sankari. Jälkeenpäin olen ajatellut, että tämä oli jonkinlaista nuorten uhmaa. Koulukuri oli kovaa, ja omien mielipiteiden sanominen hyvin rajoittunutta, niin myös useimmilla kotona, ja uhmasimme siellä missä vähän pystyimme. Se oli sellaista kissa-ja hiirileikkiä. Jälkeenpäin huvittavat nämä muistot.

Setäni on täysin alkoholisoitunut, poltti aikaisemmin ketjussa mutta joutui lopettamaan kun välskäri totesi että jos et lopeta niin kuolo korjaa vuoden kuluessa. Onkohan tuossakin sitä kapinointia vanhan ajan hengen mukaisesti? Alkoholi takaa huolettoman elämän kun ei tarvitse murehtia mistään ikävistä asioista kun on pää sekaisin. Jotenkin se maailmankuva ei istu millenniaalin maailmankuvaan. 

up