Kotiäiteydestä/-isyydestä - puolesta vai vastaan?

Pitäisi saada olla halutessaan kotona.

Jos kotivanhemmuus jakautuisi 50-50 miesten ja naisten välillä, siitä ei olisi mitään yhteiskunnallista haittaa. Se voisi olla lasten kannalta jopa hyvä asia, kunhan töissä käyvä vanhempi pystyisi rahoittamaan perheen elämän ilman tukia.

Olin kirjoittamassa vastausta lainaukseen, jossa kysyttiin, oletanko etteivät miehet pidä pikkulapsiaikaa tärkeänä.

Mielestäni oli mahtavaa, jos mies todella haluaisi jäädä kotiin ja luoda lapsiin lämpimän siteen. Oman kokemukseni (oma lapsuus, ystävien miehet, tapailemani miehet) mukaan näin ei kuitenkaan ole, ja se on valitettavasti värittänyt käsitystäni miehistä varsin ikäväksi. Olen tavannut vain yhden miehen, joka halusi jäädä koti-isäksi, ja joka niin sitten tekikin. Muut ovat pitäneet vain lyhyitä isyysvapaita. Osa viettänyt senkin lähinnä humalassa.

Ymmärrän myös tuloaspektin, mutta itse asun seudulla, missä asumiskustannukset ovat hyvin edullisia eikä rahaa juuri kulu mihinkään "turhaan". Täällä on tietyissä piireissä ihan tavallista, että nainen jää kotiin lapsia kasvattamaan. Kyseessä on tietenkin eräs uskonnollinen liike, jonka vuoksi aloitusviestissä viittasinkin, että tällaiset tavat koetaan nykyään vanhoillisina ja vieroksuttavina. Se on mielestäni valitettavaa. Tällä seudulla kuitenkin pärjää yhden ihmisen palkalla ihan mukavasti, ja "puolentoista ihmisen palkalla" jo mukavasti.

Ihan miten pariskunnat saavat sovittua. Jotkut haluaa palata töihin lapsen ollessa tietyn ikäinen ja toiset pysyy kymmeniä vuosiakin kotosalla. Ehdottomasti parien pitäisi itse saada sovituksi miten tulevat toimimaan.

Kotiäitiyteen /isyyteen pitäisi tukea enemmän, tulevaisuudessa meillä on pulaa työntekijöistä, ei synnytystalkoot vaan iske kelan oikkuansioilla, jos lapsia on useampia on se 3vuotta lyhyt aika olla kotona, kun koti parhaimmillaan työllistää täysin varsinkin jos on vielä yksinhuoltaja.

Nyky-yhteiskunnassa pitäisin toivottavana, että perheet saisivat itse päättää mitä tekevät ja se olisi oikeasti mahdollistakin. Saahan nytkin kuka vaan jäädä kotiäidiksi tai -isäksi, mutta kenellä on siihen varaa. Etenkin joustoa pitäisi olla työelämässä enemmän: paremmat mahdollisuudet esimerkiksi osa-aikatyöhön. Itse olisin varmasti onnellisimmillani, jos minulla olisi riittävästi aikaa olla perheeni kanssa ja samalla voisin tehdä vaikka pari-kolme päivää viikossa töitä. Tällaisia osa-aikaisuuksia ei kuitenkaan ihan hirveästi ole muuta kuin matalapalkka-aloilla, jolloin taas tulotaso tippuisi niin paljon, ettei siihen ole varaa. Jos perheet voisivat itse päättää esim. perheverotuksen käyttöön otosta itsellä, niin se voisi tämmöiseen tilanteeseen sopia oikein hyvin. Pienentäisi sitten toisen osapuolen verotusta, joten ei olisi niin suuresti väliä, mitä toinen tienaa. (Paitsi toki tulevan eläkkeen kannalta.)

Ratkaisu pitäisi tehdä lapsen paras etusijalla, lapsetkin on yksilöitä.

Jos täältä kysyy niin sehän on jokaisen henkilökohtainen mielipideasia... Vai onko tämä kysymys tarkoitettu pohdinnaksi parisuhteen osapuolille vai yhteiskunnan kannalta liittyen kotihoidontuen lakkauttamis puuhasteluihin.

Henkilökohtaisesti meillä hoidetaan lapset 3v asti kotona ja niin kauan lyhennetyllä työajalla kuin se lain mukaan on mahdollista, mutta ei kyllä yhtään kiinnosta haittaako se jotain muuta tai mitä siitä ajatellaan.

up