Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa, onko tämä parisuhteessa normaalia (jos on, taidan haluta pysyä sinkkuna)
11.01.2021 |
Olen 40+ ja viimeiset 7 vuotta aina silloin tällöin tapaillut jotakuta maksimissaan muutamia kuukausia. Käsitykseni ja muistikuvani seurustelusta ovat ehkä jo hapertuneet.
Nyt olen tapaillut hiukan itseäni vanhempaa miestä. Minua häiritsee se, että mies haluaisi meidän viettävän jotenkin "aktiivisesti" aikaa yhdessä. Ei siis riitä, että olemme samassa tilassa vaan minun pitäisi koko ajan keskustella tms. olla tavoitettavissa. Minä tykkään lukea kirjoja, jotka välillä vaativat ihan jopa keskittymistä ja sitä taas miehen pulina häiritsee.
Jos otan "omaa aikaa" ja olen kotonani, huomaan miehen epäilevän sitä, mitä todellisuudessa teen (tapailenko muita miehiä?). Tämä tulee ilmi erilaisista tökeroistä vihjauksista.
Entä onko kohtuutonta haluta välillä vain pötköttää koko päivä sängyssä peiton alla? Miehestä tämä on ilmeisesti laiskottelua koska huomaan hänen tulevan huonotuuliseksi minun makoillessani liian pitkään. Minua ahdistaa miehen tarve tehdä tarpeen vaatiessa tikusta asiaa päästäkseen liikkeelle. Minusta joka päivä ei tarvitse esimerkiksi imuroida ja imuroiminen näyttää olevan miehen suosikkipuuhaa silloin, kun minä haluaisin vain rentoutua.
Minä kaipaan parisuhteelta hyvää keskustelua mutten enää mitään paita-perse -tyylistä arjen jakamista. Haluan päivittäin vähintään tunnin-pari käyttää aikaa ihan vaika vain siihen, että saan istua sohvalla ja ajatella niitä näitä, lukea uutisia tms. Haluan nähdä kavereitani välillä spontaanistikin eli ei niin, että jos meno tulee nopeasti, mies kuvittelee minulla olevan kilpakosijoita. Mies toivoo saavansa kunkin viikon ohjelmani kalenteriinsa, jotta "voi järjestellä omia menojaan niiden mukaan". Nopeista muutoksista mies ei pidä ja ärsyyntyy niistä niin, että se näkyy puhumattomuutena.
Olenko siis sopimaton seurusteluun vai olenko löytänyt vain (taas kerran) itselleni sopimattoman miehen?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma! Löysin ihanan, kunnollisen ja komeankin miehen tinderistä, on tapailtu/seurusteltu tässä puoli vuotta, ja vähän harmittaa, että taidetaan olla sittenkin liian erilaisia toisillemme. Harmittaa siksi, että kerrankin olen löytänyt ei-juopon, itsensä elättävän, tasapainoisen tyypin ja nyt sitten tämä.
Ongelma siis on että mies on hyvin ekstrovertti ja "puuhakas", minä introvertti ja paljon rauhaa ja lepoa tarvitseva. Vielä olen ihastunut joten olen jaksanut ihastumisen voimalla miiehen kanssa koko ajan mennä ja tehdä ja olla sosiaalinen, mutta vähitellen alkaa jo kääntyä siihen että jos mies haluaa lähteä johonkin, minä mieluummin jäisin vaikka lukemaan kirjaa kotiin. Hänelle ei käy sekään, että hän menee ja minä olen kotona, vaan hän haluaa mennä ja tehdä yhdessä.
Voisin melkein luulla että on joku jonka olen päästänyt menemään. Mulla on mallina sellaisia pitkiä parisuhteita joissa kiinnostuksen kohteen on ollut todella erilaiset mutta yhdessä on oltu silti ja harrastettu pääosin omia harrastuksia omien ystävien kanssa.
Nämä takertuvat ja määräilevät harrastuskaverin etsijät ei siten toimi itselle yhtään ja pidän sitä vikana monen muun asian tavoin ettei pysty huomioimaan toisen tarpeita tai anna olla sellainen kun on. En ole siitäkään varma kuinka realistista on aikuisella iällä löytää sellaista ihmistä joka olisi kiinnostunut tai jolla on mahdollisuus omien velvollisuuksien, kiinnostuksenkohteiden, lapsien ja muiden velvollisuuksien lomassa imeytyä täysin toisen juttuihin ja nämä tyypit vaikuttaakin siltä ettei vastuut ole painanut liikaa omia harteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
APhan olisi vaimomatskuu. Joskus on mukava olla vaan, puhumatta mitään.