Kertokaa, onko tämä parisuhteessa normaalia (jos on, taidan haluta pysyä sinkkuna)

Ette sovi toisillenne pidemmän päälle. Kummankaan tavoissa ei sinällään kait mitään vikaa ole, olette vain erilaisia.

Jos olisin sinä jättäisin nykyisen ehdokkaasi samoin tein. Omistushalu ja mustasukkaisuus ovat ominaisuuksia, joihin ei pidä suostua ja tukea suostumalla toisen vaatimuksiin pienessäkään määrin.

Tämä "jamppi" on siksi vapaana, ettei kukaan muukaan suostu.

En usko, että ihan kaikki ovat samanlaisia. Etsi nuorempi. 

Kummassakaan tuskin on mitään vikaa mutta ette ehkä vain sovi luonnostaan kovin hyvin yhteen. Mies kaipaa aktiivisempaa vuorovaikutusta kanssasi, tykkää tehdä asioita tasaiseen tahtiin ja tulee helposti kärsimättömäksi pelkästä oleilusta. Sinä taas pidät rauhallisemmasta elämänrytmistä, jossa on tilaa spontaaneillekin muutoksille ja haluat enemmän vapaata oleskeluaikaa. Ainoa kulmia kohotuttava asia tässä on tuo miehen taipumus "vitsailla" kilpakosijoista. Onko hän mahdollisesti mustasukkainen vai onko tuo vain hänen tökerö tapansa purkaa turhautumistaan? Joka tapauksessa nyt teidän kannattaa nostaa kissa pöydälle ja keskustella odotukset ja toiveet suhteelta selviksi. Vaikutatte sen verran erilaisilta ja eritempoisilta persoonilta, että ilman kattavaa keskustelua suhteenne tuskin voi jatkua, jos haluatte siis sitä jatkaa.

Ihme tyyppejä tapailet.

Ei tuo ole epänormaalia. Ette vain sovi toisillenne. Kyllä maailmaan mahtuu myös ihmisiä joille sopii paremmin tuo sinun tyylisi, jatka etsintöjä.

Olet löytänyt itsellesi sopimattoman miehen jolla on mustasukkaisia piirteitä. Veikkaan että ajan kanssa mustasukkaisuus ja omistavaisuus vain pahenevat.

Tuollaiset puuhakkaat touhuajat ovat kyllä rasittavia. Varsinkin jos se suukin käy kokoajan ja eivät anna olla rauhassa hetkeäkään. Elämäntyylinne ovat kyllä niin erilaiset että kummankin kannattaa etsiä itselle sopivampi seurustelukumppani.

Viime suhteessa saatettiin miehen kanssa viettää tuntikausia samassa huoneessa vaihtamatta yhtäkään sanaa. Oli rentoa ja sopi kummallekin.

Eli ei tuo ap:n tilanne ole mikään vakio, kuten mainittu ette vaan sovi toisillenne.

Itse lähestyn 40 ja olen tullut siihen tulokseen, että voin seukkailla, mutta yhteistä elämää saman katon alla ei tule. Juuri siksi, että tahdon viettää päiväni kuten itse haluan. Jos haluan olla sängyssä 12h tai lukea 5 h putkeen se mulle suotakoon. Sovitusti sitten kyläillään ja vietetään yhdessä aikaa jommankumman asunnolla. 

Ethän sattumoisin tapaile (tietämättäsi) miestäni? Hän on sellainen tuuliviiri ja tarvitsee aina muita naisia huonoa itsetuntoaan pönkittämään. Kuulostaa juuri hänenlaiseltaan. Tarvitsee sinun aikataulusi, jotta voi mulkata omia harrastuksiaan ja perheen vaatimaa aikaa. Olen ehdottanut eroa useampaan kertaan, sillä itsekin haluan laillasi rentoutua ja olla enkä koko ajan touhottaa hysteerisesti jotain. Etsi parempi mies. Minäkin teen niin. Aikanaan.

Ei ole parisuhteessa normaalia. Aika siirtyä eteenpäin ja jättää tuo suhde taakseen.

Nyt on niin vahvaa mustasukkaisuutta ja kontrollointia läsnä, että lähtisin kävelemään heti paikalla. Teillä on aivan erilaiset tarpeet ja elämäntavat. Harva suostuu tuollaiseen kontrollointiin.

Jos ette asu yhdessä, en minäkään tykkäisi vierailupäivänä pötköttää koko päivää peiton alka (paitsi jos se heiluu tiuhasn sen päivön aikana) tai katsoa, kun toinen lukee kirjaa. Eikö nämä ole niitä juttuja, joita tehdään niinä päivinä, kun on yksin kotonaan.

Tuo kuulostaa tutulta omassa parisuhteessani, lukuunottamatta tuota mustasukkaisuutta. Meilläkin minä haluaisin vain oleilla paljon enemmän kuin mieheni, lukea, köllötellä, katsella tv:tä. Toki pidän myös liikunnasta, mutta mieheni haluaa aina tehdä aktiivisesti jotain. Hän on himoliikkuja, päiväunia ei saa nukkua jne. Meillä on 20 vuoden parisuhde, joka on muuten toimiva, mutta tämä eroavaisuus on todella raskasta välillä. Ajattelen, että mieheni purkaa ahdistusta/masennusta tuohon pakkosuorittamiseen.

tapailetteko siis vai asutte yhdessä ja olette parisuhteessa? Jos tapailette tuntuisi oudolta kutsua toinen kylään ja maata sängyssä koko päivä yksin. Jos asutte yhdessä olisi suotavaa olla myös omaa aikaa.

Sama ongelma! Löysin ihanan, kunnollisen ja komeankin miehen tinderistä, on tapailtu/seurusteltu tässä puoli vuotta, ja vähän harmittaa, että taidetaan olla sittenkin liian erilaisia toisillemme. Harmittaa siksi, että kerrankin olen löytänyt ei-juopon, itsensä elättävän, tasapainoisen tyypin ja nyt sitten tämä.

Ongelma siis on että mies on hyvin ekstrovertti ja "puuhakas", minä introvertti ja paljon rauhaa ja lepoa tarvitseva. Vielä olen ihastunut joten olen jaksanut ihastumisen voimalla miiehen kanssa koko ajan mennä ja tehdä ja olla sosiaalinen, mutta vähitellen alkaa jo kääntyä siihen että jos mies haluaa lähteä johonkin, minä mieluummin jäisin vaikka lukemaan kirjaa kotiin. Hänelle ei käy sekään, että hän menee ja minä olen kotona, vaan hän haluaa mennä ja tehdä yhdessä. 

Minusta on enemmänkin epänormaalia se, että tuon ikäinen nainen kyselee täällä tuollaista. Eikö sinulla ole yhtään omaa päättelykykyä? Jokainen parisuhde on erillainen ja niin myös ihmiset. Sinun kannattaa miettiä sitä että mikä tekee sinut onnelliseksi ja mitä sinä haluat.

Punnitse plussat ja miinukset. Mehän ei tiedetä miksi hänen kanssa olet. Onko hyvät puolet sen arvoisia että mies koittaa jatkuvasti tehdä sinusta oman elämänsä jatkeen.

Tällaisia on tullut nuoremmissakin miehissä vastaan useampi. Kömpelöt sosiaaliset taidot, suurin osa toiveista on toiveita harrastuskaverille joka tykkäisi juuri samoista lajeista kun mies tai veisi miestä kiinnostaviin uusiin lajeihin. Omia kiinnostuksenkohteita ei kunnioiteta yhtään vaan niitähän voi aina muokata ja miehen jutut on tärkeämpiä.

Kaipaan itsekin omaa tilaa, enkä vahdi puhelinta koko ajan. En edes seurustelisi missään olosuhteessa jonkun sellaisen tyypin kanssa, joka alkaa mököttämään siitä syystä, että en vastaa heti johonkin turhanpäiväiseen viestiin tmv. Yhdessäolo on jees, mutta kohtuus kaikessa.

Mihin ap tarvitsee kumppania, kun nähtävästi haluaa viettää laatuaikaa pääasiassa yksinään kirjojen parissa tai sängyssä lötkötellen?