Miehen raivoaminen ajaa parisuhteen kriisiin

Yritä saada mies lääkäriin. Kyllä kai sen täytyy itsekin tajuta, että sillä on paha olo joka purkautuu raivoamisena. En ensisijaisesti lähtisi heti eroamaan, kun muutos johtuu selvästi ulkoisesta tekijästä, eli miehen työstressistä. Sanot miehelle suoraan (tai kirjoitat vaikka kirjeen jos se ei kuuntele puhetta), että et jaksa tätä tilannetta enää ja parisuhde tuhoutuu jos tilanne ei muutu. Mies voi sitten itse valita haluaako myöntää tilanteen, hakea apua itselleen ja teille ja pelastaa parisuhteen, vai meneekö työt ja ylpeys edelle. Aseta joku aikaraja, kauanko suostut tuota menoa katsomaan ja yksinkertaisesti kieltäydy kuuntelemasta sinuun kohdistuvia syytöksiä. Sano että voitte keskustella niistä sitten pariterapiassa.

Pakko tuosta on voida puhua. Jos mies ei kuuntele, kun toinen ystävällisesti kertoo olevansa huolissaan tilanteesta ja pyytää miestä hakemaan apua itselleen, varsinkin jos mies tässäkin tilanteessa vain raivoaa lisää, ei kenenkään, ei edes rakastavan puolison, tarvitse jäädä tällaista kuuntelemaan.

Neuvoisin, että kirjoitat kirjeen jossa kerrot ahdistuksestasi ja tilanteestasi. Varaat itsellesi (ja lapsillesi, jos heitä on) vaikka kylpyläviikonlopun, ja jätät miehen yksinään siksi aikaa. (Kerrot tietysti missä olet ja milloin tulet takaisin; aikuiset ihmiset eivät katoile mielivaltaisesti toiselle kertomatta.) Kerrot kirjeessä, että haluaisit tukea, mutta kun tuestasi näköjään ei ole hyötyä, vaan päinvastoin syöksytte molemmat kohti kuilua, niin onko sitten parempi asua erillään.

Katsot sitten mitä jatkossa tapahtuu.

Onhan mahdollista myös, että miehesi ei enää rakasta sinua, ja on siksikin ärtynyt.

Joo, Burnoutilta kuulostaa ja tää koronavuosi ja mahdollisesti etätyöhän siirtyminen vielä vaikeuttaa rajanvetoa työn ja vapaa-ajan välillä (ei töitä kotiin) Miehen pitäisi tarkasti pitää yllä työtunteja sen jälkeen katkaista työnteko esim. liikunnalla ja rentoutumisella. Kuulostaa siltä, että hän ei tosiaan katkaise työntekoa ollenkaan.

Meillä oli myös muutama vuosi sitten samanlaista ja siinä kärsi ihan koko perhe ja monella tavoin kärsikin. Oli vain mies ja hänen asiansa, muilla ei ollut hänen mielestään mitään merkitystä. Yhdessä olimme silloin olleet noin 20 vuotta ja lapset olivat koululaisia. Miehellä oli rasittava työ ja hän oli pilkuntarkka tekijä, joka otti vastuun myös muiden tekemisistä ja vapaat menivät ulkomaan työpuheluissa, asioiden selvittelyissä ja työhön liittyvissä jutuissa. Stressi oli kova ja palkkakin oli korkea, mutta työn ulkopuolista elämää ei ollut.

Puhuminen ei auttanut, järkijutut eivät auttaneet, minun ja lasten muutaman päivän poissaolo ei auttanut kuin pariksi tunniksi, kuuntelu ei auttanut, ei meidän hipihiljaa oleminen, ei mikään. Minä ja lapset teimme kaikki kotityöt, ettei miehen tarvinnut rasittaua niistä, kolasimme pihan, siivosimme, leikkasimme nurmikot, teimme ruuat ja niiden lisäksi oli työ ja koulut. Ei auttanut, olimme aina väärässä paikassa väärään aikaan ja sanoimme, teimme ja puhuimme väärin. Kerran puhuimme väärään aikaan ja mies räjähti täysin. Huonekaluja lenteli, mutta me olimme silloin toisaalla ja mies lähti jonnekin yöksi. Pelkäsimme oikeasti.

Kotiin tuli muuttunut mies. Ainakin sen verran muuttunut, että siitä lähti muutos pikkuhiljaa. Paluuta ei ollut tai jos olisi ollut, niin minä olisin asiat muuttanut täysin ja lopullisesti. Pari kuukautta siitä mies otti loparit ja kävi juttelemassa kerran viikossa ammattilaisen kanssa. Nyt kaikki on hyvin, mutta se oli todella lähellä, että me olisimme kadonneet iäksi hänen elämästään. Nyt osaamme puhua ja vastaavaa ei enää tapahdu ikinä. Kaikki menneet on puhuttu auki, ymmärretty ja anteeksi annettu.

Vierailija kirjoitti:

ja silti sitä miestä pitää ärsyttää tyhjällä lässyttämisellä?

toki tämäkin on miehen vikaa 

Mieti tätä hetki jos nainen käyttäytyisi tällä tavalla, olisiko silloinkin mies vaan hiljaa ja nainen sen kun raivoaa, empä usko.

Vierailija kirjoitti:

Joo, Burnoutilta kuulostaa ja tää koronavuosi ja mahdollisesti etätyöhän siirtyminen vielä vaikeuttaa rajanvetoa työn ja vapaa-ajan välillä (ei töitä kotiin) Miehen pitäisi tarkasti pitää yllä työtunteja sen jälkeen katkaista työnteko esim. liikunnalla ja rentoutumisella. Kuulostaa siltä, että hän ei tosiaan katkaise työntekoa ollenkaan.

Ei katkaise ei ja lenkillekin hän lähtee työraivoa purkamaan ja tulee takaisin kotiin entistä väsyneempänä- vaikka ulkoilun ja treenin pitäisi virkistää...

Mene töihin, eiku teillähän olisi tulossa se neljäs lapsi...yksi kaveri kiukkuaa samaa, ei ole 7 vuoteen ollut töissä ja pöyritynyt kun mies tekee töitä yötä päivää ja nyt etätyön aikana tekee sitä kotona.

Kirjoita kaikki ylös tuoreeltaan. Kirjoituksista voi olla joskus apua.

Nukkuuko mies hyvin? Narskutteleeko hän hampaitaan, hötkyykö, ei saa unta, valvoo tai muuta? Miten hän hoitaa kuntoaan? Urheileeko ja harrastaako mitään? Onko hänellä ystäviä? Onko hän asiallinen työkavereille? Olisiko joku ihminen, jota hän kuuntelisi? Minkälaiset välit hänellä on vanhempiinsa? Mites seksi sujuu?

Vierailija kirjoitti:

Mene töihin, eiku teillähän olisi tulossa se neljäs lapsi...yksi kaveri kiukkuaa samaa, ei ole 7 vuoteen ollut töissä ja pöyritynyt kun mies tekee töitä yötä päivää ja nyt etätyön aikana tekee sitä kotona.

Meinaatko, että vain yhdellä ihmisellä on kotona tällaisia ongelmia? Herää pahvi, kop kop..

Kun sinusta riippumaton rähinä seuraavan kerran alkaa, huuda takaisin ja sano, ettet ole hänen ongelmiensa paskasanko, johon voi kipata oman pahan olon. Sano, että jos ei räyhääminen lopu, tuossa on ovi.

Näytä suuttumuksesi kunnolla. Kaikki miehet eivät osaa ottaa naisia tosissaan ennen kuin niille näyttää vähän voimaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun sinusta riippumaton rähinä seuraavan kerran alkaa, huuda takaisin ja sano, ettet ole hänen ongelmiensa paskasanko, johon voi kipata oman pahan olon. Sano, että jos ei räyhääminen lopu, tuossa on ovi.

Näytä suuttumuksesi kunnolla. Kaikki miehet eivät osaa ottaa naisia tosissaan ennen kuin niille näyttää vähän voimaa.

Meillä tilanne on toinen, ollaan kumpikin tulisia ja sanon kyllä suoraan asioista, varsinkin kun huuto tai syyttäminen turhaan alkaa. Yleensä katkaisen ”keskustelun” raivonpuuskaan kokonaan ja sanon että yritin vain auttaa tai jutella niitä näitä.

Miehelläni (kuten aika monilla miehillä) on tapana oma raivo ja järjetön käyttäytyminen kääntää niin että syy on jonkun ulkopuolisen eikä omia tekemisiä tai sanomisia tarvitse tarkastella mitenkään. Esimerkiksi kun hän suuttuu pikkuasiasta kuten siitä, kun pohdin mitähän ruokaa laittaisin, niin syy raivoon on tietenkin minun kun kuormitan häntä tällä ”valtavalla ongelmana”. Tällaista en hyväksy ja olen sen kyllä suoraan sanonut. Alkaa vaan omat voimavarat loppua ymmärtää ja jaksaa kiukuttelua.

Usein peilaan tilannetta niin, että jos itse käyttäytyisin kuin hän miten hän suhtautuisi? Mutta eihän naiset nyt voi tuolla tavalla raivota, sehän olisi ”epäsopivaa....” Uskon kyllä että hakeutuisin lääkäriin jos hän neuvoiksi minua, kuten hän on aiemmin vuosia sitten tehnyt ja hain apua.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoita kaikki ylös tuoreeltaan. Kirjoituksista voi olla joskus apua.

Nukkuuko mies hyvin? Narskutteleeko hän hampaitaan, hötkyykö, ei saa unta, valvoo tai muuta? Miten hän hoitaa kuntoaan? Urheileeko ja harrastaako mitään? Onko hänellä ystäviä? Onko hän asiallinen työkavereille? Olisiko joku ihminen, jota hän kuuntelisi? Minkälaiset välit hänellä on vanhempiinsa? Mites seksi sujuu?

Mies kuorsaa todella paljon, niin paljon että joudun usein nukkumaan toisessa huoneessa koska ääni on niin kova. Tästäkin hän tietenkin ottaa itseensä, mutta olen sanonut että joko hän menee lääkäriin ja selvittää tätä selvää uniapneaa ja kuorsausta tai minä nukun eri huoneessa, en voi käydä töissä jos en nuku laisinkaan se on selvää.

Seksiä on silloin tällöin kun hän jaksaa ja jos ei jaksa kyse on minun aloitteenteon puutteesta - vaikka olen tehnyt selväksi että haluan seksiä , mutta kuka haluaa raivoavan puolison kanssa petipuuhiin ryhtyä? Jos aloitteen tekeminenkin on jo miinakenttä jossa toinen rasittuu seksin ajattelemisestakaan? Aika vaikeaa.

Olen huomannut että hän kohtele työkavereitaan ikävästi ja puhuu työstä jatkuvasti heilekkin todella kärkkäästi ja kärsivästi, ihmettelen ettei kukaan töistä puutu aivan selvään burn outiin - se olisi vastuullista toimintaa.

Ehkä joku voi samaistua, mutta haluan vain nauraa ja olla normaalisti puolisoni kanssa, haluan ilon takaisin :(

Vierailija kirjoitti:

Miksi otat miehen ongelman sinun ongelmaksi? Eroa, siinä se.

Vastuullisessa kahden aikuisen suhteessa välitetään toisesta ja halutaan pitää huolta toisesta, niin minut on kasvatettu.

Vierailija kirjoitti:

No sillä on alkava burnout. Ei se oikein parane muulla kuin vähentämällä töitä tai sairaslomalla. Vaikka mies onnistuisi hillitsemään raivoamisensa, on se alkuperäinen ongelma eli fyysinen ja psyykkinen ylikuormitus edelleen olemassa ja voi johtaa fyysisiin ja/tai psyykkisiin sairauksiin.

Niin minustakin ja kiitos asiallisesta vastauksesta. Täytyy vain keksiä keinoja miten saada hänet työterveyteen, kauheaa katsella kun oikeasti pelkää että toinen romahtaa aivan kokonaan minä hetkenä hyvänsä.

Minulla oli ns. kilttimies, joka oli kaikille mukava herrasmies, mutta samalla varsinainen joojoo -mies. Kävikin ilmi, että hän pelkäsi naisia eikä uskaltanut kieltäytyä mistään, mitä naiset ehdotti. Oli siis pettämistä, koska naiset tyrkyttivät suorastaan itseään ja miestä pelotti kieltäytyä. Useimmiten hän ei saanut vehjettä edes ylös kun pelotti ja hävetti niin paljon yhtäaikaa ja kun jäi kiinni näistä useista pettämisistä niin itseinhosta selvittyään, aina kun asia jollain tavalla tuli uudelleen esiin sai hän hirvittäviä raivareita ja kuinkas ollakaan, minä olin syy, miksi hänestä, rauhallisesta miehestä on tullut raivoava mielipuoli.

Syrjähypyt annoin anteeksi, mutta koska mieskin muuttui ajoittain hirviöksi eikä kotona uskaltanut enää tabuja ottaa puheeksi niin aloin voimaan itse niin huonosti, että ei siitä enää parisuhdetta saanut aikaiseksi ja ero tuli. Toivottavasti seuraava mahdollinen nainen sitten eheyttää hänet kun minä tein hänestä raivopään.

Vierailija kirjoitti:

Mammojen patenttilääke on aina ero.

 

Ja se toimii.

Vierailija kirjoitti:

Mammojen patenttilääke on aina ero.

Luitko aloituksen? Olisitko itse tuollaisen kanssa vapaaehtoisesti? Mitä muuta vaihtoehtoa aloittajalla mielestäsi on, kuin ottaa etäisyyttä? Kerro se ihmeesä meille!