Mitä tapahtuu jos työttömänä joutuu TYPiin?

Vierailija kirjoitti:

Minä en ensin suostunut TYPiin, koska se kuulosti todella epäilyttävältä, ja tunnetta vain vahvisti kaikki tämän ketjun kaltainen tarina, jota netissä riittää. Matkani työttömäksi oli kuitenkin jo ollut niin pitkä (kolme vuotta rahattomana ennen työttömäksi hyväksymistä), että talouteni oli jo katastrofin syövereissä ja voimani aivan lopussa. Jos olisin "tavallinen" työtön eli vakaassa tilanteessa kaikin muin tavoin, en tarvitsisi TYPiä, mutta nyt tarvitsin sitä, tietämättäni.

Suostuin varovaisesti. Minua ei ole pakotettu tämän vuoden aikana mihinkään, mihin en ole halunnut itse. Toiminnan alussa pari kartoittajaa teki työtään vähän sinne päin ja liukuhihnalta, mutta sen jälkeen ympärilleni muodostettiin ammattilaisten ryhmä. Pyysin tietoisesti samanikäisiä kuin itsekin olen, siis viisikymppisiä, koska halusin kaikille samankaltaisen taustan ja ymmärryksen työelämästä kuin minulla on.

Olen vuoden aikana saanut oman terveydenhoitajan (ja terveystarkastuksen), oman opinto-ohjaajan (joka kannusti minut tekemään loppuun uuden tutkinnon), oman TE-virkailijan ja kolmen sosiaalityöntekijän tiimin, jonka kanssa pidetään puhelinyhteyttä viikoittain. Näillä kaikilla on ollut hyvin positiivinen asenne minun tilanteeseeni, ja he ovat hoitaneet asioita, joihin minä en ole itse enää pystynyt ja joiden en olisi uskonut edes kuuluvan heidän tehtäviinsä.

Minulla ei ole TYPistä mitään pahaa sanottavaa. Jos olisin työnvieroksuja tai päihdeongelmainen, minulla saattaisi olla paljonkin pahaa sanottavaa. Töitä ei edelleenkään ole löytynyt, eikä tule löytymäänkään, koska olen liian vanha ja moni muukin seikka puhuu minua vastaan, mutta se taas ei ole TYPin ratkaistavissa.

Kuulostat moniongelmaiselta, joten ehkä sinun kohdallasi holhoaminen ja ulkoapäin tuleva kontrollointi on paikallaan. Kai ymmärrät kuitenkin sen, että suurin osa työttömistä on ihan tavallisisa, ammattitaitoisia ja koulutettuja ihmisiä, jotka ovat yleensä ilman omaa syytä tulleet usein yt-neuvotteluitten jälkeen irtisanotuiksi eli joutuneet työttömiksi. Ja kuten varmaan kaikki jo tietävät, viiskymppisenä on aika lailla mahdoton enää uutta työtä löytää. Sairastahan se on, kyllä. Mutta työtön viiskymppinen ei todellakaan ole holhouksen tarpeessa tai omaa puutteita elämänhallinnassaan. Ainoa, mitä työtön tarvitsee, on työpaikka josta maksetaan palkkaa, jolla tulee toimeen ilman sosiaalitukia.

Monta vuotta sitten hain palkkatyöpaikkoja, kun muuten ei työnhaussa tärpännyt, vaikka ahkerasti hain. Ei onnistunut sittenkään. Palkkatuki loppui kesken vuoden eli en voinut sitä porkkanaa käyttää enää työnhaussa, ja sain neuvon, että kaupungilta on mahdollisuus saada jotain työllistymistukea, en muista oliko se tuolla nimellä, mutta pitää olla TYP:in asiakas. Hain sinne ja pyysin apua palkallisen työn etsimisessä, koska ilmaisia harjoitteluita olin kyllä tehnyt, mutta rahaakin tarvii. Siihen en saanut apua, vaan tyrkyttivät kuntouttavaa työtoimintaa. Ainut heidän esittämistään paikoista, mikä minua kiinnosti, olisi ollut jonkinlainen vähän omaan alaani liittyvä työpaja, jonka vetäjäkin oli kuntoutettava, mutta se oli (onneksi) täynnä.

Minua kiinnosti yksi koulutus, mutta se oli liian kallis, niin typpiläiset järjestivät niin, että kaupunki maksoi kurssin. Kurssi meni hyvin, mutta ei siitä työllistymiseen ole ollut hyötyä muuten kuin ehkä aktiivisuutena CV:ssä. Myöhemmin pääsin toiseen koulutukseen ja sitä kautta töihin pariksi vuodeksi, mutta tässä sitä ollaan taas työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Monta vuotta sitten hain palkkatyöpaikkoja, kun muuten ei työnhaussa tärpännyt, vaikka ahkerasti hain. Ei onnistunut sittenkään. Palkkatuki loppui kesken vuoden eli en voinut sitä porkkanaa käyttää enää työnhaussa, ja sain neuvon, että kaupungilta on mahdollisuus saada jotain työllistymistukea, en muista oliko se tuolla nimellä, mutta pitää olla TYP:in asiakas. Hain sinne ja pyysin apua palkallisen työn etsimisessä, koska ilmaisia harjoitteluita olin kyllä tehnyt, mutta rahaakin tarvii. Siihen en saanut apua, vaan tyrkyttivät kuntouttavaa työtoimintaa. Ainut heidän esittämistään paikoista, mikä minua kiinnosti, olisi ollut jonkinlainen vähän omaan alaani liittyvä työpaja, jonka vetäjäkin oli kuntoutettava, mutta se oli (onneksi) täynnä.

Minua kiinnosti yksi koulutus, mutta se oli liian kallis, niin typpiläiset järjestivät niin, että kaupunki maksoi kurssin. Kurssi meni hyvin, mutta ei siitä työllistymiseen ole ollut hyötyä muuten kuin ehkä aktiivisuutena CV:ssä. Myöhemmin pääsin toiseen koulutukseen ja sitä kautta töihin pariksi vuodeksi, mutta tässä sitä ollaan taas työttömänä.

Tuossa alussa piti olla, että hain palkkatukipaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Pääset vajaa älyisten kuntouttavaan työtoimintaan askartelemaan. Tervemenoa vaan. Minäkin olen siellä ;) Olen hyvin viihtynyt. Ennemmin sitä kuntouttavaa kuin hakea töitä enkä jaksa raataa enää. Nythän tulee se uusi aktiivimalli, pakko työnhaku. Kuntouttavassa on se hyvä puoli ettei töitä tarvitse hakea. Pääsin mielekkääseen kuntouttavaan niin että se todella kuntouttaa ja ihania oman ikäisiäni ystäviä myös olen sieltä saanut. Siellä ei ole kiusaamista ja pätemistä mikä on parasta. 

Olen eläkkeellä mt-ongelmien takia ja käyn tuolla ”vajaa älyisten” työtoiminnassa missä on myös työttömiä. Eipä ne pahemmin tavallisista työssä käyvistä eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en suostu kuntouttavaan se on aikuisten leirikoulu

Ei tarvitsekkaan suostua jos saa karensissa samat tuet ainakin vähän aikaa. Mutta ne saa alentaa tukia jos ei mihinkään työvoimapoliittisiin ja ns.työtä edistäviin toimiin osallistu. Sosiaaliturva on nykyään vastikkeellista.

Voit olla ihan vapaasti myös nostamatta mitään tukia. Ei se kuntouttava ole mikään koulu, leiri eikä oppilaitos. Se tarkoitus on ylläpitää arjen rutiineja niin että pitää johonkin lähteä säännöllisesti ja osaa herätä tiettyyn kellonaikaan. Luoda sosiaalisia kontakteja.  Työttömillä menee elämänhallinta jos ei ole mitään pakkoa mihinkään lähteä. Senhän näkee jo nuoristakin jos ne ovat pitkäaistyöttömiä niin ne syrjäytyvät hyvin nopeasti. 

Kuntouttavaan kun menee, niin pääsee luomaan kontakteja pitkäaikaisnisteihin, spurguihin, heikkolahjaisiin ja näiden yhdistelmiin.

Siinäpä sitten pikkuhiljaa itsekin ajautuu samanlaiseksi ja yhteiskunta voittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ensin suostunut TYPiin, koska se kuulosti todella epäilyttävältä, ja tunnetta vain vahvisti kaikki tämän ketjun kaltainen tarina, jota netissä riittää. Matkani työttömäksi oli kuitenkin jo ollut niin pitkä (kolme vuotta rahattomana ennen työttömäksi hyväksymistä), että talouteni oli jo katastrofin syövereissä ja voimani aivan lopussa. Jos olisin "tavallinen" työtön eli vakaassa tilanteessa kaikin muin tavoin, en tarvitsisi TYPiä, mutta nyt tarvitsin sitä, tietämättäni.

Suostuin varovaisesti. Minua ei ole pakotettu tämän vuoden aikana mihinkään, mihin en ole halunnut itse. Toiminnan alussa pari kartoittajaa teki työtään vähän sinne päin ja liukuhihnalta, mutta sen jälkeen ympärilleni muodostettiin ammattilaisten ryhmä. Pyysin tietoisesti samanikäisiä kuin itsekin olen, siis viisikymppisiä, koska halusin kaikille samankaltaisen taustan ja ymmärryksen työelämästä kuin minulla on.

Olen vuoden aikana saanut oman terveydenhoitajan (ja terveystarkastuksen), oman opinto-ohjaajan (joka kannusti minut tekemään loppuun uuden tutkinnon), oman TE-virkailijan ja kolmen sosiaalityöntekijän tiimin, jonka kanssa pidetään puhelinyhteyttä viikoittain. Näillä kaikilla on ollut hyvin positiivinen asenne minun tilanteeseeni, ja he ovat hoitaneet asioita, joihin minä en ole itse enää pystynyt ja joiden en olisi uskonut edes kuuluvan heidän tehtäviinsä.

Minulla ei ole TYPistä mitään pahaa sanottavaa. Jos olisin työnvieroksuja tai päihdeongelmainen, minulla saattaisi olla paljonkin pahaa sanottavaa. Töitä ei edelleenkään ole löytynyt, eikä tule löytymäänkään, koska olen liian vanha ja moni muukin seikka puhuu minua vastaan, mutta se taas ei ole TYPin ratkaistavissa.

Kuulostat moniongelmaiselta, joten ehkä sinun kohdallasi holhoaminen ja ulkoapäin tuleva kontrollointi on paikallaan. Kai ymmärrät kuitenkin sen, että suurin osa työttömistä on ihan tavallisisa, ammattitaitoisia ja koulutettuja ihmisiä, jotka ovat yleensä ilman omaa syytä tulleet usein yt-neuvotteluitten jälkeen irtisanotuiksi eli joutuneet työttömiksi. Ja kuten varmaan kaikki jo tietävät, viiskymppisenä on aika lailla mahdoton enää uutta työtä löytää. Sairastahan se on, kyllä. Mutta työtön viiskymppinen ei todellakaan ole holhouksen tarpeessa tai omaa puutteita elämänhallinnassaan. Ainoa, mitä työtön tarvitsee, on työpaikka josta maksetaan palkkaa, jolla tulee toimeen ilman sosiaalitukia.

"Moniongelmainen" on nykyisin halventava sana, ja siitä otetaankin näemmä kaikki ilo irti. Minun ainoa ongelmani oli se, että kukaan ei palkannut minua töihin - siis rahan puute. Olisin tarvinnut jonkun lainoppineen etsimään minulle neuvoja viranomaisviidakosta, kun yritin päästä yrittäjän statukselta työttömäksi työnhakijaksi ja kun jokainen viranomainen kerta toisensa jälkeen pani rattaisiin oman kapulansa ja kehotti menemään jonnekin muualle; viimeinen niistä monista vastauksista, joita sain - ja joka sai minut lopulta nostamaan kädet pystyyn ja luovuttamaan - oli "me emme anna sinulle mitään neuvoja, koska yritykselläsi ei ole yhtään velkaa, mene sossuun" (tuo yritysneuvoja-lakimies tosiaan käytti sanaa "sossu", mistä näkee asenteen ja piittaamisen tason). Ensimmäinen tehtävä, jonka TYPin sosiaalityöntekijä otti hoitaakseen, oli asioiden selvittäminen viranomaisviidakossa. Oli valaisevaa olla puhelinpalaverissa kuulemassa, miten asiallisesti eri viranomaiset keskustelevat muiden viranomaisten kanssa: alentuva asenne ja monimutkaisen asiakkaan huitominen pois omista silmistä oli tiessään. Olen monella tavalla väliinputoaja ja lueskelen näitä tavanomaisempia työttömyystapauksia lähinnä kademielellä.

Minulla on kaksi ammattia, erinomainen koulutus, pitkä kokemus ja halu tehdä töitä kuten monella muullakin viisikymppisellä. Ikäkään ei välttämättä olisi oman alan töihin pääsemisen este, mutta taustani tekee minusta liian kalliin työllistettävän alalle, jolla vastavalmistuneen ja keskinkertaisenkin työntekijän työ välttää ihan hyvin.

"Holhoamista ja ulkoapäin tulevaa kontrollointia" en ole tarvinnut. Jos minulla olisi ollut rahaa, olisin voinut palkata lakimiehen, mutta säästöt olivat menneet elämiseen ilman työtä ja tuensaajan asemaa. Tarvittiin yksi tavallista kokeneempi TE-virkailija huomaamaan, että täsmäapu eli TYP oli tarpeen. Ja TYP muuten toimii parhaimmillaan ihan yhtä hyvin kuin palkattu lakimies, koska sen työntekijöillä itsellään on viranomaisasema ja aivan eri lähtökohdat kuin varattomalla ja auktoriteetittomalla työttömällä.

Tässä pientä selvennystä sinulle siitä, millainen rakennelma TYP on. Se voi olla päihdeongelmaisen työnvieroksujan apu, mutta voi se olla myös se moniammatillinen työryhmä, josta löytyy neuvottelu- ja tiedonhankinta-apua niihin tilanteisiin, joissa standarditapausten käsittelemiseen suunniteltu koneisto sylkäisee muottiin sopimattoman tapauksen kokoonpanolinjalta ulos. Pahoittelen sitä, että jotkut ovat saaneet huonoa kohtelua ja passituksia pupukursseille, mutta en jaksa uskoa, että positiivisia kokemuksia ei olisi kenelläkään muulla kuin minulla.

sinä edellisen kirjoittaja,miten sulla elämä lähti rullaan tuon typin jälkeen,tai sen aikana?

Hyvin kirjoitit.

Vierailija kirjoitti:

sinä edellisen kirjoittaja,miten sulla elämä lähti rullaan tuon typin jälkeen,tai sen aikana?

Hyvin kirjoitit.

Olen edelleen työtön, enkä näe koskaan työllistyvänikään, mutta erona entiseen on se, että minä tiedän asioista paljon enemmän kuin ennen ja minulla on ihmisiä, joiden kanssa voin keskustella ja joilla on valtava verkosto käytössään. TYPin hyviä puolia on se, että saa olla tekemisissä samojen asiantuntijoiden kanssa; aiemmin tuskastuin kymmeniä kertoja aina uusiin TE-virkailijoihin, joille olisi pitänyt pystyä selittämään perusasiat ja poikkeukset, jotta he olisivat voineet päättää edes sen, kuuluiko asia heille vai ei.

Ole edelleen TYPin asiakas ja tulen olemaankin niin pitkään, kuin minun annetaan olla. Valitettavasti siis vanhuuseläkeikään saakka eli toistakymmentä vuotta vielä.

Mä oon tykännyt olla kuntouttavassa työtoiminnassa, jota moni täällä haukkuu. Kyllä vaikuttaa tuloihinkin ihan mukavasti se 9e/pv + bussikortti 58e siihen päälle. Ja on jotain tekemistä säännöllisesti, niin pysyy päivärytmikin kunnossa. Mä en kykene täyspäiväiseen työhön, mutta en myöskään pääse työkyvyttömyyseläkkeelle, joten kuntouttava työtoiminta on mun kohdalla ihan täydellinen ratkaisu.

Isolla osalla työttömistä on sellaiia mielenterveydellisiä ongelmia joita ei voida ratkaista kuntouttavalla työtoiminnalla, terapialla tms, vaan tarvitaan läääkehoitoa tai osastohoitoa mielisairaalassa

johannas_sos kirjoitti:

Isolla osalla työttömistä on sellaiia mielenterveydellisiä ongelmia joita ei voida ratkaista kuntouttavalla työtoiminnalla, terapialla tms, vaan tarvitaan läääkehoitoa tai osastohoitoa mielisairaalassa

Hyvä Johanna, suurta joukkoa koskevan mielipiteen muodostamisen pohjana tulisi käyttää muitakin kuin vain omia kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

johannas_sos kirjoitti:

Isolla osalla työttömistä on sellaiia mielenterveydellisiä ongelmia joita ei voida ratkaista kuntouttavalla työtoiminnalla, terapialla tms, vaan tarvitaan läääkehoitoa tai osastohoitoa mielisairaalassa

Hyvä Johanna, suurta joukkoa koskevan mielipiteen muodostamisen pohjana tulisi käyttää muitakin kuin vain omia kokemuksia.

Tässä epäilemättä kyse nimenomaisesti omista kokemuksista eli minä olen mt-potilas = kaikki muutkin ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ensin suostunut TYPiin, koska se kuulosti todella epäilyttävältä, ja tunnetta vain vahvisti kaikki tämän ketjun kaltainen tarina, jota netissä riittää. Matkani työttömäksi oli kuitenkin jo ollut niin pitkä (kolme vuotta rahattomana ennen työttömäksi hyväksymistä), että talouteni oli jo katastrofin syövereissä ja voimani aivan lopussa. Jos olisin "tavallinen" työtön eli vakaassa tilanteessa kaikin muin tavoin, en tarvitsisi TYPiä, mutta nyt tarvitsin sitä, tietämättäni.

Suostuin varovaisesti. Minua ei ole pakotettu tämän vuoden aikana mihinkään, mihin en ole halunnut itse. Toiminnan alussa pari kartoittajaa teki työtään vähän sinne päin ja liukuhihnalta, mutta sen jälkeen ympärilleni muodostettiin ammattilaisten ryhmä. Pyysin tietoisesti samanikäisiä kuin itsekin olen, siis viisikymppisiä, koska halusin kaikille samankaltaisen taustan ja ymmärryksen työelämästä kuin minulla on.

Olen vuoden aikana saanut oman terveydenhoitajan (ja terveystarkastuksen), oman opinto-ohjaajan (joka kannusti minut tekemään loppuun uuden tutkinnon), oman TE-virkailijan ja kolmen sosiaalityöntekijän tiimin, jonka kanssa pidetään puhelinyhteyttä viikoittain. Näillä kaikilla on ollut hyvin positiivinen asenne minun tilanteeseeni, ja he ovat hoitaneet asioita, joihin minä en ole itse enää pystynyt ja joiden en olisi uskonut edes kuuluvan heidän tehtäviinsä.

Minulla ei ole TYPistä mitään pahaa sanottavaa. Jos olisin työnvieroksuja tai päihdeongelmainen, minulla saattaisi olla paljonkin pahaa sanottavaa. Töitä ei edelleenkään ole löytynyt, eikä tule löytymäänkään, koska olen liian vanha ja moni muukin seikka puhuu minua vastaan, mutta se taas ei ole TYPin ratkaistavissa.

Kuulostat moniongelmaiselta, joten ehkä sinun kohdallasi holhoaminen ja ulkoapäin tuleva kontrollointi on paikallaan. Kai ymmärrät kuitenkin sen, että suurin osa työttömistä on ihan tavallisisa, ammattitaitoisia ja koulutettuja ihmisiä, jotka ovat yleensä ilman omaa syytä tulleet usein yt-neuvotteluitten jälkeen irtisanotuiksi eli joutuneet työttömiksi. Ja kuten varmaan kaikki jo tietävät, viiskymppisenä on aika lailla mahdoton enää uutta työtä löytää. Sairastahan se on, kyllä. Mutta työtön viiskymppinen ei todellakaan ole holhouksen tarpeessa tai omaa puutteita elämänhallinnassaan. Ainoa, mitä työtön tarvitsee, on työpaikka josta maksetaan palkkaa, jolla tulee toimeen ilman sosiaalitukia.

"Moniongelmainen" on nykyisin halventava sana, ja siitä otetaankin näemmä kaikki ilo irti. Minun ainoa ongelmani oli se, että kukaan ei palkannut minua töihin - siis rahan puute. Olisin tarvinnut jonkun lainoppineen etsimään minulle neuvoja viranomaisviidakosta, kun yritin päästä yrittäjän statukselta työttömäksi työnhakijaksi ja kun jokainen viranomainen kerta toisensa jälkeen pani rattaisiin oman kapulansa ja kehotti menemään jonnekin muualle; viimeinen niistä monista vastauksista, joita sain - ja joka sai minut lopulta nostamaan kädet pystyyn ja luovuttamaan - oli "me emme anna sinulle mitään neuvoja, koska yritykselläsi ei ole yhtään velkaa, mene sossuun" (tuo yritysneuvoja-lakimies tosiaan käytti sanaa "sossu", mistä näkee asenteen ja piittaamisen tason). Ensimmäinen tehtävä, jonka TYPin sosiaalityöntekijä otti hoitaakseen, oli asioiden selvittäminen viranomaisviidakossa. Oli valaisevaa olla puhelinpalaverissa kuulemassa, miten asiallisesti eri viranomaiset keskustelevat muiden viranomaisten kanssa: alentuva asenne ja monimutkaisen asiakkaan huitominen pois omista silmistä oli tiessään. Olen monella tavalla väliinputoaja ja lueskelen näitä tavanomaisempia työttömyystapauksia lähinnä kademielellä.

Minulla on kaksi ammattia, erinomainen koulutus, pitkä kokemus ja halu tehdä töitä kuten monella muullakin viisikymppisellä. Ikäkään ei välttämättä olisi oman alan töihin pääsemisen este, mutta taustani tekee minusta liian kalliin työllistettävän alalle, jolla vastavalmistuneen ja keskinkertaisenkin työntekijän työ välttää ihan hyvin.

"Holhoamista ja ulkoapäin tulevaa kontrollointia" en ole tarvinnut. Jos minulla olisi ollut rahaa, olisin voinut palkata lakimiehen, mutta säästöt olivat menneet elämiseen ilman työtä ja tuensaajan asemaa. Tarvittiin yksi tavallista kokeneempi TE-virkailija huomaamaan, että täsmäapu eli TYP oli tarpeen. Ja TYP muuten toimii parhaimmillaan ihan yhtä hyvin kuin palkattu lakimies, koska sen työntekijöillä itsellään on viranomaisasema ja aivan eri lähtökohdat kuin varattomalla ja auktoriteetittomalla työttömällä.

Tässä pientä selvennystä sinulle siitä, millainen rakennelma TYP on. Se voi olla päihdeongelmaisen työnvieroksujan apu, mutta voi se olla myös se moniammatillinen työryhmä, josta löytyy neuvottelu- ja tiedonhankinta-apua niihin tilanteisiin, joissa standarditapausten käsittelemiseen suunniteltu koneisto sylkäisee muottiin sopimattoman tapauksen kokoonpanolinjalta ulos. Pahoittelen sitä, että jotkut ovat saaneet huonoa kohtelua ja passituksia pupukursseille, mutta en jaksa uskoa, että positiivisia kokemuksia ei olisi kenelläkään muulla kuin minulla.

Kannattamaton yritys on järkevää lakkauttaa. Sen jälkeen voikin ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi ja nostaa ruhtinaallista työttömyyskorvausta. Siinä on lyhyt karenssi, jonka aikana entinen yrittäjäkin käsittääkseni voi hakea asumistukea ja tt-tukea. Asumistukea kai saa yrittäjänäkin?

Nopea toimenpide eikä siihen tarvita valtavaa määrää ihmisiä keskustelemaan sun asioista keskenään ja muiden ulkopuolisten kanssa. Mutta hyvä, että sait keskusteluapua ja ilmeisestikin hyviä neuvoja yritystoiminnan lopettamiseen. Pitkän vuodatuksesi ja kertomasi perusteella on selvää, että todella olit näiden tarpeessa. Suurin osa ihmisistä ei tarvitse apua elämänsä hallintaan tms. vaan oikeaa työtä. Siinä taas TYP tai mitkään pupukurssit eivät auta vähääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ensin suostunut TYPiin, koska se kuulosti todella epäilyttävältä, ja tunnetta vain vahvisti kaikki tämän ketjun kaltainen tarina, jota netissä riittää. Matkani työttömäksi oli kuitenkin jo ollut niin pitkä (kolme vuotta rahattomana ennen työttömäksi hyväksymistä), että talouteni oli jo katastrofin syövereissä ja voimani aivan lopussa. Jos olisin "tavallinen" työtön eli vakaassa tilanteessa kaikin muin tavoin, en tarvitsisi TYPiä, mutta nyt tarvitsin sitä, tietämättäni.

Suostuin varovaisesti. Minua ei ole pakotettu tämän vuoden aikana mihinkään, mihin en ole halunnut itse. Toiminnan alussa pari kartoittajaa teki työtään vähän sinne päin ja liukuhihnalta, mutta sen jälkeen ympärilleni muodostettiin ammattilaisten ryhmä. Pyysin tietoisesti samanikäisiä kuin itsekin olen, siis viisikymppisiä, koska halusin kaikille samankaltaisen taustan ja ymmärryksen työelämästä kuin minulla on.

Olen vuoden aikana saanut oman terveydenhoitajan (ja terveystarkastuksen), oman opinto-ohjaajan (joka kannusti minut tekemään loppuun uuden tutkinnon), oman TE-virkailijan ja kolmen sosiaalityöntekijän tiimin, jonka kanssa pidetään puhelinyhteyttä viikoittain. Näillä kaikilla on ollut hyvin positiivinen asenne minun tilanteeseeni, ja he ovat hoitaneet asioita, joihin minä en ole itse enää pystynyt ja joiden en olisi uskonut edes kuuluvan heidän tehtäviinsä.

Minulla ei ole TYPistä mitään pahaa sanottavaa. Jos olisin työnvieroksuja tai päihdeongelmainen, minulla saattaisi olla paljonkin pahaa sanottavaa. Töitä ei edelleenkään ole löytynyt, eikä tule löytymäänkään, koska olen liian vanha ja moni muukin seikka puhuu minua vastaan, mutta se taas ei ole TYPin ratkaistavissa.

Kuulostat moniongelmaiselta, joten ehkä sinun kohdallasi holhoaminen ja ulkoapäin tuleva kontrollointi on paikallaan. Kai ymmärrät kuitenkin sen, että suurin osa työttömistä on ihan tavallisisa, ammattitaitoisia ja koulutettuja ihmisiä, jotka ovat yleensä ilman omaa syytä tulleet usein yt-neuvotteluitten jälkeen irtisanotuiksi eli joutuneet työttömiksi. Ja kuten varmaan kaikki jo tietävät, viiskymppisenä on aika lailla mahdoton enää uutta työtä löytää. Sairastahan se on, kyllä. Mutta työtön viiskymppinen ei todellakaan ole holhouksen tarpeessa tai omaa puutteita elämänhallinnassaan. Ainoa, mitä työtön tarvitsee, on työpaikka josta maksetaan palkkaa, jolla tulee toimeen ilman sosiaalitukia.

"Moniongelmainen" on nykyisin halventava sana, ja siitä otetaankin näemmä kaikki ilo irti. Minun ainoa ongelmani oli se, että kukaan ei palkannut minua töihin - siis rahan puute. Olisin tarvinnut jonkun lainoppineen etsimään minulle neuvoja viranomaisviidakosta, kun yritin päästä yrittäjän statukselta työttömäksi työnhakijaksi ja kun jokainen viranomainen kerta toisensa jälkeen pani rattaisiin oman kapulansa ja kehotti menemään jonnekin muualle; viimeinen niistä monista vastauksista, joita sain - ja joka sai minut lopulta nostamaan kädet pystyyn ja luovuttamaan - oli "me emme anna sinulle mitään neuvoja, koska yritykselläsi ei ole yhtään velkaa, mene sossuun" (tuo yritysneuvoja-lakimies tosiaan käytti sanaa "sossu", mistä näkee asenteen ja piittaamisen tason). Ensimmäinen tehtävä, jonka TYPin sosiaalityöntekijä otti hoitaakseen, oli asioiden selvittäminen viranomaisviidakossa. Oli valaisevaa olla puhelinpalaverissa kuulemassa, miten asiallisesti eri viranomaiset keskustelevat muiden viranomaisten kanssa: alentuva asenne ja monimutkaisen asiakkaan huitominen pois omista silmistä oli tiessään. Olen monella tavalla väliinputoaja ja lueskelen näitä tavanomaisempia työttömyystapauksia lähinnä kademielellä.

Minulla on kaksi ammattia, erinomainen koulutus, pitkä kokemus ja halu tehdä töitä kuten monella muullakin viisikymppisellä. Ikäkään ei välttämättä olisi oman alan töihin pääsemisen este, mutta taustani tekee minusta liian kalliin työllistettävän alalle, jolla vastavalmistuneen ja keskinkertaisenkin työntekijän työ välttää ihan hyvin.

"Holhoamista ja ulkoapäin tulevaa kontrollointia" en ole tarvinnut. Jos minulla olisi ollut rahaa, olisin voinut palkata lakimiehen, mutta säästöt olivat menneet elämiseen ilman työtä ja tuensaajan asemaa. Tarvittiin yksi tavallista kokeneempi TE-virkailija huomaamaan, että täsmäapu eli TYP oli tarpeen. Ja TYP muuten toimii parhaimmillaan ihan yhtä hyvin kuin palkattu lakimies, koska sen työntekijöillä itsellään on viranomaisasema ja aivan eri lähtökohdat kuin varattomalla ja auktoriteetittomalla työttömällä.

Tässä pientä selvennystä sinulle siitä, millainen rakennelma TYP on. Se voi olla päihdeongelmaisen työnvieroksujan apu, mutta voi se olla myös se moniammatillinen työryhmä, josta löytyy neuvottelu- ja tiedonhankinta-apua niihin tilanteisiin, joissa standarditapausten käsittelemiseen suunniteltu koneisto sylkäisee muottiin sopimattoman tapauksen kokoonpanolinjalta ulos. Pahoittelen sitä, että jotkut ovat saaneet huonoa kohtelua ja passituksia pupukursseille, mutta en jaksa uskoa, että positiivisia kokemuksia ei olisi kenelläkään muulla kuin minulla.

Kannattamaton yritys on järkevää lakkauttaa. Sen jälkeen voikin ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi ja nostaa ruhtinaallista työttömyyskorvausta. Siinä on lyhyt karenssi, jonka aikana entinen yrittäjäkin käsittääkseni voi hakea asumistukea ja tt-tukea. Asumistukea kai saa yrittäjänäkin?

Nopea toimenpide eikä siihen tarvita valtavaa määrää ihmisiä keskustelemaan sun asioista keskenään ja muiden ulkopuolisten kanssa. Mutta hyvä, että sait keskusteluapua ja ilmeisestikin hyviä neuvoja yritystoiminnan lopettamiseen. Pitkän vuodatuksesi ja kertomasi perusteella on selvää, että todella olit näiden tarpeessa. Suurin osa ihmisistä ei tarvitse apua elämänsä hallintaan tms. vaan oikeaa työtä. Siinä taas TYP tai mitkään pupukurssit eivät auta vähääkään.

Kaksi asiaa sinulle, nettiviisastelijalle. Ensinnäkin tiedät tästä massiivisen mutkikkaasta tapauksesta häviävän vähän, mutta silti teet johtopäätöksiä juuri kritisoimieni standardisääntöjen sokeuttamana ja ohuen tietämyksesi ja kokemuksesi perusteella. Toisekseen kyseessä ei ole vuodatus, vaan hyvän kirjoittajan laatima helppolukuinen mielipidekirjoitus, josta sinunkin olisi pitänyt pystyä päättelemään, että mielipiteesi on tarpeeton - vaikka se toki omaa omahyväisyyttäsi ruokkiikin.

Voisiko joku selväsanaisesti kertoa tai linkittää tiedot, mihin vedoten voi kieltäytyä kuntouttavasta?

Vierailija kirjoitti:

Siellä yritetään auttaa työtöntä. Moni on saanut vakituisen työpaikan hyvällä palkalla. Etuoikeutettujen paikka, kannattaa mennä!

Vastenmielistä älä valehtele apua tarvitsalle

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku selväsanaisesti kertoa tai linkittää tiedot, mihin vedoten voi kieltäytyä kuntouttavasta?

Suosittelen, että luet ajatuksella läpi lain kuntouttavasta työtoiminnasta 3. luvun 8 §:n. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010189#a189-2001

Voit myös tulostaa sen jos haluat, ja ottaa mukaan aktivointisuunnitelman laatimistilaisuuteen.

Kyseinen pykälä säätelee niitä perusteita, joiden mukaan aktivointisuunnitelmaan voidaan sisällyttää kuntouttava työtoiminta.

Keskeisin on pykälän kolmas momentti, joka kuuluu näin: "Jos työ- ja elinkeinotoimisto, kunta ja henkilö yhdessä arvioivat, että henkilö ei työ- ja toimintakykynsä asettamien rajoitusten vuoksi voi osallistua julkisiin työvoimapalveluihin tai työhön, aktivointisuunnitelmaan tulee sisältyä kuntouttava työtoiminta tai erityislakien mukaisesti sellaisia sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalveluja, jotka parantavat henkilön työ- ja toimintakykyä."  Eli toisin sanoen kuntouttavaan ohjattavalla on oltava sellaisia työ- ja toimintakyvyn rajoituksia, joiden vuoksi hän ei voi osallistua julkisiin työvoimapalveluihin tai työhön, ja näiden rajoitteiden olemassaolo on suunnitelman kaikkien kolmen osapuolen (te-toimisto, kunta ja henkilö) yhdessä todettava. Jos tällaista toteamista ei tapahdu, niin kuntouttavaan ohjaaminen on lainvastaista.

Tässä yhteydessä kannattaa myös huomioida apulaisoikeusasiamiehen lausunto, jonka mukaan pelkkää pitkittynyttä työttömyyttä ei voida käyttää osoituksena siitä, että henkilöllä olisi laissa tarkoitettuja työ- ja toimintakyvyn rajoituksia. https://www.oikeusasiamies.fi/fi/-/apulaisoikeusasiamies-polonen-arvost…

ihmettelen vaan tota 1 kerta viikossa kuty joka on laissa mutta minulle ja monille muillekkin typpi sanoo että minimi aloitus on 2 päivää. onko sitten joku homma joka ei kestä kuin sen yhden päivän.

Vierailija kirjoitti:

ihmettelen vaan tota 1 kerta viikossa kuty joka on laissa mutta minulle ja monille muillekkin typpi sanoo että minimi aloitus on 2 päivää. onko sitten joku homma joka ei kestä kuin sen yhden päivän.

Suomessa laki on se joka pätee jos lakiteksti ja typ-tädin lausunto ovat ristiriidassa. Tämän voit ilmoittaa myös sille typ-tädille, tai tarvittaessa sen esimiehelle.

Onko työkokeilu kuntouttavaa työtoimintaa? Minua kehoitettiin hakemaan työkokeilupaikkaa ilman että ketjussa puhuttuja mitään suunnitelmia tai sopimuksia on tehty.