Mikä on tapailun ja seurustelun ero?

Up

Ei ole mitään TAPAILUsuhteita, vaan PARISUHTEITA.

Romanttisessa hengessä tapahtuva kommunikointi, oli se mitä muotoa tahansa, on suhdetta.

Se on täysin toinen asia, kuinka paljon suhdetta arvostaa, mitä se käytännössä tarkoittaa ja mitä toiveita/odotuksia jne. siihen liittyy.

Kun toista haluaa vain hyväksikäyttää, ja tunne on kenties molemminpuolinen, kysseessä on edelleen parisuhde: kahden henkilön välinen suhde.

Parisuhteita voi olla monta samaan aikaan. Vaikka kumppaneitaan ei fyysisesti aina kohtaisi, tai ei kohtaisi pitkään aikaan lainkaan (ei "tapaisi"), he voivat silti säilyä kumppanin asemessa.

Vaatii rohkeutta määritellä suhteensa arvo, ottaa siitä vastuu, nimeämättä sitä alhaisesti.

Juuri noin, siksi minua Ei saanut toista kertaa aviooon!

Minulla on muutamia ystäviä jotka ovat miehiä. Yksi on tuttu syntymästäni asti ja muutama noin 50 vuoden tuntemisen jälkeen. Tapailen näitä miehiä, käymme teattereissa, syömässä, kodeissamme jne. Kenenkään kanssa ei ole koskaan ollut mitään romanttisia ajatuksia, ei heillä kellään eikä minulla. Halaamme kyllä nähdessämme ja erotessamme, mutta en ole koskaan ketään heistä edes suudellut. Arvostan näitä "miesystäviäni". Aivan samoin minulla on naispuolisia ystäviä. On minulla aviomieskin, mutta sairas ja hoitokodissa. En tarvitse muita miehiä.

Miksi kukaan haluaisi olla jonkun tapailu- eiku panoringissä mukana?

Tapailu on jenkkihömpötystä, seurustelu rehellisten ihmisten toimintaa. Piste.

Jos käy treffeillä ihmisen kanssa ja muuta ei ole yhdessä sovittu, ei treffailla muita ennen kuin om reilusti annettu rukkaset. Voi seurustella salaa tai matalalla profiililla toki ennen kuin julkisesti virallistaa seurustelunsa.

Vierailija kirjoitti:

Tapailussa on paljon seksiä.

Seurustelussa on kohtuullisesti seksiä.

Avioliitossa seksi loppuu.

T. Kokenut mies

Ei tarvita edes avioliittoa. Lapsien tekeminenkin riittää seksin loppumiseen

Nuorilla naisilla on  sinkkuna usein vakituisia tapailukumppaneita  joita ei koskaan esitellä perheelle eikä parhaille kavereille. Jos esittelee joutuu kaiken muun ulkoilun jättämään ja saa miettiä voiko mennä opiskelemaan vaikka toiseen kaupunkiin. Jää helposti kiinni siihen ettei voi sunnitella tulevaisuuttaan .Joskus tapailukumppani taas on liian kaukana  siitä mitä  perhe on asettanut  kriteeriksi tulevalle puolisolle. Nuorella on mahdollisuus kokeilla mitä haluaa.

Onhan paljon ihmisiä jotka eivät koskaan harrasta vieraitten  ihmisten tapailua.  Minun nuoruudessa  mitään tapailua ei ollut. En muista että olisin koskaan käynyt missään kahvilla tai syömässä  vieraan miehen kanssa. Kuljin vain tuttujen kanssa tai porukalla. Jos  en tiedä mitään tyypistä en edes lähtis ulos. Olisi aika pelottavaakin olla kaksin. Ehkä se on jotain uutta, Tinderaikaa. Naimissa olen tyotoverin kanssa onnellisesti. lapsiakin on.

Hiekkalaatikolla kuulin näiden, tapailin ja seurustelun, eron. Naapurin rapun yksinhuoltajan mennessä ohitsemme miehen kanssa ajattelin hänen seurustelevan. Hetken päästä naapurin kahdeksanvuotias tuli ulos ja suuntasi läheiseen kauppaan, tulleen hetken päästä jäätelön kanssa hiekkalaatikolle. Omat lapseni alkoivat kinuta tietenkin jäätelöä. Yritin kiemurrella jäätelöasiasta eroon sanomalla, että Minnan äidillä on vieraita ja hän sai jäätelön sen takia. Kolmivuotiaaseen tämä tehosi, mutta seitsemänvuotiaallani oli eri näkemys asiasta. Minnan äidin vieras oli kuulemma pelkkä seksikaveri ei vieras. Naapurin tyttökin nyökytteli, että näin on, suu täynnä jäätelöä. Kysyin vielä epäillen etteikö kyseessä ollut sittenkin poikaystävä. Ei, en tyttöjen mukaan tiennyt asioista mitään, seksikaveri se on. Sitä vaan tapaillaan, seurustelu on erilaista.

[Tytön nimi muutettu.]

Tapailun erottaminen seurustelusta on keksitty pelimiesten (tai -naisten) ja sitoutumiskammoisten tarpeisiin. Siihen vedoten voi kohdella toista miten vaan, kun eihän me seurustella.

Vierailija kirjoitti:

Tapailun ja seurustelun raja menee siinä, että seurustelu on suhde, tapailu ei sitä ole.

Tapailussa on kuitenkin lupa elätellä illuusioita, haaveilla yhteisistä mahdollisuuksista... 

On varmaan myös ihmisiä, jotka jäävät koukkuun nimenomaan treffailuun.

Käytit sanaa "tapailusuhde", mutta sellaista ei ole olemassa - SUHDE joko on, tai ei ole.

Jos haluat kuvailla suhdetta, se on vallan toinen asia... voit sanoa esimerkiksi, että seksisuhde. Tällä korostat suhteen laatua. Prefiksi joka viittaa fyysiseen kohtaamiseen on outo lisä, sillä voisit käyttää ilmaisua etäsuhde ilmaistaksesi, ettei suhteeseen kuulu fyysistä tapaamista, kuten voisi normaalisti olettaa. 

Seurustelulla yleensä tarkoitetaan, että osapuoli kokee suhteen toistaiseksi voimassa olevana ja sellaisena, että hän voi pitää partneriaan myös hyvänä ystävänään. Seurustelu perustuu luottamukseen: kun sinusta tuntuu, että olet valmis jatkamaan yhdessäoloa ja kertomaan henkilökohtaisia asioita (jotka eivät tapailuun kuulu!), koet seurustelevasi... ja toivot, että kumppanisi seurustelee myös!

Sen sijaan kun tapailet henkilöä, olet ottamassa selvää, haluatko hänen kanssaan suhteen ja millaisen. Yleensä tämä selviää viimeistään kolmansien treffien jälkeen. Jos haluat treffata 2 kertaa kuukaudessa, sinulla on suhde, jossa tapaat kumppaniasi suhteellisen harvoin. Suhde voi olla samanaikaisesti useiden henkilöiden kanssa. Vakituisessa suhteessa kuitenkin yleensä odotetaan uskollisuutta - vähän niin kuin oltaisiin leikisti naimisissa. Sitoutumisen ja omimisen tahtoa seksikumppaniinsa voi osoittaa halulla tehdä yhdessä paljon erilaisia asioita yhdessä, ja sana seurustelu saattaa kunnioittaa tätä tahtoa.

Seurustelun aloittaminen on aina uuteen ihmiseen tutustumista. Tapailun pitkittyminen olisi sitä, että saat toisesta jotain viihdykettä muttet oikein osaa päättää, kelpaako hän vai ei tai haluaisit yksinkertaisesti hyväksikäyttää joitakin hänen ominaisuuksia, valikoiden. Oikeasti tämäkin olisi jo suhde: jotain kestävää. Et vain jostaisn syystä voi tai halua kutsua sioita niiden oikealla nimellä.

Monia pelottaa vapauden menetys, eivätkä he uskalla myöntää olevansa suhteessa, vaikka säännöllinen seksi ja yhdessäolo osoittaa suhteen olemassaolon. Lupaukset yhteisestä tulevaisuudesta tai sen puutteesta eivät muuta sitä tosiasiaa, että henkilöillä on romanssi meneillään (kiihkeä tai lattea, sama se).

Vaatii kokemusta ja hyvää itsetuntemusta, että tietää mitä haluaa, ja uskaltaa sen mukaan myös toimia. 

Entä miksi pitäisi kutsua tapailua, jossa ei ole kyse seurustelusta, muttei myöskään ystävyydestä?

Aikuiset tapailee ja nuoret seurustelee?

Minulla suhteet ovat usein edenneet seurustelusta tapailuksi.

Siis en enää usko yhteiseen tulevaisuuteen, mutta kun ei tässä nyt muutakaan ole, eikä ole haussakaan.

Vierailija kirjoitti:

Tapailusuhteessa vietetään yhteistä aikaa, mutta ei suunnitella yhteistä tulevaisuutta eikä ole toiselle tilivelvollinen mistään.

Sitten märistään palstalla, kun tultiinkin ghostatuksi.  

Vierailija kirjoitti:

Hiekkalaatikolla kuulin näiden, tapailin ja seurustelun, eron. Naapurin rapun yksinhuoltajan mennessä ohitsemme miehen kanssa ajattelin hänen seurustelevan. Hetken päästä naapurin kahdeksanvuotias tuli ulos ja suuntasi läheiseen kauppaan, tulleen hetken päästä jäätelön kanssa hiekkalaatikolle. Omat lapseni alkoivat kinuta tietenkin jäätelöä. Yritin kiemurrella jäätelöasiasta eroon sanomalla, että Minnan äidillä on vieraita ja hän sai jäätelön sen takia. Kolmivuotiaaseen tämä tehosi, mutta seitsemänvuotiaallani oli eri näkemys asiasta. Minnan äidin vieras oli kuulemma pelkkä seksikaveri ei vieras. Naapurin tyttökin nyökytteli, että näin on, suu täynnä jäätelöä. Kysyin vielä epäillen etteikö kyseessä ollut sittenkin poikaystävä. Ei, en tyttöjen mukaan tiennyt asioista mitään, seksikaveri se on. Sitä vaan tapaillaan, seurustelu on erilaista.

[Tytön nimi muutettu.]

Järkkyä miten joidenkin mielestä tällainen vielä on normaalia... Ei ole tervettä, tasapainoisten ihmisten touhua. *on mieltä*

Sehän riippuu siitä mikä on tavoite. Jos hakee lopullista kumppania voi ensin tapailla ja tutustua kunnolla. Puhutaan halki kaikki mahdollinen ja nähdään onko mahiksia vakavaan suhteeseen eli seurusteluun. Jos alkaa näyttää siltä, että on kohdannut oikean vastakappaleen aletaan seurustella. Sen aikana nähdään ja koetaan vielä lisää, mennäänkö yhteen, avoliittoon/ avioliittoon vai jatketaanko niin että asutaan erillään, mutta ollaan silti avopari. Tämä viimeinen toteutui omalla kohdallani ( meidän) ja molemmat olemme olleet tyytyväisiä. Asumme eri paikkakunnilla ja suhde pysyy " tuoreena" kun emme asu yhdessä. Kumpikin tarvitsemme " omaa aikaa" ja lapset on tehty aikoinaan ekassa liitossa ja ovat omillaan.

Olen varma, että jos olisimme asuneet yhdessä se ei olisi kestänyt näin kauan, eli 23 vuotta.

Tapailussa molemmat panevat muidenkin kanssa, seurustelussa ainoastaan mies panee muiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapaillessa kumpikin tapailee halutessaan muitakin. Seurustellessa ei panna enää muita.

Korjasin lauseesi 🙂

Minä korjasin sinun oudon ajatuksesi.