Taidetaan olla ainut pari jolla ei ole avioehtoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpikohan on yleisempää? Olla tekemättä avioehtoa vai tehdä se?

Veikkaisin tästä eteenpäin solmituilla liitoilla sen tekemisen olevan yleisempää. En ymmärrä miksi joku ei sitä tekisi. Sehän on vain vakuutus sille, että ikävän tilanteen, eli eron, sattuessa ei tarvitse riidellä tai harmitella epäreilua tilannetta.

Mutta eihän sitä tietysti ole myöskään pakko ottaa kotivakuutusta tai tehdä testamenttia. Fiksut vaan ne aina silti tekee...

Fiksu tajuaisi, että ihmisten ja perheiden tilanteet on erilaisia ja silloin reilu ja kohtuullinen omaisuudenjakokin voi olla erilainen. Esimerkiksi jos toinen jää vuosiksi yhteisestä päätöksestä kotiin hoitamaan yhteisiä lapsia, ei täysin poissulkeva avioehto ole reiluin vaihtoehto. Ja jos työssäkäyvä puoliso on niin pää pepussa ettei tätä itse tajua, niin tarvittaessa voidaan oikeusteitse hakea kohtuullistamista. Fiksu pari ei vaan alunperinkään tee sellaisia sopimuksia, joissa toista kusetetaan niin röyhkeästi että siitä pitää myöhemmin lähteä oikeuteen asti tappelemaan.

Se avioehto voi olla juurikin suojaamassa sitä joka jää kotiin. Meillä esim on tällainen juuri siitä syystä että varmistetaan että vaikka miehelle kävisi mitä (vaikka se aivovaurio), minulla olisi turvattu tulevaisuus taloudellisesti.

Kiinnostavaa. Mitä siinä teidän ehdossa lukee? Miten tulevaisuutesi on turvattu?

Minulle tulee 85% kaikesta omaisuudesta miehen firmaa lukuunottamatta, jos ero tulee.

En usko. Eikö kellään ole perhevapaan pitäjälle mitään kohtuullistavaa klausuulia avioehdossaan? En löydä googlesta.

Mikset? Edelleen jään suuresti miinukselle kuin jos firma olisi jaettavissa, mutta siitä huolimatta pärjään loppuikäni miellyttävästi. En siis pitänyt perhevapaata, vaan jäin kotirouvaksi. Lapset ovat jo koulussa.

Teittekö siis ennen avioitumista tuollaisen ehdon vaikka ette voineet tietää kuinka paljon enemmän miehesi tulee tienaamaan? Se ei kuulosta järkevältä miehesi näkökulmasta. Myöhemmin tuollaisen ehdon allekirjoittamiseen tarvittaisiin aika paljon... Hmmm.. Sanotaan vaikka "rakkautta", että kukaan suostuisi varat jo keränneenä noin sopimaan. En vain näe sitä realistisena, mutta ehkä olen väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpikohan on yleisempää? Olla tekemättä avioehtoa vai tehdä se?

Veikkaisin tästä eteenpäin solmituilla liitoilla sen tekemisen olevan yleisempää. En ymmärrä miksi joku ei sitä tekisi. Sehän on vain vakuutus sille, että ikävän tilanteen, eli eron, sattuessa ei tarvitse riidellä tai harmitella epäreilua tilannetta.

Mutta eihän sitä tietysti ole myöskään pakko ottaa kotivakuutusta tai tehdä testamenttia. Fiksut vaan ne aina silti tekee...

Fiksu tajuaisi, että ihmisten ja perheiden tilanteet on erilaisia ja silloin reilu ja kohtuullinen omaisuudenjakokin voi olla erilainen. Esimerkiksi jos toinen jää vuosiksi yhteisestä päätöksestä kotiin hoitamaan yhteisiä lapsia, ei täysin poissulkeva avioehto ole reiluin vaihtoehto. Ja jos työssäkäyvä puoliso on niin pää pepussa ettei tätä itse tajua, niin tarvittaessa voidaan oikeusteitse hakea kohtuullistamista. Fiksu pari ei vaan alunperinkään tee sellaisia sopimuksia, joissa toista kusetetaan niin röyhkeästi että siitä pitää myöhemmin lähteä oikeuteen asti tappelemaan.

Se avioehto voi olla juurikin suojaamassa sitä joka jää kotiin. Meillä esim on tällainen juuri siitä syystä että varmistetaan että vaikka miehelle kävisi mitä (vaikka se aivovaurio), minulla olisi turvattu tulevaisuus taloudellisesti.

Kiinnostavaa. Mitä siinä teidän ehdossa lukee? Miten tulevaisuutesi on turvattu?

Minulle tulee 85% kaikesta omaisuudesta miehen firmaa lukuunottamatta, jos ero tulee.

En usko. Eikö kellään ole perhevapaan pitäjälle mitään kohtuullistavaa klausuulia avioehdossaan? En löydä googlesta.

Mikset? Edelleen jään suuresti miinukselle kuin jos firma olisi jaettavissa, mutta siitä huolimatta pärjään loppuikäni miellyttävästi. En siis pitänyt perhevapaata, vaan jäin kotirouvaksi. Lapset ovat jo koulussa.

Teittekö siis ennen avioitumista tuollaisen ehdon vaikka ette voineet tietää kuinka paljon enemmän miehesi tulee tienaamaan? Se ei kuulosta järkevältä miehesi näkökulmasta. Myöhemmin tuollaisen ehdon allekirjoittamiseen tarvittaisiin aika paljon... Hmmm.. Sanotaan vaikka "rakkautta", että kukaan suostuisi varat jo keränneenä noin sopimaan. En vain näe sitä realistisena, mutta ehkä olen väärässä.

Teimme ennen avioliittoa. Ja menimme naimisiin alle vuosi tapaamisesta. Mies ei pidä rahaa tärkeänä, koska tietää että pystyy sitä tekemään “loputtomasti” lisää. Hänelle oli tärkeää turvata minun tulevaisuuteni kun tiesimme että en pysty koskaan täysipainoisesti uraani panostamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpikohan on yleisempää? Olla tekemättä avioehtoa vai tehdä se?

Veikkaisin tästä eteenpäin solmituilla liitoilla sen tekemisen olevan yleisempää. En ymmärrä miksi joku ei sitä tekisi. Sehän on vain vakuutus sille, että ikävän tilanteen, eli eron, sattuessa ei tarvitse riidellä tai harmitella epäreilua tilannetta.

Mutta eihän sitä tietysti ole myöskään pakko ottaa kotivakuutusta tai tehdä testamenttia. Fiksut vaan ne aina silti tekee...

Fiksu tajuaisi, että ihmisten ja perheiden tilanteet on erilaisia ja silloin reilu ja kohtuullinen omaisuudenjakokin voi olla erilainen. Esimerkiksi jos toinen jää vuosiksi yhteisestä päätöksestä kotiin hoitamaan yhteisiä lapsia, ei täysin poissulkeva avioehto ole reiluin vaihtoehto. Ja jos työssäkäyvä puoliso on niin pää pepussa ettei tätä itse tajua, niin tarvittaessa voidaan oikeusteitse hakea kohtuullistamista. Fiksu pari ei vaan alunperinkään tee sellaisia sopimuksia, joissa toista kusetetaan niin röyhkeästi että siitä pitää myöhemmin lähteä oikeuteen asti tappelemaan.

Se avioehto voi olla juurikin suojaamassa sitä joka jää kotiin. Meillä esim on tällainen juuri siitä syystä että varmistetaan että vaikka miehelle kävisi mitä (vaikka se aivovaurio), minulla olisi turvattu tulevaisuus taloudellisesti.

Kiinnostavaa. Mitä siinä teidän ehdossa lukee? Miten tulevaisuutesi on turvattu?

Minulle tulee 85% kaikesta omaisuudesta miehen firmaa lukuunottamatta, jos ero tulee.

En usko. Eikö kellään ole perhevapaan pitäjälle mitään kohtuullistavaa klausuulia avioehdossaan? En löydä googlesta.

Mikset? Edelleen jään suuresti miinukselle kuin jos firma olisi jaettavissa, mutta siitä huolimatta pärjään loppuikäni miellyttävästi. En siis pitänyt perhevapaata, vaan jäin kotirouvaksi. Lapset ovat jo koulussa.

Teittekö siis ennen avioitumista tuollaisen ehdon vaikka ette voineet tietää kuinka paljon enemmän miehesi tulee tienaamaan? Se ei kuulosta järkevältä miehesi näkökulmasta. Myöhemmin tuollaisen ehdon allekirjoittamiseen tarvittaisiin aika paljon... Hmmm.. Sanotaan vaikka "rakkautta", että kukaan suostuisi varat jo keränneenä noin sopimaan. En vain näe sitä realistisena, mutta ehkä olen väärässä.

Teimme ennen avioliittoa. Ja menimme naimisiin alle vuosi tapaamisesta. Mies ei pidä rahaa tärkeänä, koska tietää että pystyy sitä tekemään “loputtomasti” lisää. Hänelle oli tärkeää turvata minun tulevaisuuteni kun tiesimme että en pysty koskaan täysipainoisesti uraani panostamaan.

Lisään vielä että vaikka tuo 85% on huimasti rahaa, ei se ole paljon verrattuna siihen minkä arvoinen miehen osuus firmasta on. Eli mies pitää 15% muusta omaisuudesta, käytännössä rahastoja, autoja ja yhden asunnon uskoisin, ja yrityksensä+tytäryhtiön.

Vierailija kirjoitti:

Ei meilläkään kun kummallakaan ei autoa enempää ollut omaisuutta kun naimisiin menimme. Omaisuudet ollaan yhdessä hankittu.

Sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että kuulostaa naiivilta ja kliseiseltä, mutta jos meillä miehen kanssa tulisi ero, niin en ikipäivänä usko että rupeaisimme riitelemään rahasta ja omaisuudesta. Miestä ei kiinnosta materia millään tasolla, enkä osaa kuvitella, että ylipäätään eroaisimme riitaisasti. Ellei jompikumpi saa vaikka aivovauriota niin että persoonallisuus muuttuu täysin... Emme siis tehneet avioehtoa.

Mutta kun on aina se vaihtoehto että toinen vaikka saa sen aivovaurion tai sairastuu ja persoona muuttuu. Tai vaikka loukkaantuu järkyttävästi jostain asiasta ja haluaa kostaa, vaikkei kostonhimoinen normisti olisikaan. Varautumisessa ei ole mitään pahaa.

Ja ihmiset vain muuttuvat, myös pitkässä liitossa. Tulee muita ihmisiä, vaikka nyt ei sellaista kuuna kunnan valkeana pysty kuvittelemaan.

Näin on käynyt monelle.

Juuri tällaisten vuoksi on hyvä ettei ole avioehtoa, kuten meilläkään ei ole.

Miksi olisi?

Parhaiden vuosien menettämisellä on hintansa. En olisi suostunut avioon ehdolla tai suostunut avoliitossa lisääntymään. Mies sai itse valita. Jos haluaa vaihtaa, se takaa myös minulle elintason ilman taloushuolia. Valinta sekin jälleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että kuulostaa naiivilta ja kliseiseltä, mutta jos meillä miehen kanssa tulisi ero, niin en ikipäivänä usko että rupeaisimme riitelemään rahasta ja omaisuudesta. Miestä ei kiinnosta materia millään tasolla, enkä osaa kuvitella, että ylipäätään eroaisimme riitaisasti. Ellei jompikumpi saa vaikka aivovauriota niin että persoonallisuus muuttuu täysin... Emme siis tehneet avioehtoa.

Mutta kun on aina se vaihtoehto että toinen vaikka saa sen aivovaurion tai sairastuu ja persoona muuttuu. Tai vaikka loukkaantuu järkyttävästi jostain asiasta ja haluaa kostaa, vaikkei kostonhimoinen normisti olisikaan. Varautumisessa ei ole mitään pahaa.

Ja ihmiset vain muuttuvat, myös pitkässä liitossa. Tulee muita ihmisiä, vaikka nyt ei sellaista kuuna kunnan valkeana pysty kuvittelemaan.

Näin on käynyt monelle.

Juuri tällaisten vuoksi on hyvä ettei ole avioehtoa, kuten meilläkään ei ole.

Miksi olisi?

Parhaiden vuosien menettämisellä on hintansa. En olisi suostunut avioon ehdolla tai suostunut avoliitossa lisääntymään. Mies sai itse valita. Jos haluaa vaihtaa, se takaa myös minulle elintason ilman taloushuolia. Valinta sekin jälleen.

Avioehdossa voi huomioida hyvin senkin seikan. Meillä oli lakiteknisistä syistä jätettävä miehen firma ulkopuolelle, eli avioehto oli joka tapauksessa tehtävä, mutta mies halusi siitä mahdollisimman reilun minua kohtaan koska tiesimme että samaan perheeseen ei mahdu kahta superuratykkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei avioehtoa ja palkat tulee yhdelle tilille. Kaikki omistetaan puoliksi. Miehellä toki ruokapaikka, eli luultavasti olen saamapuolella tässä liitossa. Yhdessä ollaan oltu 20 vuotta, naimisissa 15.

Autocorrect... Tuplapalkka, ei ruokapaikka.

Mikä on tuplapalkka, maksaako firma palkan kahdesti vai mitä tässä haetaan? Vai sinun palkkasi on vain erittäin huono?

Mun palkka on aika mediaani, 3500€ ja miehellä se sitten ruokana eli 2x3500=7000€. Suuruus ei sinänsä merkkaa, mutta olen saamapuolella tässä suhteessa. Ei kyllä olla eroamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei avioehtoa ja palkat tulee yhdelle tilille. Kaikki omistetaan puoliksi. Miehellä toki ruokapaikka, eli luultavasti olen saamapuolella tässä liitossa. Yhdessä ollaan oltu 20 vuotta, naimisissa 15.

Autocorrect... Tuplapalkka, ei ruokapaikka.

Mikä on tuplapalkka, maksaako firma palkan kahdesti vai mitä tässä haetaan? Vai sinun palkkasi on vain erittäin huono?

Mun palkka on aika mediaani, 3500€ ja miehellä se sitten ruokana eli 2x3500=7000€. Suuruus ei sinänsä merkkaa, mutta olen saamapuolella tässä suhteessa. Ei kyllä olla eroamassa.

Autocorrect taas! Tuplana, ei ruokana!