Lue keskustelun säännöt.
Taidetaan olla ainut pari jolla ei ole avioehtoa?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole.
Emme ajatelleet erota eli ei ole tarvetta.
Avioehtoa sovelletaan myös silloin kun liitto päättyy toisen puolison kuolemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole.
Emme ajatelleet erota eli ei ole tarvetta.Avioehtoa sovelletaan myös silloin kun liitto päättyy toisen puolison kuolemaan.
Toki voidaan sopia että avioehtoa sovelletaan vain avioerossa, mutta noin periaatteessa se voi päteä myös silloin kuin puoliso kuolee.
Tiedän, että kuulostaa naiivilta ja kliseiseltä, mutta jos meillä miehen kanssa tulisi ero, niin en ikipäivänä usko että rupeaisimme riitelemään rahasta ja omaisuudesta. Miestä ei kiinnosta materia millään tasolla, enkä osaa kuvitella, että ylipäätään eroaisimme riitaisasti. Ellei jompikumpi saa vaikka aivovauriota niin että persoonallisuus muuttuu täysin... Emme siis tehneet avioehtoa.
Ei ole, omaisuus on hankittu 50/50 eikä perintöjä ole tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että kuulostaa naiivilta ja kliseiseltä, mutta jos meillä miehen kanssa tulisi ero, niin en ikipäivänä usko että rupeaisimme riitelemään rahasta ja omaisuudesta. Miestä ei kiinnosta materia millään tasolla, enkä osaa kuvitella, että ylipäätään eroaisimme riitaisasti. Ellei jompikumpi saa vaikka aivovauriota niin että persoonallisuus muuttuu täysin... Emme siis tehneet avioehtoa.
Mutta kun on aina se vaihtoehto että toinen vaikka saa sen aivovaurion tai sairastuu ja persoona muuttuu. Tai vaikka loukkaantuu järkyttävästi jostain asiasta ja haluaa kostaa, vaikkei kostonhimoinen normisti olisikaan. Varautumisessa ei ole mitään pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että kuulostaa naiivilta ja kliseiseltä, mutta jos meillä miehen kanssa tulisi ero, niin en ikipäivänä usko että rupeaisimme riitelemään rahasta ja omaisuudesta. Miestä ei kiinnosta materia millään tasolla, enkä osaa kuvitella, että ylipäätään eroaisimme riitaisasti. Ellei jompikumpi saa vaikka aivovauriota niin että persoonallisuus muuttuu täysin... Emme siis tehneet avioehtoa.
Sellainen mahdollisuus tulee mieleen, että jos mies rakastuu toiseen naiseen (tai mieheen, heh) todella sokeasti ja tulisesti ja tämä toinen nainen alkaa sanella määräyksiä omaisuuden suhteen.
Ei.
Olisi törkeää vaatia sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet vanhemmat tekevät testamentissa perillisen puolison poissulkemisen.
Meillä ei edes miehen vanhemmat tehneet sitäkään. Omilta vanhemmiltanihan ei mitään perinnöksi jää, ei jäänyt edesmenneeltä äidiltäni eikä jää isältänikään. Ap
Häh? Sähän olet usein vaikertanut kuinka sinä laitoit perintösi teidän yhteiseen elämään mutta mies pitää omansa (talot) itsellään...?
Niin mä laitoinkin. Ei mulla ole sananvaltaa sen taloihin, kun ne ovat hänen nimissään kaikki. ap
Eli mikä perintö se oli, jos vanhemmilta et saa/saanut mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että kuulostaa naiivilta ja kliseiseltä, mutta jos meillä miehen kanssa tulisi ero, niin en ikipäivänä usko että rupeaisimme riitelemään rahasta ja omaisuudesta. Miestä ei kiinnosta materia millään tasolla, enkä osaa kuvitella, että ylipäätään eroaisimme riitaisasti. Ellei jompikumpi saa vaikka aivovauriota niin että persoonallisuus muuttuu täysin... Emme siis tehneet avioehtoa.
Mutta kun on aina se vaihtoehto että toinen vaikka saa sen aivovaurion tai sairastuu ja persoona muuttuu. Tai vaikka loukkaantuu järkyttävästi jostain asiasta ja haluaa kostaa, vaikkei kostonhimoinen normisti olisikaan. Varautumisessa ei ole mitään pahaa.
Ja ihmiset vain muuttuvat, myös pitkässä liitossa. Tulee muita ihmisiä, vaikka nyt ei sellaista kuuna kunnan valkeana pysty kuvittelemaan.
Näin on käynyt monelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti ammattivalittaja on perinyt jonkun muun kuin vanhempansa.
Ei meilläkään ole. Yhdessä 30v ja oltiin 15v kun tavattiin. Nuorena mentiin naimisiin, silloin ei ollut varallisuutta. Nykyään ollaan suurperheen vanhempia ja lapsiinhan meidän rahat kuluu. Meillä ei ole koskaan ollut omia rahoja, meillä on perheen rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumpikohan on yleisempää? Olla tekemättä avioehtoa vai tehdä se?
Veikkaisin tästä eteenpäin solmituilla liitoilla sen tekemisen olevan yleisempää. En ymmärrä miksi joku ei sitä tekisi. Sehän on vain vakuutus sille, että ikävän tilanteen, eli eron, sattuessa ei tarvitse riidellä tai harmitella epäreilua tilannetta.
Mutta eihän sitä tietysti ole myöskään pakko ottaa kotivakuutusta tai tehdä testamenttia. Fiksut vaan ne aina silti tekee...
Fiksu tajuaisi, että ihmisten ja perheiden tilanteet on erilaisia ja silloin reilu ja kohtuullinen omaisuudenjakokin voi olla erilainen. Esimerkiksi jos toinen jää vuosiksi yhteisestä päätöksestä kotiin hoitamaan yhteisiä lapsia, ei täysin poissulkeva avioehto ole reiluin vaihtoehto. Ja jos työssäkäyvä puoliso on niin pää pepussa ettei tätä itse tajua, niin tarvittaessa voidaan oikeusteitse hakea kohtuullistamista. Fiksu pari ei vaan alunperinkään tee sellaisia sopimuksia, joissa toista kusetetaan niin röyhkeästi että siitä pitää myöhemmin lähteä oikeuteen asti tappelemaan.
Meillä ei ole a-ehtoa. +30v hääpäivästä. Testamentti tehtiin ja avio-oikeus suljettiin pois vaikkei silloin lapset olleet naimisissa. Näin kuulemma testamentit nykyään tehdään yleensä, sanoi lakirouva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikohan on yleisempää? Olla tekemättä avioehtoa vai tehdä se?
Veikkaisin tästä eteenpäin solmituilla liitoilla sen tekemisen olevan yleisempää. En ymmärrä miksi joku ei sitä tekisi. Sehän on vain vakuutus sille, että ikävän tilanteen, eli eron, sattuessa ei tarvitse riidellä tai harmitella epäreilua tilannetta.
Mutta eihän sitä tietysti ole myöskään pakko ottaa kotivakuutusta tai tehdä testamenttia. Fiksut vaan ne aina silti tekee...
Fiksu tajuaisi, että ihmisten ja perheiden tilanteet on erilaisia ja silloin reilu ja kohtuullinen omaisuudenjakokin voi olla erilainen. Esimerkiksi jos toinen jää vuosiksi yhteisestä päätöksestä kotiin hoitamaan yhteisiä lapsia, ei täysin poissulkeva avioehto ole reiluin vaihtoehto. Ja jos työssäkäyvä puoliso on niin pää pepussa ettei tätä itse tajua, niin tarvittaessa voidaan oikeusteitse hakea kohtuullistamista. Fiksu pari ei vaan alunperinkään tee sellaisia sopimuksia, joissa toista kusetetaan niin röyhkeästi että siitä pitää myöhemmin lähteä oikeuteen asti tappelemaan.
Se avioehto voi olla juurikin suojaamassa sitä joka jää kotiin. Meillä esim on tällainen juuri siitä syystä että varmistetaan että vaikka miehelle kävisi mitä (vaikka se aivovaurio), minulla olisi turvattu tulevaisuus taloudellisesti.
Meillä ei ole. Asunto on yhteinen, ei lapsia, kumpikaan ei tule koskaan perimään mitään isoja summia... mitäpä sitä turhia. Testamentit pitäisi ehkä tehdä tänä vuonna, kun molempien ikä alkaa jo nelosella.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, omaisuus on hankittu 50/50 eikä perintöjä ole tulossa.
Puolisosi tulee uskoon ja tekee miljoonan velat, ja antaa rahat lahkolle.
Hän tekee virheen ja aiheuttaa onnettomuuden. Korvausvastuu miljoona.
Puolisosi tulee hulluksi ja kuluttaa omat ja varastetut rahat kasinolla tai antaa ne uudelle rakkaudelleen, ja tekee vielä miljoonan velkaa ja lähettää rahat Nigeriaan.
Keksit varmaan itse lisää hupaisia skenaarioita, joissa sinä tai perillisesi joutuu maksumieheksi?
Meillä ei ole. Lähes nollasta lähdettiin ja kaikki on yhdessä saavutettua. 25v yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikohan on yleisempää? Olla tekemättä avioehtoa vai tehdä se?
Veikkaisin tästä eteenpäin solmituilla liitoilla sen tekemisen olevan yleisempää. En ymmärrä miksi joku ei sitä tekisi. Sehän on vain vakuutus sille, että ikävän tilanteen, eli eron, sattuessa ei tarvitse riidellä tai harmitella epäreilua tilannetta.
Mutta eihän sitä tietysti ole myöskään pakko ottaa kotivakuutusta tai tehdä testamenttia. Fiksut vaan ne aina silti tekee...
Fiksu tajuaisi, että ihmisten ja perheiden tilanteet on erilaisia ja silloin reilu ja kohtuullinen omaisuudenjakokin voi olla erilainen. Esimerkiksi jos toinen jää vuosiksi yhteisestä päätöksestä kotiin hoitamaan yhteisiä lapsia, ei täysin poissulkeva avioehto ole reiluin vaihtoehto. Ja jos työssäkäyvä puoliso on niin pää pepussa ettei tätä itse tajua, niin tarvittaessa voidaan oikeusteitse hakea kohtuullistamista. Fiksu pari ei vaan alunperinkään tee sellaisia sopimuksia, joissa toista kusetetaan niin röyhkeästi että siitä pitää myöhemmin lähteä oikeuteen asti tappelemaan.
Se avioehto voi olla juurikin suojaamassa sitä joka jää kotiin. Meillä esim on tällainen juuri siitä syystä että varmistetaan että vaikka miehelle kävisi mitä (vaikka se aivovaurio), minulla olisi turvattu tulevaisuus taloudellisesti.
Kiinnostavaa. Mitä siinä teidän ehdossa lukee? Miten tulevaisuutesi on turvattu?
Niin mä laitoinkin. Ei mulla ole sananvaltaa sen taloihin, kun ne ovat hänen nimissään kaikki. ap