Tapasin kivan miehen, mutta

Vierailija kirjoitti:

Kokonaisuus ratkaisee, ei yksi fyysinen ominaisuus.

Mutta ne yksittäiset ominaisuudet muodostavat sen kokonaisuuden.

Jos antaa suhteelle mahdollisuuden ja tunteet alkavat kehittyä, menettää asia merkityksensä. Ajattelin aiemmin samoin kuin sinä, suosin pitkiä miehiä. Joskus vuosia sitten yritin tapailla erästä lyhyttä miestä, mutta hänen lyhyytensä vaivasi minua. Jälkikäteen olen tajunnut, että ei meistä olisi muutenkaan tullut paria, pituus ei ollut tosiasiassa se kynnyskysymys, ja että pitkien miesten kanssa olin katsellut pidempään sormien läpi heidän muita puutteitaan.

Nykyinen miesystäväni on minua muutaman sentin pidempi, 165-170-senttinen, ja painaa kymmenen kiloa vähemmän kuin minä. Olin kuvitellut, että itseni tunteminen "pieneksi ja hennoksi" mieheen verrattuna olisi minulle tärkeää, mutta käytännössä ei sitten näin ollutkaan. Aluksi tuntui hassulta, kun esimerkiksi miehen kädet ovat suunnilleen saman kokoiset kuin minulla ja kasvot suudellessamme samalla korkeudella, mutta siihen tottui jo muutamassa viikossa, ja pian aloin nähdä asiassa hyviä puolia. Kaikki fyysinen läheisyys on helpompaa suunnilleen samankokoisen kumppanin kanssa.

Ohis, mutta mun mies oli kukkakeppi tavatessamme ja ei miellyttänyt silmääni. Itse olin reippaasti ylipainoinen ja en varmasti ollut kedon kaunein jne. Teimme yhdessä vuosien saatossa elämäntaparemontit ja olen nyt yli 20kg pudottanut ja mies saanut lihasmassaa kivasti ja ryhtikin oiennut merkittävästi. Olemme nyt 40+ kivemman näköisiä, kuin nuorina :) Onneksi emme katsoneet vain ulkokuorta alussa.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu tunne. Mulla on perhepiirissäkin aika pienikokoisiakin miehiä, enkä ajattele että heissä olisi jotakin vikaa. Mutta silti haluan, että oma kumppani on minua pidempi ja muutenkin isompi, siis skrodempi. Voinee johtua siitä että en ole erityisen siro, joten herkästi tulee fiilis että on norsu hippiäisen seurassa, tappaa miehen alleen niinkuin siinä yhdessä tv-sarjassa (lihava nainen tappoi unissaan miehensä, kun kierähti miehen päälle).

Mulle tuli toi norsu hippiäisen seurassa -fiilis jo silloin kun mies oli minun kanssa saman kokoinen. En ole isokoinen mutta pienen miehen seurassa tunsin itseni sellaiseksi eikä ollut hyvä olla. Huomasin että miestäkin häiritsi vastaavasti minun kokoni. Mulla ei ole mitään pienikokoisia miehiä vastaan mutta kumppanikseni en voi enää kuvitella.

Jos ap vielä täällä linjoilla on, niin kertoisitko että mitkä asiat tästä kyseisestä miehestä teki kivan.