Siirtyisittekö äitipuolena omasta sängystänne joka toinen vl nukkumaan toisaalle että isä saa nukkua yön poikansa kanssa.
Koitan ajatella lapsen parasta mutta nukun tosi huonosti ja ärsyynnyn koska joudun siirtymään.
Täällä kiukuttelen vaikka ärsyttääkin. En kotona.
Mite te ajattelette, olenko lapsellinen?
Kommentit (341)
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan siitä onko poika 4 vai 14 vuotias :D Oiekin teet jos on pieni lapsi. Lapsi kyllä kasvaa ja siirtyy omaan sänkyyn :)
Meillä 17 v sairastui vakavasti ja nukkui meidän välissämme monta yötä. Nyt hoito on löytynyt ja pitää taudin kurissa ja lapsi elää itsenäisesti. Mutta ikinä en enää kommentoi toisten nukkumisjärjestelyjä. Asioille voi olla syynsä.
Mä en tajua. Itse ja sisarukseni ollaan nukuttu omissa sängyissämme varmaan vauvasta saakka ja pidin sitä aina ihan normaalina. Nykyisin kun kuuntelen perheellisten juttuja ja luen aiheesta, niin ilmeisesti jokaisessa perheessä kaikki lapset nukkuu vanhempiensa kanssa samassa sängyssä tyyliin 8-10 -vuotiaiksi asti. En tajua miten parisuhteet oikein kestää jos ei ikinä missään saa olla sen kumppanin kanssa hetkeäkään kaksin.
Ei pelota, on vaan tottunut nukkumaan isän kanssa. Huom edeleen, en kiukuttele tästä lapselle, siksi avaudunkin täällä.
Kun vaan on viikonloppu ja muutenkin nukkuu huonosti siksi ärsyttää siirtyä.
Ap
Olisi hyvä idea laittaa lapselle oma peti viereen.
Toisen naisen lapsi ärsyttää naarasta. Jo hajukin.
Vierailija kirjoitti:
Olisi hyvä idea laittaa lapselle oma peti viereen.
Ei käy, tilaa olisi molemmille lapsille kyllä. Ihan sänkykin.
Ap
Mikä nykyajan vanhempia oikein vaivaa? Kyllä aikuisilla ennen oli jotain auktoritettiä perheissä ja lapset nukkuivat siellä mihin heille oli sänky pedattu. Nykyään tuntuu että lapset määräävät perheissä ja vanhemmat nukkuvat siellä missä lapsi määrää.
Ei se poika kauaa enää viereen tuu.
Ihana kun jaksat siirtyä :)
Uskon silti että ärsyttää. Varsinkin jos ei saa kunnolla nukuttua toisaalla.
Eikö teillä ole omaa nukkupaikkaa/sänkyä lapselle? Mies voi siirtyä nukkumaan lapsen viereen vaikka patjalle.
Vierailija kirjoitti:
Mikä nykyajan vanhempia oikein vaivaa? Kyllä aikuisilla ennen oli jotain auktoritettiä perheissä ja lapset nukkuivat siellä mihin heille oli sänky pedattu. Nykyään tuntuu että lapset määräävät perheissä ja vanhemmat nukkuvat siellä missä lapsi määrää.
Mä oon jollain tasolla samaa mieltä, oma lapsi nukkuu yksin. Toki nyt välillä menen sitten hänen viereensä. Oma lapseni myös puolet ajasta isällään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Toisen naisen lapsi ärsyttää naarasta. Jo hajukin.
Mitä mä olen kuullut, niin se X-asennossa sängyllä poikittain nukkuva, unissaan potkiva 8-vuotias ärsyttää usein omia vanhempiaankin. Mutta pääasiahan se on, että lapsi saa nukkua miten ja missä haluaa ja vanhemmat voi siirtyä sohvalle, jos haluaa oikeasti nukkua. Tervettä tämä nykymeno.
Mun 13-vuotias nukkui vuoden meldän eron jälkeen vieressäni.
Vierailija kirjoitti:
Mikä nykyajan vanhempia oikein vaivaa? Kyllä aikuisilla ennen oli jotain auktoritettiä perheissä ja lapset nukkuivat siellä mihin heille oli sänky pedattu. Nykyään tuntuu että lapset määräävät perheissä ja vanhemmat nukkuvat siellä missä lapsi määrää.
Ennen lapset ei reissanneet kahden kodin väliä ja olleet koko ajan turvattomia.
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ole omaa nukkupaikkaa/sänkyä lapselle? Mies voi siirtyä nukkumaan lapsen viereen vaikka patjalle.
On nukkumapaikka, omassa huoneessa ja mahtuis hyvin meidänkin makkariin sohvalle molemmat lapset.
Ap
Kun oli nuorempi ei tullut mieleen koskaan ottaa kumppaniksi jonkun lapsen isää, saati että olisi ollut samassa asunnossa, tavata lasta tai lähteä johonkin erikoisiin järjestelyihin mukaan. Jokaiselle on oma koti paras vaihtoehto ja oma elämä, muuten menee aina jonkun miehen tai muiden mukaan. Silloin tuli kyllä vahingossa vietettyä aikaa toisen hankalien sukulaisten kanssa, mutta niin tuli erokin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä nykyajan vanhempia oikein vaivaa? Kyllä aikuisilla ennen oli jotain auktoritettiä perheissä ja lapset nukkuivat siellä mihin heille oli sänky pedattu. Nykyään tuntuu että lapset määräävät perheissä ja vanhemmat nukkuvat siellä missä lapsi määrää.
Nykyajan vanhempia ei vaivaa yhtään mikään. Oma äitini mm. nukutti ihan pientä vauvaa omaan huoneeseen. Pikkuveljeäni. Itse olen vaihtelevasti nukkunut lasten vieressä omasta tahdostani. Näin elämä on ollut meille kaikille helpompaa. Kukin perhe tekee niin kuin heille parhaiten sopii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä nykyajan vanhempia oikein vaivaa? Kyllä aikuisilla ennen oli jotain auktoritettiä perheissä ja lapset nukkuivat siellä mihin heille oli sänky pedattu. Nykyään tuntuu että lapset määräävät perheissä ja vanhemmat nukkuvat siellä missä lapsi määrää.
Ennen lapset ei reissanneet kahden kodin väliä ja olleet koko ajan turvattomia.
Mitä ihmeen turvattomuutta se on, että on kaksi tasapainoista ja rakastavaa vanhempaa, joiden kanssa viettää säännöllisesti aikaa? Eikä se ennen ollut sen "turvallisempaa". Monissa perheissä lapset kuunteli sängyissään kun isä känniördäsi illat olkkarissa. Ja silti selvittiin ja eletään ihan normaalia elämää.
Eikö lapselle ole omaa sänkyä? Isä nukkumaan lapsen huoneeseen tämän sänkyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä nykyajan vanhempia oikein vaivaa? Kyllä aikuisilla ennen oli jotain auktoritettiä perheissä ja lapset nukkuivat siellä mihin heille oli sänky pedattu. Nykyään tuntuu että lapset määräävät perheissä ja vanhemmat nukkuvat siellä missä lapsi määrää.
Ennen lapset ei reissanneet kahden kodin väliä ja olleet koko ajan turvattomia.
Ai? Olen itse avioerolapsi 60- luvulta ja lapseni avioerolapsia 80-luvulta. Luuletko sä että avioerot ja etävanhemman luona olot keksittiin 2020- luvulla?
Olen itse eronnut vuosi sitten. Väliaikaisessa asunnossa lapset nukkuivat omassa huoneessaan, vaikka asunto oli ahdas. Sitten muutin tilavaan, 100 neliöiseen kotiin, jossa molemmilla lapsilla oma huone. Jotenkin lipsahti niin, että päästin viereen ja nyt melkein 6 kk ovat tässä nukkuneet joka toinen viikko. Tosin äitini, poikien mummi kuoli syksyllä, ja isompaa varmasti sekin on ahdistanut. Tavallaan ihana, että ovat vieressäni - 5 v sängyssä ja 9 v lattialla. Olen ajatellut, että tämä on vähintä mitä voin tehdä kun kerran menin ja erosin. Nukkuvat isälläänkin samoin.
Minulla on miesystävä, joka ei tästä syystä yövy meillä lapsiviikolla, joten asia pitäisi ratkaista. En vaan halua, että mies saa kärsiä syntipukkina tästä.