Lue keskustelun säännöt.
Ero - miten ottaa se viimeinen, ratkaiseva askel suhteesta lähtemiseen?
08.01.2021 |
Kuinka kauan mietitte eroa ylipäänsä ja miten saitte tehtyä sen viimeisen, ratkaisevan päätöksen? Olen ollut parisuhteessa viimeiset 5,5 vuotta ja vaikka tavallaan välitän miehestä eikä tästä olisi mikään pakko lähteä, niin kyllä se vaan nyt on eron aika. En voi tuhlata enää meidän molempien aikaa, kun sisimmässäni tiedän, että tämä ei ole minulle se suhde, jossa näen itseni vielä vanhana eikä tämä mies ole se, jonka näkisin lasteni isänä.
Täytän tänä vuonna 30, joten ei minulla ole enää ihan hirveästi aikaa etsiä kumppania, jonka kanssa perustaa mahdollinen perhe.
Kaikista pahinta tulee olemaan toisen jättäminen ja hänen satuttaminen. Mietin tietysti myös sitä, kuinka itse tulen pärjäämään.
Miten te saitte tehtyä sen eropäätöksen, tuliko jossain kohtaa joku "valaistus", josta tiesitte eron olevan oikea päätös? Kaduitteko? Miten saitte elämänne rullaamaan eron jälkeen? Mietteitä, tuntemuksia, kokemuksia?
Kommentit (54)
Puhuin nyt miehelle, että olen selaillut vuokra-asuntoja entiseltä kotipaikkaseudultani. Sanoin, että olisi kiva kokeilla siellä asumista, kun esim. etätyöni mahdollistaisi sen. Mies oli aika murheellisen oloinen odotetusti ja sanoi, että kyllähän hän sen on huomannut, että olen tällä seudulla onneton ja hän ei minun päätöksille mitään voi, kun olen siitä ennenkin puhunut. Sitten hän painui telkkaria katsomaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhuin nyt miehelle, että olen selaillut vuokra-asuntoja entiseltä kotipaikkaseudultani. Sanoin, että olisi kiva kokeilla siellä asumista, kun esim. etätyöni mahdollistaisi sen. Mies oli aika murheellisen oloinen odotetusti ja sanoi, että kyllähän hän sen on huomannut, että olen tällä seudulla onneton ja hän ei minun päätöksille mitään voi, kun olen siitä ennenkin puhunut. Sitten hän painui telkkaria katsomaan.
Ap
Kannattaa erota mieluummin aiemmin kuin myöhemmin. Itse erosin nelikymppisenä, perhe ja talot jne.
Parhaita päätöksiä ikinä, yhteinen sellainen. Huonossa suhteessa ei voi hyvin itsekään, vaikkei sitä aina niin huomaa. Sammakko lämpenevässä kattilassa. Sun elämääsi se nyt on mitä sä siinä kitkuttelet.
Mutta se että tuolla asenteella mennään ja etsitään jotain lasten isäksi, ehkä kannattaa vaan olla etsimättä hetkeen mitään. Voi löytää paremman suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat sikamaiselta. Toisellako ei ole aavistustakaan? Hyi olkoon.
Ollaan kyllä puhuttu myös erosta ja eriävistä tulevaisuudenhaaveista, puhuttu mikä suhteessa mättää ja mitä pitäisi muuttaa. Riiteleminen on aina ollut itseasiassa ihan hyväksi - asiat ovat muuttuneet tyyliin pariksi päiväksi ja sen jälkeen kaikki onkin sitten taas ennallaan. Nyt en jaksa enää edes riidellä, koska olen luovuttamassa. Mieshän varmaan luulee, että kaikki on hyvin, kun ei enää (edes) riidellä, mutta se ei sitten enää ole minun vikani.
Ap
Niinpä niin, eli toinen luulee et kaikki on hyvin. En tiedä miten tällaiset ihmiset nukkuu öisin tai pystyy itseään katsomaan peilistä. On kyllä todella alhaista, epärehellistä petosta toista kohtaan. Toivon karman tekevän tällaisille tehtävänsä.
No onhan se mies siinä samassa suhteessa, ja vapaa tekemään omiankin havantojaan sen tilasta. Jos ei mies yhtään tajua itse, että jotain on pielessä, niin on jossain vikaa.
Ei suhteen toinen osapuoli voi aina olla vastuussa siitä, mitä toinen tuntee ja tajuaa missä mennään. Ero tekee aina kipeää, ei sitä hyväksi saa millään.
Psykologian ammattilainen ohjeisti mallia ihan käytännön elämässä: satutti puheillaan, satunnaisilla tekstareilla sumuttaen ja luoden epäselvyyttä sekä ghoastaamalla. Kyllä näin. Olen lyöty ja shokissa, ja järkyttynyt kun ammattilaisetkin pokkana toimii noin. En olisi ikinä uskonut! Kyllä pahaa tekee. Mutta siis, noin koulutetut ihmiset itse toimivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat eroni ovat aina menneet niin, että irroittautuminen on tapahtunut vähitellen. Se on helpottanut asioiden käsittelyä silloin, kun rakkautta on ollut vielä jäljellä (kummassakin kokemassani tapauksessa erolle on kyllä ollut muuten todella painavat syyt). Käytännössä näissä tilanteissa on ensin sovittu, että otetaan vähän tilaa, muutetaan erilleen ja hengitetään hetki vapaammin, "mietitään rauhassa ja katsotaan, mitä tapahtuu". Erilleen muuton jälkeen oli molemmissa tapauksissa ajanjakso, kun vielä vietimme aikaa yhdessä, keskustelimme ja yritimme saada suhteen ikuisuusongelmia ratkottua. Oman elämän rakentaminen ja oman tilan saaminen kuitenkin helpotti lopullista irti päästämistä ja pehmensi iskua - kummassakin tapauksessa se lopullinen eron se hetki tuli vastaan jotenkin luonnollisemmin.
Minulle tällainen ratkaisu oli näissä tilanteissa ainoa mahdollisuus, en olisi ikimaailmassa pystynyt kävelemään rakkaan ihmisen elämästä ulos kertarysäyksellä; yhteisestä sängystä ja kodista täyteen yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen. Mutta kaikkeen tottuu vähän kerrallaan.
Sama täällä, itsekin tarvitsen aikaa, totuttelua ja sellaisen pehmeän laskun. En ymmärrä miksi kaikki ammattilaiset suosittelee eroamaan kerralla katkaisemalla kaikki yhteydet, kun ihmiset ovat kuitenkin erilaisia ja yksi tyyli ei sovi kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykologian ammattilainen ohjeisti mallia ihan käytännön elämässä: satutti puheillaan, satunnaisilla tekstareilla sumuttaen ja luoden epäselvyyttä sekä ghoastaamalla. Kyllä näin. Olen lyöty ja shokissa, ja järkyttynyt kun ammattilaisetkin pokkana toimii noin. En olisi ikinä uskonut! Kyllä pahaa tekee. Mutta siis, noin koulutetut ihmiset itse toimivat.
Se on sellanen sisäpiirivitsi 😅. Sillä saadaan tavallisista ihmisistä kärsiviä stalkkereita 😅🙈. Työllistävä vaikutus kun päät hajoo jätetyillä. Paras on kun jättää miettimään mitä tapahtui niin saadaan uusia asiakkaita.
Syitä erota: Kun toinen jäi kiinni pettämisestä. Tai sitten on vaan mahdotonta jatkaa vaikka yhteensopimattomuuden takia, riitelyn takia. Naisella varmasti mutta miksei miehelläkin, ajanhukkaaminen jos haluaa lapsia ja toinen haluaa lykätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja mun kokemus on, että vapaita, täysjärkisiä, perheestä haaveilevia 30-40 vuotiaita miehiä kyllä löytyy pilvin pimein.
Kolmekymppistä naista moni saman ikäinen mies tuskin huolii, muuta uin ehkä hauskanpidon merkeissä. Vakavissaan kannattaa laajentaa ikähaarukkaa 50 vuotiaisiin.
15 vuotta mietin. En halunnut olla tilanteessa, jossa mennään köyhyyden rajoilla ja kolme alle 4 vuotiasta lasta yksin hoidettavana, kun mies ei olisi tehnyt omaa osaansa.
Ei ollut olemassa kuin huonoja ratkaisuja. Ehkä valitsin vähiten huonoimman.
Nyt vaan olen melkein 5kymppinen ja yksin. Olen vuodessa todennut, että ikäiseni miehet ovat sinkkuja syystä. Harmittaa, että joudun tässä iässä rakentamaan elämäni kokonaan uudelleen, korjaamaan pitkän suhteen jättämät pahat henkiset vauriot ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä vietän loppuelämäni ilman kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän surullista juuri tuo, että miehestä nyhdetään irti, mitä saadaan. Ero voi olla ihan ok päätös, jos ette naimisiinkaan kerenneet. Kuitenkin sarjallinen moniavioisuus on tämän maan syöpä.
Ihan kuin asiat olisi aina niin mustavalkoisia joko tai. Ihan kuin eroissa ylipäänsä voisi aina erota sovussa tai toista loukkaamatta. Jos aloittajan mies haluaa olla aloittajan kanssa, niin aloittaja tulee joka tapauksessa loukanneeksi miestä jättämällä hänet. Sellaista se elämä on. Ei se jättäminenkään helppoa ole. Jättäjällä voi olla suuret omantunnontuskat, kun jättää toisen, mutta ei sitä voi jatkaa suhdetta vaan, koska ei halua loukata toista.