Kumpi on pahrmpi, masennus vai ahdistus?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Ei masentunut jaksa olla edes ahdistunut.
Masentuneen ihmisen ahdistuneisuus on täynnä epätoivoa
Vierailija kirjoitti:
Masennus, ahdistuksen kanssa vielä sai ja jaksoi tehdä asioita, vaikka ne eivät tuntuneet hyviltä, oli pelkoja, mutta sen pelon kanssa osaa toimia. Nyt kun masennus on todella iskenyt niin en jaksaisi edes nousta aamulla sängystä, sairaslomalle ois tarkoitus jäädä, hyvä kun saa lapset ruokitua, niin ei ajatus töistä nyt ole päällimmäisenä. Todella raskaat pari vuotta taka ja paniikkihäiriö ollut jo lapsuudesta.
Sinä alepeukkuttaja vaihdetaan vaan olotiloja.
Masentunut miettii liikaa menneisyyttä.
Ahdistunut miettii ja pelkää tulevaisuutta.
Minulla oli ahdistuneisuushäiriö 4 vuotta, paranin siitä 2 vuotta sitten.
En nyt välttämättä haluaisi masennusta koska ne lääkkeet koukuttaa vielä pahemmin, toissavuotisten uusien ulkomaisten tutkimusten mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Molemmat löytynyt jo 15 ajan. Hupaisaa on elo :) en ole ikinä käynyt töissä ja taustalla vain peruskoulu. Yritän päästä työkyvyttömyyseläkkeelle.
Ja itse kysymykseen: ahdistus. Murskaava pusertava tunne rinnassa sekoitettuna kauhuun mikäli paniikkikohtaus tekee tuloaan.
Miksi? Koska masennus ei anna lupaa tuntea joten ei ole mitään mitä edes pelätä.
Ristiriitaista eikö?
Yrität päästä? Toiset yrittää päästä eläkkeelle ja toiset laitetaan pakosta vaikka haluaisi vielä jatkaa kuntoutustuella kun haluaisi yrittää ammattia ja työtä. Sanottiin vaan että ei susta työntekijäksi ole.
Vierailija kirjoitti:
Ei masentunut jaksa olla edes ahdistunut.
Et ole varmaan kokenut ahdistusta? Toki hyvä niin. Toivottavasti et ikinä koekaan sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat löytynyt jo 15 ajan. Hupaisaa on elo :) en ole ikinä käynyt töissä ja taustalla vain peruskoulu. Yritän päästä työkyvyttömyyseläkkeelle.
Ja itse kysymykseen: ahdistus. Murskaava pusertava tunne rinnassa sekoitettuna kauhuun mikäli paniikkikohtaus tekee tuloaan.
Miksi? Koska masennus ei anna lupaa tuntea joten ei ole mitään mitä edes pelätä.
Ristiriitaista eikö?
Yrität päästä? Toiset yrittää päästä eläkkeelle ja toiset laitetaan pakosta vaikka haluaisi vielä jatkaa kuntoutustuella kun haluaisi yrittää ammattia ja työtä. Sanottiin vaan että ei susta työntekijäksi ole.
Niin?
Itsellä masennus oli jollakin tavalla vapauttavaa jälkeenpäin ajatellen. Kun ei tunne mitään, välitä mistään on helppo olla. Nyt kun olen siitä jotenkuten ”selvinnyt”, ahdistus on silti läsnä. Se lamauttaa mielen eri tavalla. Vaikka toimintakyky on palautunut, mutta ei silti mikään oikein tunnu hyvältä, päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Ei masentunut jaksa olla edes ahdistunut.
Tämä on toki yksilöllistä, mutta tietääkseni moni masentunut kärsii myös ahdistuksesta. Olo saattaa vaihdella saman päivän aikana. Näkisin asian niin, että ahdistuneisuus on yksi masennuksen oire. Tai sitten henkilöllä on sekä masennus että jokin ahdistushäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä masennus oli jollakin tavalla vapauttavaa jälkeenpäin ajatellen. Kun ei tunne mitään, välitä mistään on helppo olla. Nyt kun olen siitä jotenkuten ”selvinnyt”, ahdistus on silti läsnä. Se lamauttaa mielen eri tavalla. Vaikka toimintakyky on palautunut, mutta ei silti mikään oikein tunnu hyvältä, päinvastoin.
Se on juuri näin. Ahdistuneena pelkää kaikkea, masentuneena ei jaksa pelätä. Masennukseen voi liittyä suloinen välinpitämättömyys, joka on suorastaan vapauttavaa, kuten sanoit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei masentunut jaksa olla edes ahdistunut.
Tuo ei pidä paikkaansa.
Et ole ollut tarpeeksi masentunut, muuten tietäisit.
En kirjoittanut tuota väitettä, jota kommentoit. Olen viettänyt vuosia maaten sängyssä kuolleena. En nukkuut, vaan makasin selälläni liikkumatta katatonisessa tilassa aamusta iltaan. Ajankulua ei edes huomannut. Minulla oli hälytys klo 16:30, että tajuan hakea lapseni päivähoitajalta. Aamulla hälytys herätä ja viedä lapsi hoitoon. Sen jälkeen petiin. Mitään muuta en tehnyt.
Ei kyllä ahdistanut yhtään.
Olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä "aika kauan". Lapsikin on jo kolmekymppinen, ihan normaali työssäkäyvä perheenisä. Hän ei tiedä millaista elämäni oikeasti oli ikäisenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei masentunut jaksa olla edes ahdistunut.
Tuo ei pidä paikkaansa.
Et ole ollut tarpeeksi masentunut, muuten tietäisit.
En kirjoittanut tuota väitettä, jota kommentoit. Olen viettänyt vuosia maaten sängyssä kuolleena. En nukkuut, vaan makasin selälläni liikkumatta katatonisessa tilassa aamusta iltaan. Ajankulua ei edes huomannut. Minulla oli hälytys klo 16:30, että tajuan hakea lapseni päivähoitajalta. Aamulla hälytys herätä ja viedä lapsi hoitoon. Sen jälkeen petiin. Mitään muuta en tehnyt.
Ei kyllä ahdistanut yhtään.
Olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä "aika kauan". Lapsikin on jo kolmekymppinen, ihan normaali työssäkäyvä perheenisä. Hän ei tiedä millaista elämäni oikeasti oli ikäisenään.
Tuon viestin kirjoittaja yleisti. Eli se ei vieläkään pidä paikkaansa. Olen kokenut katatonisen tilan, kiitos kysymästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat löytynyt jo 15 ajan. Hupaisaa on elo :) en ole ikinä käynyt töissä ja taustalla vain peruskoulu. Yritän päästä työkyvyttömyyseläkkeelle.
Ja itse kysymykseen: ahdistus. Murskaava pusertava tunne rinnassa sekoitettuna kauhuun mikäli paniikkikohtaus tekee tuloaan.
Miksi? Koska masennus ei anna lupaa tuntea joten ei ole mitään mitä edes pelätä.
Ristiriitaista eikö?
Yrität päästä? Toiset yrittää päästä eläkkeelle ja toiset laitetaan pakosta vaikka haluaisi vielä jatkaa kuntoutustuella kun haluaisi yrittää ammattia ja työtä. Sanottiin vaan että ei susta työntekijäksi ole.
Tämä. Minulla on pitkä korkeakoulutus ja nuorena "vastamasentuneena" olisin halunnut työterapiaan paikkaan, jossa tekemiseni ei olisi vastannut koulutustani. Eli lähinnä 9sin saanut mielekästä,momaa alaa sivuavaa tekemistä, jossa hermot lepäisivät ja voisin kokea 'onjistumisen elämyksiä'.
Mutta ei käynyt leimasimen haltijalle. Hänen mielestään minun oli parempi turhautua ja nuutua yksin kotonapäivät pitkät. Tuo terapeuttiseksi ajattelemani toiminta ei kuulemma kumminkaan olisi tulevaisuuden työpaikkani, koska ylikoulutus.
Tämän jälkeen sanouduin irti kaikesta kartoituksesta ja "hoito"suhteista, ja otin 100% vastuun omasta elämästäni. Eläke myönnettiin ja sillä tiellä olen edelleen. Elämäni kunnossa. 👌
Luulin, että masennus on perseestä, sitten sain paniikkikohtauksen. Joo, mieluummin itken sängynpohjalla ja suunnittelen itsaria kuin kokisin sitä tilannetta enää. Masennuksessa on sentään joku kontrolli, ja tietyllä tavalla sellanen välinpitämättömyys on parhaimmillaan siunaus. Mutta ahdistus, hyi. Siihen kuulunee myös erilaiset jännitys- ja pelkotilat, jotka aiheuttavat sietämätöntä stressiä.
Itselleni masennus. Ahdistuneena sentään pystyin käymään kodin ulkopuolellakin ja elämään elämääni (vaikkakin se oli tuskallista), vaikeasti masentuneena vain makasin sängyssä toivon elämäni sekä tulevaisuuden suhteen menettäneenä.
Ahdistukseen ja panikointiin on nopeasti toimivia lääkkeitä.
Pahaan masikseen ei auta yhtään mikään.
Ellei Jumala armahda.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistukseen ja panikointiin on nopeasti toimivia lääkkeitä.
Pahaan masikseen ei auta yhtään mikään.
Ellei Jumala armahda.
On, mutta niitä ei tahdo saada sitten millään. Lääkärit panttaavat viitaten koukuttumiseen ja ties mihin. Itseni ne pelastivat pahimmalta.
Jeesus auttaa. YouTuben kautta voi kuunnella jotain hengellistä, itse suosittelen kaikille ahdistuneille Tapani Suontoa. ihan hänen omalla nimellään löytyy paljon todella tervehdyttävää opetusta YouTubesta jota on ihana kuunnella ja sen myötä myös helposti nukahtaa rauhaisaan uneen jos on hyvin väsynyt.
Totta kai myös ihan Raamattua kannattaa lukea ja rukoilla. Joskus vaan huippuväsyneenä se kuunteleminen on helpompaa. Varmasti löytyy YouTubesta myöskin Raamattua nauhoitettuna... seurakunnasta käyminen Ken voi todella paljon nostaa mieltä Jos jostain vielä toimiva seurakunta löytyy tai joskus suljetut taas avataan...
Tarkoititko nyt pahenpi vai parempi?
Vähän jäi epäselväksi.
Ahdistus on todella kiduttavaa, masennus pelkästään lannistavaa ja surumielisyyttä aiheuttavaa. Ahdistuson näin ollen paljon pahempaa.