Inhoan miestäni ja haluan erota, olen työtön

Tämä tarina tässä on malliesimerkki siitä, miten monin tavoin heterot nauttivat etuoikeuksista suomalaisessa yhteiskunnassa. Ensin nautitaan halvasta asumisesta, ruusta ja muista eduista, jotka avioliitto tarjoaa, tuudittaudutaan laiskuuteen ja ollaan olevinaan vielä parempaa ihmistä.

Ennemmin tai myöhemmin liitto kuitenkin kariutuu ja sitten huudetaan yhteiskuntaa apuun. Siitä sitten vaan seuraavaan liittoon, kuvaan astuu alkoholi, kohta ollaan jo varhaiseläkkeellä - lisää tukia veronmaksajien taskuista. Stereotyyppisen heteroelämän autuus. Ai että.

Miehiä kuuluukin inhota, en edes tajua, että joku heistä pitää, en siitä huolimatta ole lesbo !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroat miehestä. Suhteellisen yksinkertaista jos ei ole yhteisiä lapsia.

 

Minulla ei ole ketään muuta. Eikä ole oikeasti yhtään rahaa.

Kukaan ei kysynyt sitä. Sinulla on itsesi ja tässä ei ole nyt kyse mistään selviytymisleiristä vaan ihan perus elämästä. Toki voit jatkaa elämääsi miestäsi vihaten ja häntä kuvaten mutta mitäs lottoat, oletko onnellinen?

"Parempi yksin kuin huonossa suhteessa" on kyllä maailman surkuhupaisin fraasi kun suhteeseen päätyneet eivät siitä huonosta suhteesta lähde millään ilveellä. Onnea vaan elämäsi haaskuuseen, olisit voinut saada vaikka mitä mutta tämä oli sun valintasi.

Selviät kyllä. Kaltaisiasi on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tarina tässä on malliesimerkki siitä, miten monin tavoin heterot nauttivat etuoikeuksista suomalaisessa yhteiskunnassa. Ensin nautitaan halvasta asumisesta, ruusta ja muista eduista, jotka avioliitto tarjoaa, tuudittaudutaan laiskuuteen ja ollaan olevinaan vielä parempaa ihmistä.

Ennemmin tai myöhemmin liitto kuitenkin kariutuu ja sitten huudetaan yhteiskuntaa apuun. Siitä sitten vaan seuraavaan liittoon, kuvaan astuu alkoholi, kohta ollaan jo varhaiseläkkeellä - lisää tukia veronmaksajien taskuista. Stereotyyppisen heteroelämän autuus. Ai että.

No nyt olet kyllä löytänyt sen verran mehevän hulluruohosatsin että logiikan hivenkin on hävinnyt. Mikä ihmeen heteroviha saa tuollaisen mentaaliakrobatian että ei mitään järkeä? Ja ei, kalikka ei kolahtanut, en ole koskaan ollut parisuhteessa.

Yritä saada asunto samasta kunnasta tai eri. Riippuen miten kiire on. Isosta ehkä vaikeampaa. Onko kunnilla vuokra-asuntoja joissa kykenee olemaan ja lähellä kauppaa, apteekkia. Voiko muuttoon kysyä apua, osaisiko diakoni tai joku kertoa vinkkejä. Kaavakkeella saa pienen muuttorahan, jättääkö osan huonekaluista miehelle ja hankkii uusia. Joku kaukainen serkkukin voisi sinua auttaa hädässä. Jossain on pakko olla hyviä ihmisiä. Jopa naapurissa voi asua joskus joku, joka tajuaa tilanteen ja on puolellasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroa miehestä ja hanki työpaikka.

 

Olen hakenut työtä kahden vuoden ajan. En ikinä saa työtä. Olisin eronnut jo aikaa sitten jos olisin voinut. En halua asunnottomaksi tai johonkin köyhäasuntolaan.

Ap

Kelpaako muu kuin oma ala? Sen omakin alan työantajat arvostavat ahkeruutta ja yritteliäisyyttä.

Moni on yhdessä enää vain rahan takia. Minäkin.

Käytös on mieheltä haukkuja ja alistamista. Kyllä siinä rakkaus kuolee.

Nykyisin olen miettinyt jo uutta suhdetta.

Mies on tapaillut muita luultavasti jo kauan. Mutta minä en tietenkään saa tapailla. Kontroilloi 

Lisäksi väkivaltainen.

No eroa. Säästät sen verran, että sinulla on takuuvuokra. Jos ei onnistu, hae sossulta

Miten jaksat? Pieni askel kerrallaan. Iso ruljanssi, mutta joka päivä jaksat todennäköisesti tehdä sen eteen vähän

Mikä on köyhäasuntola? Siis tarkoitatko kerrostaloa? Itsenäistyminen tarkoittaa väistämättä materiaalisen elintason laskua, kun et enää jaa omaisuuttasi toisen kanssa. Molemmilla oma keittiö, oma kylpyhuone, oma sänky... Patjalla pärjää, tärkeintä on huolehtia terveydestä ja työkyvystä

Pyydä mieheltäsi avustusta eron alkuvaiheessa? 

Vihaan minäkin miestäni. Hän tekee tekoja joita ei voi antaa anteeksi !!!