Aspergerisän tyttärenä ei ole kuulkaa helppoa!

Pahemmaksi vasn menee iän karttuessa.

Onko pojalla sen helpompaa?

Auttaa kun itsekin on. Kumpikin voi luennoida toisilleen.

Itse olen aspergertyttären isä.

Ei todellakaan tule mitään jankuti jankkia. No ehkä se jumi jumi kylläkin on aika todellista. Ei se minua tai häntä kylläkään haittaa pätkän vertaa.

Meidän as-lapsi jumitti joskus 4-vuotiaana, nyt teininä ei oikein huomaakaan mitään erityistä. On kyllä vahva mielipiteissään, mutta ei jumita.

Ymmärrän. Meillä mies ja tytär as. Se vasta on hienoa kun ne yhdessä jumiutuu johonkin aiheeseen. Ne on oikeastaan rasittavampia kun tytär on isompi, koska osaa jankuttaa miestä kiinnostavimmista aiheista. Pienenä jotkut dinosaurusjankutukset oli lähinnä söpöjä. Tai hevosvillitys. Nyt ne jankkaa fysiikasta. Tänään olen esimerkiksi kuullut 13-vuotiaalta luennon aiheesta, miten painovoimaa perinteisessä mielessä kappaleiden välisenä vetovoimana ei ole olemassa vaan kyse on avaruuden käyristyminen kappaleiden massan seurauksena. Ja voi sitä ylimielisyyden määrää kun sairaanhoitajaäiti ei tiedä kovinkaan paljon fysiikasta eikä osaa ottaa kantaa. tyhmä! On yleinen kommentti.

Onneksi lapsi on perinyt isänsä älyn.