TUPAKOINTI. Milloin ja miksi aloitit, poltatko vielä?
Oma tarina lienee se tavallisin: Nuoruus, tyhmyys, ryhmäpaine. Nyt menossa kolmas yritys päästä irti, vaikeaa on :/
Kommentit (27)
Alotin ite polttamisen viime elokuussa ja ikää on 24v (sillon 23). Kännipolttamidta harrastin joskus aiemmin mutta vain hiukan kun eksä inhosi tupakointia. Eron tultua alkoikin sitten tää harrastus. Tiiän ettei oo hyvä juttu mutta poltan noin askin viikossa eli en pidä vielä kovinkaan pahana tilanteena. Oon myös ilonen etten alottanu teininä :D
Aloitin n. 15v ja poltan edelleen. Noin aski menee päivässä. En oo lopettamassa ei oo edes todellista halua. Mua ärsyttää kun meistä yritetään tehdä toisen luokan kansalaisia. Lähes aina tupakoivat ovat vapaampia ja iloisempia eivätkä niin tiukkapipoja.
Aloitin 21 vuotiaana ja nyt poltan edelleen 23 vuotiaana.
Yläasteella ja lukiossa uskoin koulun terveystiedon ohjeita, enkä kokeillut polttaa tupakkaa enkä juoda alkoholia. Kakskymppisenä opiskelijana join monenlaisia alkoholijuomia, mutta inhosin tupakan hajua, enkä halunnut polttaa silloinkaan. Ekan kerran kokeilin polttaa kolmekymppisenä.
Viisikymppisenä ostin ensimmäisen oman röökiaskin, koska halusin kokeilla polttaa mietoa savuketta. Kokonaisen tupakan poltettuani ihmettelin, miksi ihmeessä ihmiset polttavat. Tupakointi on helppoa. Se ei kuitenkaan maistu miltään eikä se tunnu miltään, jos ei vedä syvälle keuhkoihin asti. Aina sitä kuitenkin menee vähän keuhkoihin, ja kyllä harmittaa, jos näillä kokeiluilla saan sydänsairauden tai syövän. Kun tupakoin, vaatteet alkavat haisemaan pahalta.
Tupakoitsija en ole koskaan ollut, mutta tavallaan en ole lopettanut. En halua tulla riippuvaiseksi tupakasta. Saatan vielä joskus polttaa ne 15 tupakkaa, jotka minulla on jäljellä. Samana päivänä en polta yli kahta. Kuukaudessa en polta monena päivänä. Minun voi alkaa tekemään mieli tupakkaa esim. silloin, kun haen uutta työpaikkaa, enkä saa sitä.
Päätin jo, että toista askia en osta elämäni aikana paitsi, jos meille tulee avioero. Polttaminen olisi tyhmää silloinkin. Elämä on helpompaa ilman tupakkaa, ja ihmiset tykkäävät minusta enemmän, jos en polta.
Aloitin v 1995 kun päätin ottaa nirrin itsentäni.
Lopetin tästä reilu 10 v kun joka ikinen savuke muistutti minua siitä miksi aloitin, eli yhdestä opettajastani joka teki minulle pahojaan.
Jokaisessa askissa lukee nykyään: "Tupakka tappaa." Aloita tupakointi, jos haluat tappaa itsesi. Itse poltan satunnaisesti, mutta haluaisin lopettaa.
Hölmöys ja nuoren naiivinen mieli olivat syytä miksi ryhdyin tupakoimaan...tosin en ihan nuorella iällä vaan 19v armeijassa ollessani. Mikään tolkuton ketjupolttaja en koskaan ollut, ehkä noin 10-12 savuketta päivässä.
Nyt ollut savuttomana reilut 2 vuotta ja ikää 33v. Yrityksiä kaksi, joista toinen tämä joka on edelleen päällä.
Itselläni lopettaminen oli lopulta hyvin helppoa kun hoksasin, minkälainen ansa tupakointi lopulta on, ja kun tajusin että mistään en joudu luopumaan vaikka lopetan. Suosittelen tuota legendaarista Allen Carrin stumppaa tähän kirjaa. Ei mitään viisauksia mutta hyvä sparraus ja psyykkaus tajuamaan kuinka järjettömästä jutusta loppujen lopuksi on kyse.