Mies painostaa hankkimaan lapsen nyt heti

Isoin red flag on, että mies painostaa ja samaan aikaan miestä ei kiinnosta, miten lapsen tekeminen vaikuttaa sinun elämääsi eikä vaikuta haluavan ottavan mitään vastuuta lapsesta. 🚩 Hyvä isä ei tee itsestään sivuhahmoa.

Ihana perhekeskeinen mies.

Vierailija kirjoitti:

Ihana perhekeskeinen mies.

Näin juuri.

Onko rintakarvoja myös? Testotasot? Mitat?

Vierailija kirjoitti:

Mies on alkanut kohdella minua kuin elettäisiin jossain 1800-luvun hovissa. Kuin en olisi enää mitään muuta kuin potentiaalisesti hänen lapsensa äiti. Samoin hänen veljensä, äitinsä ja isoäitinsä ovat alkaneet suhtautua minuun eri tavalla sen jälkeen kun veljen vaimon raskaus tuli julki.

Mies puhuu myös siihen malliin, että minun tulee sitten olla kotona vähintään 2 v. mieluummin pidempään, jne. Kun sanoin, että kyllä hänkin voi olla kotona, ja että pidän työstäni enkä halua ryhtyä kotirouvaksi, hän puhuu kuinka veljen vaimo on sanonut olevansa ainakin 3 v. kotona, mahdollisesti pidempäänkin jne. Miehen veljen vaimo on aivan erilainen persoona kuin minä, ja hän työskentelee ammatissa jossa on tekemisissä lasten kanssa. Nyt minun pitäisi yhtäkkiä olla hänen kaltaisensa.

Suvussani esiintyy sairautta, joka olisi hyvä tutkia siinä yhteydessä jos joskus hankin lapsen. Tuntuisi todella raskaalta aloittaa tämä ruljanssi nyt, kun on ollut niin paljon mullistuksia lyhyessä ajassa.

Tämä kaikki on saanut minut hirveän stressaantuneeksi. Tuntuu, etten enää kelpaa sellaisena kuin olen. Mies on ollut empaattinen ja rakastava tähän asti, mutta nyt on kuin hän olisi tullut hulluksi.

Olen 31-vuotias.

Mies varmaan ajattelee, että koska SINÄ olet jo kolmekymppinen, ei ole aikaa odotella lasten hankinnan kanssa, koska tuossa iässä naisen hedelmällisyys laskee kuin lehmänhäntä ja jos mies jää odottelemaan sinulle sopivaa hetkeä, mies pelkää jäävänsä lapsettomaksi. Tiedän, koska ajattelin itsekin tällä lailla. Olen samanikäinen kuin sinä ja mieheni on 32v.

Olin vuosia vihjaillut miehelleni olevani valmis perheen perustamiseen, mutta ei ottanut kuuleviin korviinsa. Lopulta sanoin, että kun täytän 30v, ehkäisy jää pois ja vaikka mies ei niiden neljän kuukauden aikana edelleenkään ottanut sitä tosissaan, ehkäisy jäi pois kun täytin 30v. Alkuun mies jarrutteli vähän seksin kanssa, etenkin ovulaation aikaan, koska yritti ns. viivytellä raskautta, mutta tulin sitten kuitenkin raskaaksi. Se meni kesken heti alkumetreillä, ja menetettyään sen mitä ei tajunnut haluavansa, mieskin sitten tajusi, että unelma perheestä on yhteinen ja sen jälkeen sitten ihan kunnolla yritettiin lasta ja jo toisesta kierrosta tärppäsikin. Nyt meillä on 6 vkoa vanha napero, jota mies hellii minkä ehtii. On hyvä isä, joka saa neuvolassakin kehuja vauvan hoidosta. Vietti heti syntymän jälkeen isyyslomaa niin paljon kuin sai ja vielä 3 vkoa joululomaa perään ja nyt tuskastelee, kun piti palata töihin, että oli mukava olla vauvan kanssa kotona.

Meni nyt vähän romaaniksi, mutta TL;DR: yritä kuvitella tilanne miehesi näkökulmasta tai vaikka kääntää roolinne toisinpäin (niin kuin meillä oli). Odottaisitko itse loputtomiin tässä tilanteessa?

Minusta on ihan ok laittaa tällaisille asioille aikaraja, jolloin kumppani ehtii vielä etsiä toisen, jonka kanssa on mahdollista toteuttaa unelmansa, jos ei nykyinen kumppani siihen suostu sen sijaan, että juna niin sanotusti menee ohi. Ajan loppuminen on ehkä enemmän naisten ongelma kuin miesten, mutta ei miestenkään toiveita pidä vähätellä. Aivan varmasti, jos aloittaja olisi se, joka haluaa lapsia mahdollisimman pian, palstan vastauksetkin olisi muuta kuin "jätä se sika"-tyyppisiä kommentteja. Jossain vaiheessa vain tulee se oivallus tai hetki, jolloin tajuaa, että nyt on se aika. AP:n puolisolla se oli siskon raskaus, minulla neuvolan gynen toteamus, ettei kannata kolmekymppisenä loputtomiin odotella lasten kanssa - eikä sitten odotettukaan.

Vaihtamalla paranee.