Mitä yhteistä on niillä naisilla, jotka päätyvät kerta toisensa jälkeen seurustelemaan narsistien kanssa?

Ihmisillä on "turvallisuustutka". Eli normaalisti voi vaistota mikä on uhka.

Jos tutka on jo lapsena vioittunut, ei se toimi aikuisena.

Hyväksikäyttäjä isä oli varmasti jotenkin epävakaa, hän oli regressoitunut ped.

Kuitenkin hän myös piti huolta, laittoi ruokaa, vei urheilemaan, antoi rahaa ym.

Kiintymyssuhdehäiriö syntyy kun se joka huolehtii tekee myös pahaa.

Kotona oli kulissit pystyssä, oli talo ja puutarha. Kaikki se muka niin normaalia. Sitten lapsesta asti yksin, isin salainen varaventtiili viemäri.

En usko että kukaan haluaa olla kaltoinkohdeltu, mutta tapaamissani kiusaajissa on se piirre, että ne eivät jätä rauhaan. Vaikka itse ei tekisi mitään, jostain ne ilmestyy oven taakse aikojenkin päästä. Kun sanoo ei mutta toinen ei usko vaan jatkaa jankuttamista, terve tyttö soittaisi poliisit. Mutta kun on itse tottunut ettei halua olla rasite, antaa periksi ja totta kyllä, se antaa kiusaajalle voimaa.

Mutta en oikeasti voi ymmärtää miten heikko ja mitätön voi saada voimaa toisen alistamisesta. Vaikka niin se meni.

Narsistit haluavat kumppanikseen "heikon", herkän ja kiltin ihmisen, jota voi kontrolloida. Alkuunhan narsistit ovatkin hyvin miellyttäviä ja huomioivia itsekin. Kehutaan, tehdään romanttisia yllätyksiä, haluavat miellyttää toista ja ei aidosti kiltti ihminen välttämättä ymmärrä sitä, että tuollaisen hempeilyn takana on jotain ihan muuta. Narsistit ei edes lähesty vahvatahtoisia ihmisiä, koska pelkäävät, etteivät pääsekään niskan päälle.

Vierailija kirjoitti:

Olen havainnut, että ainakin läheisriippuvuus, uhrin identiteetti ja omanarvontunnottomuus yhdistää näitä naisia.

Tunnistan sellaiset naiset usein jo olemuksesta ja katseesta.

Moni jää myös koukkuun siihen draamaan ja tragediaan, uhrin osa tuntuu tutulta ja turvalliselta.

Tavallaan se on myös eräänlaista vastuuttomuutta sellainen heittopussin elämä, ja onhan se.

Ai sen toisen pitäisi laittaa sulle rajat?

Jos terve ihminen näkee heikossa hapessa olevan, hän suojelee eikä tuhoa. Mikään ei oikeuta sua olemaan paha kenellekään. Oma käytöksesi on vain omalla vastuullasi.

En kyllä ikinä ottaisi jotain psykologia (tai wannabe sellaista) puolisoksi. Järkyttävää ylitulkintaa, iso turn off.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin joskus tavata narsistin. Muuta lähipiirin ex on saanut tuon "tittelin", mutta kusipäisyys taitaa heille olla se oikea diagnoosi. Kukaan heistä ei ole koskaan ollut millään mittapuulla mukava ihminen, edes ensivaikutelma.

En tiedä kumpi on pahempi narsistisia piirteitä omaava k*sipää vai aito narsisti? Molemmillahan on tarkoituksena kiusata uhriaan.

Lankeaa narsistin huomioon, imarteluun, hänestä huokuvaan vallan tunteeseen, ei sisimmässään usko olevansa arvokas ts. uskoo olevansa onnekas kun narsisti suo huomiotaan, ei tohdi panna vastaan kun narsistin manipulointi muuttuu räikeämmäksi ja käytöksessä on selviä hälytysmerkkejä.

Olen itse luullut narsistia ystäväksi, sekin oli kyllin tuhoisaa. Se raivoaminen, kun narsisti ei enää saakaan tahtoaan läpi, se miten ilkeäksi ja kostonhimoiseksi hän muuttuu, on järkyttävää. Toivon oppineeni. Ja muuten, ehjempi ystäväni näki merkit heti eikä pitänyt narsistista. Hän varoitti minua, mutta peitellysti. Tasapainossa oleva ihminen joka ei ole joutunut lapsena kaltoin kohdelluksi jollain tavoin ei pidä narsistista eikä narsisti hänestä.

On olemassa julki- ja piilonarsisteja. Nämä vetävät toisiaan puoleensa.

https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/66847480-d8cd-44e4-88b0-176f…

Minulla on tuttavana nainen joka on piilonarsisti, voi sitä valituksen määrää, kun hän ei koskaan löydä kunnon miestä. Todella rasittava ja syyllistävä persoona, ei todellakaan sydänystävä ainesta. Olevinaan joku maailman parantaja.

Vierailija kirjoitti:

Narsistit tunnistaa entiset uhrit. Uhrit taas aina erehtyy luulemaan tuttua tunnetta rakkaudeksi vaikka oikeasti se on aivokemiallinen addiktio. Minä kerään yhä pelkkiä narsisteja, rikollisia ja sosiopaatteja/psykopaatteja. Ne iskee kiinni kuin iilimadot ja sitten on järkyttyneitä kun minulle ei käy. Niillä menee pasmat sekaisin kun minun piti olla valmis uhri ja sitten tulikin stop merkki. Ja siitä ei enää edetä minun elämääni missään muodossa. Kai nekin jotenkin tyhmiä on, että luulee minun menneisyyteni olevan myös nykyisyyteni. Patologiset ihmiset ei opi, mutta uhrit pystyy oppimaan.

Juuri näin ja iilimato on juuri kuvaava sana. Minulla on ollut ongelma fyysinen koko. Olen hento nainen ja mies tietysti isokokoisempi. Että kun olen yrittänyt lopettaa suhteen ja ensin on helpottanut, mutta kun joku aika kuluu eikä ole varuillaan, se ilmestyy muka sattumalta ja esittää ystävää. Juuri tuo "harmaa alue" on hämäävää. Soittaa tai juttelee muuten vaan vaikka narsisti ei koskaan soita muuten vaan. Ei ikinä. Kaikki näennäisen neutraali on vain valmistelua, varmistelua että uhri pysyy saavutettavissa.

Havaintoni mukaan nämä ei ole muuten kovin suosittuja, ja sitten voi kiusata pienikokoista naista. Jonkinlainen äidinkorvike? Kun osasi myös esittää haavoittunutta krapuloissaan.

Mutta se miten käytännössä pääsi eroon yhdestä, oli kun tuli toinen tilalle.

Ikä auttaa ja se ettei enää ole niin viehättävän näköinen. Kun viha alkaa nousta, siinä on opettelemista että kanavoi vihan oikein. Aina se ei onnistu. Yhä on ongelmia menneisyys-nykyisyys-akselilla joskus.

Narsisteista en tiedä, mutta tiedän jonkun verran näitä naisia, jotka jostain syystä ajautuvat aina uudelleen ja uudelleen suhteisiin miesten kanssa, jotka eivät todellakaan ole mitään huomaavaisia ja välittäviä kumppaneita. Alkoholismia, väkivaltaa (henkinen/fyysinen), pettämistä jne. Ja nämä piirteet on kyllä huomattavissa heti alusta alkaen (ainakin minä olen huomannut). Alkuunsa sille naiselle tuntuu olevan ok, että se "Make" hyppää joka viikonloppu baareissa ja pettää lupauksiaan ja sitten hetken päästä alkaa itku, kun se nyt taas teki niin ja näin...

Eikö nyt ymmärrä, että jos et siedä sitä baareissa hyppäämistä ja jatkuvia lupausten pettämisiä, niin pistäisi jo heti ekasta kerrasta poikki! Ei kun sitä katsellaan kuukausi tolkulla ja itketään ystäville ja valitetaan... Kun sanoo, että jätä tuollainen k*sipää heti! Niin ei, kun se sitä ja se tätä ja osaa se olla ihan kivakin joskus...

Entä jos ei saa ketään muuta? Jos on vaikkapa kiltti mutta ruma.

Vierailija kirjoitti:

Omassa tuttavapiirissäni narsististen miesten kanssa yhteen ovat päätyneet naiset, joiden omilla isillä on ollut paljon narsistisia piirteitä, jos nyt eivät olekaan välttämättä täysin narsisteja olleet. En tiedä yrittävätkö korjata omassa suhteessaan sitä, missä omat vanhempansa epäonnistuivat, vai ovatko heistä narsistiset miehet niitä "ainoita oikeita" miehiä.

Nämä naiset ovat myös kauniita, joten vetävät senkin takia puoleensa narsisteja. Vain itseensä tyytyväiset miehet uskaltavat lähestyä heitä.

Kaunis nainen, itseensä tyytyväinen mies. Ei kuulosta tyypillisestä sairaalta kuviolta.

Patologinen narsistinen mies ei pohjimmiltaan ole tyytyväinen itseensä. Jos olisi, eihän silloin tarvisi alistaa muita.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ei saa ketään muuta? Jos on vaikkapa kiltti mutta ruma.

Tämä on sitä heikkoa itsetuntoa. Epämuodostuneilla vammaisillakin voi olla hyvä itsetunto, se ei liity ulkonäköön. Useimmat on aivan tavallisen näköisiä, mutta se miten näkee itsensä on toinen asia.

Narsisti voi kehua itseään rumanapitävän naisen "terveeksi", ja kun luottamus on voitettu, alkaa hidas mutta kivulias pudottaminen.

Olin laiha ja mies vähän läski. No hän neuvoi minua laihduttamaan. Jotenkin tajusin että jotain hämärää tuossa on.

Onneksi asiasta kirjoitetaan yhä enemmän ja kuvio opitaan tunnistamaan. Narsisti voi valmistella uhria pitkään ja nakertaa ensin hiljaa, jolloin sitä ei usko, kun se on niin huono. Narsisti on pohjimmiltaan todella huono, turha ja mitätön. Täytyyhän sen se itse jollain tasolla tietää.

Myös ne narsistit on useimmiten ollut kaltoinkohdeltuja lapsia.

Narsistin uhrit ovat myös usein kaltoinkohdeltuja ja läheisriippuvaisia.

Jokaiseen kaltoinkohtelu vaikuttaa eri tavalla eikä sitä valitettavasti voi oikein itse valita. Narsismista on hyvin vaikea parantua, kun ei tunne tekevänsä mitään väärin.

En ole itse narsisti, mutta kaltoinkohtelun uhri ja nyt olen itse epävakaa ja yritän hoitaa ongelmiani terapiassa ja vaikeaa se on.

julkinarsisti/piilonarsisti kirjoitti:

On olemassa julki- ja piilonarsisteja. Nämä vetävät toisiaan puoleensa.

https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/66847480-d8cd-44e4-88b0-176f…

Minulla on tuttavana nainen joka on piilonarsisti, voi sitä valituksen määrää, kun hän ei koskaan löydä kunnon miestä. Todella rasittava ja syyllistävä persoona, ei todellakaan sydänystävä ainesta. Olevinaan joku maailman parantaja.

Kun narsismista alettiin 2000-luvulla julkisuudessa puhumaan, usein korostettiin että narsisti on huomiohakuinen. Siitä tuli mieleen sellaisia jotka haluaa esiintyä suuremmalle yleisölle ja niissä on varmasti narsisteja. Kun sitten kohtasi tällaisen jolla on ikäviä piirteitä, mutta ei suurempaa huomiohakuisuutta, se hämäsi eikä tajunnut miten vaarallinen tämä voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtäväisyys ja empatiakyky.

Lapsuudessa ollut paljon "ei se tarkottanu mitä sanoi" ihmisiä puolustamassa narsistista lähimmäistä.

Turtunut henkiseen väkivaltaan, jatkuva vittuilu, unelmien alaspuhuminen, tunteiden mitätöinti yms tälläsiä yleisiä mitä jokaisen lähipiirissä jollaintasolla harrastetaan. Ei ole hyväksyttävää oikeasti vaikka ne hyväksytään jollain verukkeella melkeen poikkeuksetta. Jotkut perheet osottaa rakkautta pelkästään noilla. Miettikää mitä tuhoja se tekee jollekkin 10v lapselle joka haluaa isona vaikka rekkakuskiksi tulisesti ja tähän vanhemmat "turha ala/köyhäala/liian rankkaa/et tule jaksamaan/tyhmä haave" ihan joka kerta kun lapsi unelmastaan puhuu. Tällänen käytös altistaa sille et tota käytöstä hyväksyy myös siltä tulevalta kumppanilta. Koska kotona ne lähimmäiset toimineet samoin.

Jep, juuri näin. Onneksi itse kykenin katkaisemaan kierteen, kun n.25v tajusin miten paha olo on. Läheisinä oli paljon tuollaisia ikäviä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on narsisti jos uskaltaa olla eri mieltä kuin puoliso. Tai jos moittii jotain puolison tekemistä.

Yleisesti ottaen niiden jotka kerta toisensa jälkeen löytää narsistin kurmoottamaan itseään, kannattaa laittaa myös lotto vetämään. Sen verran vähän on sekä narsisteja että lottonumeroita

Höpsis. Se ei ole narsismia, jos on eri mieltä kuin puoliso tyyliin ”olen eri mieltä kanssasi, koska xxx”.

Se on narsistista jos on eri mieltä ja sanoo ”mitä sinäkin mitään tiedät, luulis pitävän suun supussa o¨ja olemaan nolaamatta itseään, jos olisit hyvä ihminen, et ajattelisi noin”.

Vaikka sanoisikin noin, sekään ei vielä tee ihmisestä narsistia. Tuollainen käytös voi juontaa monesta muustakin asiasta.

Ei teekään narsistia, mutta narsistisesti käyttäytyvän tekee.

Mitä merkitystä sillä on, jos sinua kohdellaan vähättelevästi tai kritisoivasti, vaikka tekijä ei diagnoosia saisikaan? Yhtä lailla tuhoaa toisen ihmisen.

Siihen mikä diagnoosi kelläkin on ei saa jumittaa. Vaan katsoa tekoja. Jos toinen kohtelee sinua huonosti, haluaa käyttää valtaa ja tuhota oman tahtosi, se on väärin. Muiden on vaikea ymmärtää, mutta kiusaajalle kyse on aina vallankäytöstä.

Terve hyvä ihminen kannustaa ja auttaa lasta ja ystävää kasvamaan omaan suurimpaan potenssiinsa, ja vahvistaa hänen omaa tahtoa.

Kiusaajat yrittää päinvastoin lannistaa, vähätellä ja mitätöidä. Katsokaa tekoja mihin suuntaan ne on.

Ja sitä omaa oloa voi kuulostella.

Jos olo on tapaamisen jäljiltä epämääräisen vähäenerginen, on henkilö piilovampyyri, energiavaras.

Vierailija kirjoitti:

Myös ne narsistit on useimmiten ollut kaltoinkohdeltuja lapsia.

Narsistin uhrit ovat myös usein kaltoinkohdeltuja ja läheisriippuvaisia.

Jokaiseen kaltoinkohtelu vaikuttaa eri tavalla eikä sitä valitettavasti voi oikein itse valita. Narsismista on hyvin vaikea parantua, kun ei tunne tekevänsä mitään väärin.

En ole itse narsisti, mutta kaltoinkohtelun uhri ja nyt olen itse epävakaa ja yritän hoitaa ongelmiani terapiassa ja vaikeaa se on.

Ainakin joskus lukion psykologian kirja alkoi sanoilla "kenelläkään ei ole täydellistä lapsuutta". Kun näin on, miksi narsisti ei hyväksy sitä? En usko että narsistia vaivaa muu kuin itse valitsema pahuus.

On aivan sama mitä tapahtui vuosikymmeniä sitten, jos täysi-ikäisenä esim päättää raiskata jonkun?

Hän itse valitsee tehdä pahaa. Mikään ei oikeuta väkivaltaan.

Vierailija kirjoitti:

En allekirjoita tuota, että olisi kyse lapsuuden traumoista.

En.

Narsistin uhriksi ajautuu kuka tahansa.  Ja kenellä täällä nyt olisi edes niin paljon (satoja!) narsistin uhreja lähipiirissään, että osaisivat jo tehdä päätelmiä siitä, mitä heissä on yhteistä.  

Kannattaa ennemmin vain tukeutua tutkimuksiin ja teoksiin.  Narsismia on kyllä ihan kotimaisinkin voimin tutkittu paljonkin ja käsitelty monissakin teoksissa.  Narsistin uhreilla ei tarvitse olla mitään valmista kaaviota lapsuudesta lähtien, mikä heidät tekisi erityisen alttiiksi narsisteille.  Ei siihen tarvita muuta kuin ihastuminen miellyttävään ihmiseen, mikä ei ole mitenkään kummallista eikä silmiinpistävää.  Suuri osa ihmisistä on myös kilttejä ja empatiakykyisiä.  

Narsistit valitsevat kohteikseen juuri näitä kilttejä ja empatiakykyisiä ihmisiä, ja valikoimaa siis riittää kyllä.  Osuu kenen kohdalle osuu.  En yhtään tue teorioita, jonka mukaan olisi joku erityinen yhdistävä piirre narsistin uhreille.  Hyvän, onnellisen ja tasapainoisen lapsuuden viettänyt hyvän itsetunnon omaava ihminen voi aivan hyvin joutua narsistin uhriksi.  Koska narsistia on vaikea tunnistaa silloin, kun ollaan suhteen alussa.  Kaikki voi mennä hyvin jopa vuosia, ennen kuin uhri huomaa mitään, on vain ollut ajoittain paha olla ja on joutunut miettimään, että miksi näin.   

Olen ollut todellakin narsistisen ihmisen kanssa suhteessa 10 vuotta ja vasta nyt, kun siitä on kulunut riittävä aika, olen alkanut lukea aiheesta, koska kiinnostuin siitä, onko todella joku syy minussa, miksi se suhde ylipäänsä alkoi.  Olen saanut "synninpäästön."  Ei ole mitenkään osoitettavissa, että syy olisi uhrissa ja hänen jossakin erityispiirteessään, lapsuudenkokemuksissaan tms.  Ei ole olemassakaan ihmistä, jolla ei jotain olisi menneisyydessään, jota voisi sitten alkaa työstää ja kuvitella sen olevan se syy.  Se on turhaa.

"Isä oli dominoiva, äiti oli heikko"  eikä kun "Äiti oli dominoiva, isä oli heikko..."  "Minua kiusattiin pienenä"  "Ei vaan minä olin kaikkien lemmikki ja lellikki, ei kukaan kiusannut"  "Olimme köyhiä"  "Olimme rikkaita ja arvostettuja"  "Kotona oli aina lämmin ilmapiiri, joten sain väärän kuvan avioliitosta"  "Kotona oli aina jäätävää ja jännittynyttä"  "Olin hyvä koulussa"  ei vaan "Olin huono oppilas ja huono kaikessa"  "Ensimmäinen poikakaverini teki oharit"   "Minusta ei kukaan kiinnostunut"   "Minulla oli kauheasti ihailijoita ja luulin että niin on jatkossakin"   Ja niin edelleen.   

Narsistin uhriksi voi joutua kuka tahansa ja narsisti voi olla kuka tahansa, kenet kohtaat ensi kertaa.  Ainoa piirre, jonka jo alussa voisit olettaa johtuvan narsismista, on se, että hän haluaa kiihkeästi sitoutua mahdollisimman pian, eli sitoa sinut itseensä, ei niinkään toisinpäin.  

Itse en usko tuohon kuka tahansa -teoriaan. Olen itse vahva tyyppi enkä lankeaisi huomioon tai kehuihin. Itse asiassa näin jalat maassa tyyppinä minua ärsyttää kaikenlainen huomio. Haluan olla tasavertainen kumppani. Eikä kyllä kukaan narsistin oloinen ole minua ikinä yrittänytkään, joitain sen tyylisiä tunnen kavereina, ja vaistoan, että heistä olen vain liian itsevarma ja kunnianhimoinen.

Eräs tunnettu narsisti totesi että narsistit tuntevat vetoa toisiaan kohtaan. Todennäköisesti noin on.

Pitemmän päälle kaksi narsistia ei viihdy kauan yhdessä, vaan tulee ero. Eivät kestä kilpailua paremmuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtäväisyys ja empatiakyky.

Lapsuudessa ollut paljon "ei se tarkottanu mitä sanoi" ihmisiä puolustamassa narsistista lähimmäistä.

Turtunut henkiseen väkivaltaan, jatkuva vittuilu, unelmien alaspuhuminen, tunteiden mitätöinti yms tälläsiä yleisiä mitä jokaisen lähipiirissä jollaintasolla harrastetaan. Ei ole hyväksyttävää oikeasti vaikka ne hyväksytään jollain verukkeella melkeen poikkeuksetta. Jotkut perheet osottaa rakkautta pelkästään noilla. Miettikää mitä tuhoja se tekee jollekkin 10v lapselle joka haluaa isona vaikka rekkakuskiksi tulisesti ja tähän vanhemmat "turha ala/köyhäala/liian rankkaa/et tule jaksamaan/tyhmä haave" ihan joka kerta kun lapsi unelmastaan puhuu. Tällänen käytös altistaa sille et tota käytöstä hyväksyy myös siltä tulevalta kumppanilta. Koska kotona ne lähimmäiset toimineet samoin.

Jep, juuri näin. Onneksi itse kykenin katkaisemaan kierteen, kun n.25v tajusin miten paha olo on. Läheisinä oli paljon tuollaisia ikäviä ihmisiä.

Onnittelut! 25v:llä on vielä paljon aikaa ja mahdollisuuksia.

Meissä vanhemmissa naisissa on paljon sitä että on kärsitty turhaan. Joskus tyttöjä kasvatettiin alistamalla. Koko elämä on mennyt bonsai-puuna, typistettynä ja pakotettuna johonkin muotoon.

On terapeuttista lukea nykyajan narsismijuttuja, ettei kaikki ollutkaan minun syytäni. Surullista vaan ettei nyt ehtoopuolella ole enää samoja mahdollisuuksia, kun aika on käymässä vähiin.