Lue keskustelun säännöt.
Perheen ruokailuun menee hermot, aika ja rahat - Vinkkejä!
07.01.2021 |
Ennen kuin kutsun Kape Aihisen apuun, kysyn neuvoa av:ltä.
Meillä on kolmehenkinen perhe: Minä, mies ja pieni koululainen. Ruokahuollosta vastaan minä joitakin poikkeustilanteita lukuun ottamatta.
Ongelma on siinä, että kaikki perheessä pitävät eri ruoista ja usein sitten syövätkin eri ruokia. Tämä tekee ruoanlaittamisesta työlästä, kallista ja hemmetin rasittavaa.
Mies ei ole kulinaristi. Hän söisi mieluiten lihapiirakoita, voileipiä, pakastepizzoja ja mikroeineksiä. Hän on vaikeasti allerginen esim. kalalle, omenalle, pähkinöille. Hän ei myöskään pidä minkäänlaisista keitoista.
Lapsi on aika isänmaallinen valikoiva syöjä. Hänen lempiruokiaan ovat laitoskeittiöistä tutut jauhelihakeitto, nakkikeitto, makaronilaatikko, lihapullat, salaateista uppoaa vain kurkku ja tomaatti. Mitä tämä on, mitä tässä on, en tykkää ovat tuttuja lauseita pöydässä. Mistään mausteisesta tai muuten vähänkään erikoisesta ja etnisestä ei pidä yhtään, ei edes tortilloista tms.
Omia lempiruokiani sitten taas ovat esimerkiksi thaimaalainen, poke bowlit ja sushi. Kaikki kalaruoat kelpaavat myös (mutta niitä en voi miehen pahan allergian takia kotona kokata). Suomalaisia perusruokia eli nakkikeittoa tai makaronilaatikkoa syön jos muuta ei ole, mutta en tykkää, enkä nauti.
Mitä ihmettä meidän perheessä voitaisiin syödä, että kaikki viihtyisivät pöydän ääressä eikä jokaisen lautasella olisi jotakin omaa, mikrossa lämmitettyä evästä? Ainoa ruoka, josta me kaikki oikeasti tykätään on pinaattikeitto.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tähän mennessä kommentoinneille.
Korostan vielä, että toivoisin, että meillä kaikki söisivät samaa ruokaa ja ettei monia eri ruokia tarvitsisi lämmitellä mikrossa tai valmistaa. Nyt monet ovat ehdottaneet ratkaisuksi sitä, että "mies voi syödä eineksiä, tee jotakin perusruokaa itsellesi ja lapselle, mutta itsellesi tee jokin mausteinen kastike..." Tämä on siis lähtötilanne, josta nimenomaan haluaisin päästä eroon! AP
Siis ongelmaksi muodostuu se, että joudut tekemään yhden ylimääräisen kastikkeen tms? Näitähän voi ostaa ihan valmiina erilaisia tai tehdä isompi satsi jotain mausteisempaa lisukesalaattia tai vaikka wokkia, josta riittää lisuketta useammalle aterialle.
Ja miksi sulle on ongelma, jos mies lämmittää omia eineksiään mikrossa? Et kai tee tuota hänen puolestaan, saati osta hänelle noita erikseen? Mies huolehtikoon täysin omista ruokailuistaan (ja maksaa ne kallimmat einekset myös), jos ei sinun laittamasi ruoka kelpaa.
En nyt kuitenkaan ymmärrä miksi kaikilla pitäisi olla just sitä samaa ruokaa? Teet muutenkin liikaa, mies voi ihan hyvin järkkäillä omia ruokiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te kaksi aikuista aiheutatte sen ruokaongelman perheessänne. Miehelle jos kelpaa einekset, niin hänelle ja lapselle maistuu taatusti 1. Hunajamarinoitu kanakastike vähärasvaisella kermalla höystettynä, 2. Kanajauheliha/soijarouhe ( sitä soijaa ei nirso edes huomaa seassa) mureke uunissa. 3. Broilerin koivet kera uunijuuresten esim porkkkana, punajuuret ,veneperunat ym , tullee koko pannullinen kerralla 4. Hernekeitto5. Lohikeitto ( ukko voi syödä silloin einesroiskeläpän) ,lapsi kyllä syö lohikeittoa. 5. Munakasta kera paistetun lohen, ukko saa lohen tilalle paistetun makkaran.
Lapsi syö taatusti noita ruokia sinun kanssa ja miehen syömisestä et tee numeroa , vaan olet ihan hiljaa. Ei tarvi nähdä sen eteen pahemmin vaivaa , koska on niin vaatimaton , ettei hyvä kelpaa. Kala-allergia on tietty eri asia.
Me syödään miehen kanssa noin, mutta hän ei vaan tykkää kalasta, mutta itse syön sitä 2x vk. Minulla on koko lohi aina 120g paloina pakkasessa ja otan sen ed iltana jk: iin sulamaan.Kaikkien noiden lisänä on tietysti eri juureksia raastettuina. Ihan lapsellista kiukuttelua , jos ei aikuiselle kelpaa. Ei ole sinun murhe.
Ps. Tee kerralla n 4-5 l kattila juures/ lihakeittoa, jossa porkkanaa,perunaa, sipulia, lanttua, ja broilerin jauhelihaa, mausteet ja liemikuutiot tekee maukkaaksi. Parasta se on aina 2-4 päivän kuluttua. Jos ei tukaan ukolle kelpaa ,on se änkyröintiä, vs einekset.
Kommentoin vain viestisi alkua: Kermainen kanakastike ja kanamureke uunissa voisivat mennäkin koko perheelle. Broilerinkoipia ei lapsi syö, koska luut yms ällöttävät niin, että okse meinaa tulla. Hernekeitto on yksi miehen inhokkiruoista, ei pysty syömään yhtään. Lohikeitto menee hyvin minulle ja lapselle, miehelle tosiaan keksittävä jotakin muuta silloin. Munakas lohella kelpaa minulle, lapsi ei syö munakasta, inhoaa munia sekä keitettyinä että paistettuina eli hänelle jotakin muuta. Mies varmaan söisi, kun tuunaa tosiaan makkaralla.
Kuten huomaat, aina päädytään siihen, että jollekin perheenjäsenelle täytyy sitten tehdä jotakin erikseen. Ja se on nimenomaan se, mistä haluaisin eroon. AP
Kyllä , teillä kaikki 3olette ruokarajoitteisia syystä tai toisesta. Osa on selvästi psyykkeestä johtuvia. Turha kenenkään neuvoa. Teidän kannattaa katsoa peiliin , niin lapsen kuin aikuistenkin.Miten vain ruokailun ilon haluaa pois ja kaikki toivoo vaikeimman kautta.
Laita jokainen kirjoittaman itse kauppalista niin että se joka käy kerran viikossa kaupassa, ottaa mukaansa kaikki ne listat. Kaupassa käytte miehesi kanssa vuorotellen. Ja kaupassa ei sitten käydä useammin kuin tuon yhden kerran viikossa. Kokkaatte myös vuoropäivinä, ja lapsi osallistukoot myös päivittäin.
Eiköhän ala joku tolkku löytyä, kun jokaisen on itsekin osallistuttava...
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin väärin on se että ap vasta ayksin ruokahuollosta. Osallistat nuo muut syöjät tai sitten teet mitä tykkäät ja nuo nirsot syö tai ei syö...Voisittekö tehdä yhdessä viikkolistaa, jokaiselle joku suosikki ja loput kultaista keskitietä?Ja sitten tuningia, eli tee lihapullat ja tee itselle itämainen kastike niihin tms...
No ei minusta pienen koululaisen tarvitse vielä ruokaa tehdä, toki voi välillä joissain jutuissa auttaa. Jos logiikka on se, että tekijä saa päättää ruoan, niin epäilenpä onko ap valmis syömään pelkkää lihapiirakkaa miehen vuoroilla? Ja olisipa kiva opettaa lapsikin tähän :(
Iso soppakattila . Makkarasoppaa . Leipää voita juustoa ja juomavettä ,maitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sen miehenkin olisi opeteltava syömään samaa ruokaa kun sinä ja lapsi, ihan jo esimerkkinä lapselle.
Kalapuikot jätti paketti ja muussia . Kyllä vähemmälläkin pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onpas nyt "ongelma". Tai onhan siinä yksi iso ongelma: mies tuupertuu infarktiin aika nuorena noine lihapiirakoineen. Mitä pikaisesti luin, lapsi ei edes ole erityisen nirso. Onhan täällä av:llakin joskus tapauksia, joissa lapselle kelpaa kutakuinkin pari ruokalajia. Hänellä vaikuttaa olevan aika "suomalaiskansallinen" maku ja en suoraan sanoen ymmärrä miksi sinulle on niin iso ongelma höystää niitä ruokia itsellesi jollain kastikkeella, kasvislisukkeella tms. Kyllä meidänkin perheessä on erilaisia makuja. Lapsilla on omat pienet nirsoutensa ja toisella on suolistosairauden takia käsivarren pituinen lista vältettäviä ruoka-aineita ja silti selvitään. En tarkoita elvistellä, toki voisin toteuttaa tämän nykyistä paremminkin, mutta ei ihan kaikesta ole PAKKO tehdä ongelmaa.
Lempiruokapäivää kannatan minäkin. Eli jokainen saa päättää 1 päivän ruuan. Ja muut silloin syö sen. Ne muut 4 päivää perusruuilla. Vaikka kanakiusaus/lihapullat/makaronilaatikko linjalla. Mieskin jaksaa, kun tietää, että pyttipannua tulossa ke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin väärin on se että ap vasta ayksin ruokahuollosta. Osallistat nuo muut syöjät tai sitten teet mitä tykkäät ja nuo nirsot syö tai ei syö...Voisittekö tehdä yhdessä viikkolistaa, jokaiselle joku suosikki ja loput kultaista keskitietä?Ja sitten tuningia, eli tee lihapullat ja tee itselle itämainen kastike niihin tms...
No ei minusta pienen koululaisen tarvitse vielä ruokaa tehdä, toki voi välillä joissain jutuissa auttaa. Jos logiikka on se, että tekijä saa päättää ruoan, niin epäilenpä onko ap valmis syömään pelkkää lihapiirakkaa miehen vuoroilla? Ja olisipa kiva opettaa lapsikin tähän :(
Lihapiirakka/valmis ruoka kerran viikossa ei tapa ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin väärin on se että ap vasta ayksin ruokahuollosta. Osallistat nuo muut syöjät tai sitten teet mitä tykkäät ja nuo nirsot syö tai ei syö...Voisittekö tehdä yhdessä viikkolistaa, jokaiselle joku suosikki ja loput kultaista keskitietä?Ja sitten tuningia, eli tee lihapullat ja tee itselle itämainen kastike niihin tms...
No ei minusta pienen koululaisen tarvitse vielä ruokaa tehdä, toki voi välillä joissain jutuissa auttaa. Jos logiikka on se, että tekijä saa päättää ruoan, niin epäilenpä onko ap valmis syömään pelkkää lihapiirakkaa miehen vuoroilla? Ja olisipa kiva opettaa lapsikin tähän :(
Lihapiirakka/valmis ruoka kerran viikossa ei tapa ketään.
No ei tapa ei, mutta jos ruoanlaittovuorot jaettaisiin reilusti tasan, niitä pizzoja ja lihiksiä syödään viikossa aika monta. Enkä oikeasti näe mieltä totuttaa lasta sellaiseen, kun yleensä tuntuvat tottuvan vähän liiankin herkästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tähän mennessä kommentoinneille.
Korostan vielä, että toivoisin, että meillä kaikki söisivät samaa ruokaa ja ettei monia eri ruokia tarvitsisi lämmitellä mikrossa tai valmistaa. Nyt monet ovat ehdottaneet ratkaisuksi sitä, että "mies voi syödä eineksiä, tee jotakin perusruokaa itsellesi ja lapselle, mutta itsellesi tee jokin mausteinen kastike..." Tämä on siis lähtötilanne, josta nimenomaan haluaisin päästä eroon! AP
Jos sinä pidät jääräpäisesti kiinni siitä, että kaikki syövät samaa ruokaa eikä kukaan lämmitä itselleen mitään muuta, niin ongelman ratkaisu on pinaattikeittoa joka päivä.
Haluat siis päästä eroon a) mies syö omia eineksiä b) sinä teet lapsellesi perusruokaa, josta et edes itse pidä ja c) maustat itsellesi oman annoksen. No älä sitten tee monta ruokaa! Huomaa se tosiasia, että miehellä on aikuisena ihmisenä vapaus elää niin epäterveellisesti kuin uskaltaa ja syödä mitä tahtoo. Jos sinun tekemät muonat eivät kelpaa, hän on syömättä tai syö omia ruokiaan, eli a-kohtaa sinä et voi ratkaista mitenkään.
Lapsen voit ottaa mukaan tekemään ruokaa. Kun teette niitä yhdessä, hän voi syödä jotain samaa kuin sinä, mutta pidätte aineksia erillään ja yhdistätte ja maustatte lopullisesti vasta siinä vaiheessa, kun otatte oman annoksen.
Meillä on samantyyppinen tilanne kuin ap:lla. Jokaisella omat makunsa ja inhokkinsa. Aikani söin itse niitä tylsiä ruokia ja ruokakierrossa oli vain jokunen kaikille sopiva ruoka. Kyllästyin tähän, joten nykyisin meillä syödään usein eri ruokia. Näin ruokavalio on kaikilla runsastunut (kun ei tarvitse ajatella, että Mikko ei syö tätä ja Mervi on allerginen tälle), ruokahetket ovat mukavia. Pakastin on kovassa käytössä. En koe tätä vaikeaksi, on vaivan arvoista. Jos siis vaihtoehtona on syödä päivästä toiseen lihapiirakkaa ja makaronilaatikkoa.
Tänään oli jämäruokapäivä. Tytär söi kanapyttipannua, poika soijatortillaa, mies karjalanpaistia ja perunamuusia, minä kylmäsavulohta ja salaattia. Mikään näistä ruoista ei maistu kaikille. Mukava ruokahetki oli kaikilla.
Eli minä tyydyin ap:n kuvaamaan tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin väärin on se että ap vasta ayksin ruokahuollosta. Osallistat nuo muut syöjät tai sitten teet mitä tykkäät ja nuo nirsot syö tai ei syö...Voisittekö tehdä yhdessä viikkolistaa, jokaiselle joku suosikki ja loput kultaista keskitietä?Ja sitten tuningia, eli tee lihapullat ja tee itselle itämainen kastike niihin tms...
No ei minusta pienen koululaisen tarvitse vielä ruokaa tehdä, toki voi välillä joissain jutuissa auttaa. Jos logiikka on se, että tekijä saa päättää ruoan, niin epäilenpä onko ap valmis syömään pelkkää lihapiirakkaa miehen vuoroilla? Ja olisipa kiva opettaa lapsikin tähän :(
Meillä oli kaikkein pienimmälläkin koululaisella oma ruuanlaittovuoro silloin, kun äiti oli poissa kotoa ja isä töissä. Hänen ruokalajinsa olivat purkkihernekeitto ja makkaraa&ranskanperunoita. Isän ruuanlaittovuorolle sama lapsi kävi onkimassa hauen rannasta.
Ap: suurin ongelma on se, että hän haluaa itse ja yksinään huolehtia koko perheen ruuista kaikkein mieliksi. Onneksi lapsia on vain yksi. Kuinka epätoivoinen hän olisikaan viiden lapsen äitinä.
Olen allergiaperheessä ainoa, jolla ei ole allergioita. Olen ratkaissut asian niin, että syön "allergiaruokia" eli erityisesti kalaa aina kun sitä on tarjolla kodin ulkopuolella, esim. työpaikkaruokalassa. Kotona teen yhteisesti sellaisen ruuan, mitä kaikki voivar syödä. Tämä ei ole ollut helppoa, mutta olen ajan kanssa ja mielikuvitusta sekä nettiä runsaasti hyväksikäyttäen löytänyt useita oikein hyviä reseptejä ja tietysti olen tuunannut niitä sitten meille sopivaksi.
Nuoriso otetaan ruokasuunnitteluun mukaan, ja perheen aikuisethan toki jo lähtökohtaisestikin miettivät näitä asioita yhdessä (itse tosin olen ollut yh joten olen miettinyt itse ja sitten ottanut nuorison mukaan miettimiseen, kun sen aika on ollut). Ja kun kerran rahan menokin on yhtenä huolena niin miettikää yhdessä budjetti ja kehittäkää siitä eteenpäin. Eihän tuossa mitään järkeä ole että sinä yksin vain pähkäilet tuota asiaa, vaikka teitä on kolme.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on samantyyppinen tilanne kuin ap:lla. Jokaisella omat makunsa ja inhokkinsa. Aikani söin itse niitä tylsiä ruokia ja ruokakierrossa oli vain jokunen kaikille sopiva ruoka. Kyllästyin tähän, joten nykyisin meillä syödään usein eri ruokia. Näin ruokavalio on kaikilla runsastunut (kun ei tarvitse ajatella, että Mikko ei syö tätä ja Mervi on allerginen tälle), ruokahetket ovat mukavia. Pakastin on kovassa käytössä. En koe tätä vaikeaksi, on vaivan arvoista. Jos siis vaihtoehtona on syödä päivästä toiseen lihapiirakkaa ja makaronilaatikkoa.
Tänään oli jämäruokapäivä. Tytär söi kanapyttipannua, poika soijatortillaa, mies karjalanpaistia ja perunamuusia, minä kylmäsavulohta ja salaattia. Mikään näistä ruoista ei maistu kaikille. Mukava ruokahetki oli kaikilla.
Eli minä tyydyin ap:n kuvaamaan tilanteeseen.
Mikä perheruokailu se on jos kaikki syövät omia eväitään?
en ymmärrä miten jotku sietävät sitä että aikuinen mies, joka ei itse kokkaa ikinä ruokiaan, arvostelee hänelle kokattuja ruokia
Vierailija kirjoitti:
en ymmärrä miten jotku sietävät sitä että aikuinen mies, joka ei itse kokkaa ikinä ruokiaan, arvostelee hänelle kokattuja ruokia
Mitä eroa siinä on siedänkö vai en? Ei se tilannetta muuta. Vai pitäisikö siis erota miehestä erilaisen ruokamaun vuoksi?
74
En ymmärrä ongelmaa. Olen ruokkinut noin 30 vuotta perhettä, jossa on nirsoja ja eri ruuista pitäviä. Tähän päivään mennessä en ole kokenut sitä mitenkään vaikeaksi. Onneksi ei ole yhtään allergista.
Lähtökohta on se , että joka aterialla on yksi ruoka. Tietenkin kunkin asukkaan inhokkiruokaa tehdään silloin, kun hän ei ole sitä syömässä ja lempiruokaa silloin kun on.
Jos se yksi ruoka ei kelpaa, on kolme vaihtoehto: sillä kertaa on syömättä, laittaa itse ruokaa tai syö jotain muuta. Viimeisen vaihtoehdon varalle on yleensä aina jotain aiemmilta ateriolta jääneitä annoksia joko jääkaapissa tai pakastimessa.
Ei siinä mitään varsinaisia neuvotteluja tarvita. Suunnittelu riittää. Esimerkiksi huomenna voi olla maksakastiketta, josta yksi perheenjäsen ei pidä, joten jätetään hänelle huomiseksi annos tämäpäiväistä lihakeittoa. Eineksistä pitävä perheenjäsen saisi meillä hankkia itse ruokansa, sillä täällä ei eineksiä syödä koko perheen aterialla, muutamia hyvin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.
Sinä teet omia lempiruokiasi silloin, kun toiset eivät ole sitä syömässä tai kun heille on jotain muuta ruokaa. Vaikka sitten joka keskiviikko, niin mies ja lapsi tietävät siihen varautua ja kalaruokia silloin, kun mies on poissa.
Koululainen voi aivan hyvin valmistaa itse jotain ruokaa. Se käy hyvin helposti varsinkin silloin, kun pitää tuollaisista perusruuista. Opeta kuorimaan itse perunat ja juurekset tai käyttämään valmiita pakastesekoituksia. Jauheliha kannattaa ehkä ruskistaa lapselle valmiiksi, mutta muuten hän saa kyllä itse keiton tehtyä. Myös kiusaukset ovat helppoja, vaikka peruna-sipulipakasteista.