Lue keskustelun säännöt.
miten voisin hyväksyä ADD-mieheni tapimuksen pitkästyä nopeasti?
07.01.2021 |
Mieheni on lievästi ADD-piirteinen, ja nämä ominaisuudet ovat vahvistuneet iän myötä (kun neljänkympin ikäpyykki ohitettiin).
Hänellä pitäisi olla koko ajan jotakin mielenkiintoista käsillä. Ja minusta tuntuu, hän ei voi olla henkisesti läsnä kanssani, paitsi sen ajan kun itse on äänessä ja puhuu.
Minusta tuntuu, voisimme molemmat paremmin, jos tuo mieheni ominaisuus ei haittaisi minua. En ehkä kunnolla osaa selittää esimerkkiä, mutta koetan: meillä on parivuotias taapero. Vapaapäivän aamuna mies saattaa todeta, että taapero on ihana herätessään. Jos taapero ei kuitenkaan aivan siinä välittömästi herää, miehellä tulee tarve nousta sängystä ja lähteä aamupalalle (jossa virikettä antavat känny ja sanomalehti). Minusta taas olisi ihana viettää hetki aikaa yhdessä miehen kanssa ennen taaperon heräämistä (ja sitten nauttia taaperon heräämisestä, kun se tapahtuu). Tavallaan ilmainen yhdessäolon hetki, kun ei tarvitse palkata lapsenhoitajaakaan, kun lapsi nukkuu. Taapero on melko vilkas tapaus ja hänen hereillä ollessaan rauhallista hetkeä ei juurikaan jää. Mutta mies kokee tällaisen hetken liian vähän virikkeitä antavana, ja hänen pitää tällaisista hetkistä poistua tekosyyn tai toisen varjolla.
Olen yrittänyt keskustella asiasta, mutta se on lähinnä johtanut siihen, että nykyään mies saattaa pyytää lupaa nousta sängystä. Jolloin ajattelen, mitä minä siihen, jos seurani ei kiinnosta. Ja samalla kuitenkin loukkaannun helposti juuri siihen, kun seurani ei kiinnosta. Reaalihetkellä ymmärrykseni ei riitä siihen, että taipumus pitkästyä nopeasti johtuu ADD:stä.
Luulen, että meistä kumpikin voisi paremmin tässä parisuhteessa, jos miehen taipumus pitkästyä nopeasti ei haittaisi minua.
Mutta miten pääsisin sitä kohti, että tämä mieheni ominaisuus olisi minulle ok? Että voisin hyväksyä sen? Etten loukkaantuisi ja pahoittaisi mieltäni?
Kommentit (22)
Epäsopiva pari jonka epäsopivuutta toisilleen koetetaan selittää ja ymmärtää ja sietää diagnoosilla. Ei hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika rasittavaa varmaan olla yhdessä ihmisen kanssa, joka ei voi keskittyä mihinkään pitempää aikaa. Mutta miksi hän ei keskity yhtään sinuun, edes lyhyttä hetkeä, vai keskittyykö? Ukkoparka yrittää kuitenkin miellyttää sinua, huomaan.
Yläkoulun opena ihmettelen toisinaan, millaisia aviomiehiä tulee niistä pojista, jotka eivät tunnilla jaksa keskittyä kuuntelemaan muita, ehkä tällaisia. Itse yritän antaa näille jotain oheistoimintaa että jaksaisivat olla. Voisiko sellaista kehittää sinun ja miehen aamuhetkiin?
Miehelle kelpaisi oheistoiminnaksi kännykän selailu. Mutta minulle ei tule siitä kokemusta, että mies olisi läsnä kanssani (mies selaa kännyä suurella intensiteetillä; vain ja ainostaan siihen keskittyen.)
Mies voi keskittyä kanssani olemiseen, jos hänellä on ajatus mahdollisesta seksistä. Jos kerron, että haluaisin tällä kertaa vain läheisyyttä, mies kyllästyy seuraani nopeasti.
ap
Minulla ainakin adhd paheni vaan iän myötä, sisäinen levottomuus siis.
Aloitin lääkityksen 44 vuotiaana, ja kyllä auttaa, ois pitäny tehdä tuo jo paljon aiemmin.
Olen lukenut aika paljonkin,ja hyvin monilla ilmeisesti pahenee vaan kun vanhenee , varmana ihan siksikin että nuorena energiaa riittää urheilla jokapäivä yms.
Vinkit soveltuvasta oheistoiminnasta ovat kyllä tervetulleet!
ap
p.s.
Esim syöminen ei oikein riitä oheistoiminnaksi, koska mies haluaisi selata kännyä tai sanomalehteä samalla; minun seurani ei riitä.
Saunominenkaan ei oikein kunnolla. Mies peseytyy nopeasti ja sen jälkeen poistuu saunasta. Löylyhuoneessa puhuu tauotta niin, että en itse saa tai osaa ottaa puheenvuoroa. Jos koetan ottaa puheenvuoron, mies pahastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko tuohon antaa edes mitään konkreettisia neuvoja? Sun pitää vain hyväksyä se, että olette erilaisia.
Add miehet pitäisi pysyvästi sulkea lapsena laitoksiin, ettei kukaan vahingossa sellaisen kanssa mene yhteen. Parisuhde on pelkkää kärsimystä molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten joku toinen on osannut hyväksyä puolisossa ominaisuuden, joka ei ole itselle niin mieluinen?
ap
Sinun pitää vaan hyväksyä, paikoillaan oleminen on vaan tuskaa, ei siksi että hän ei pitäisi sinusta, vaan hän ei saa rauhaa omalta itseltään. On hyvä jos mies rauhoituu aamulla lehden ja kännykän kanssa, eikä lähde vaikka aamukaljalle (päihdeongelmiin on suuri riski adhd/add n kanssa).
Pidä sä aamut omana aikana, rentoudu, sängyssä, otat vaikka kirjan tai naistenlehden, meikkaa kaikessa rauhassa, neulot villasukkaa, jotain millä teet itsellesi aamusta spesiaali hetken, ei ajan tarvitse olla yhteistä, vaan siitä pitää osata nauttia kun tilaisuus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
miten joku toinen on osannut hyväksyä puolisossa ominaisuuden, joka ei ole itselle niin mieluinen?
ap
Niitä ominaisuuksia on jokaisella, ystävillä, perheenjäsenillä, puolisolla jopa omilla lapsilla. Kun ollaan yhtä tiimiä ei voi vaan ajatella mistä itse pitää tai mitä itse haluaa, vaan miten saadaan homma toimimaan niin että se on kaikille mahdollisimman kivutonta.
Onko miehellä lääkitys?
Olen itse samanlainen. Tiedän että oon tosi raskas kumppani ja oon pari kertaa sanonutkin että ehkä klassinen parisuhteessa eläminen ei oikein sovi mulle. Sovin sellaisiin tilanteisiin, joissa toinen inspiroituu ja innostuu samasta jutusta kuin minä, mikä ei juuri koskaan ole siis kuvailemasi kaltainen sängyllä hitaasti herääminen ilman muuta virikettä.
Sovin projekteihin joissa voin tuupata asioita ja ideoita alulle, mutta en jaksa kantaa niitä loppuun asti, olen jo ideoimassa jotain muuta.
Niin en osaa sanoa. Miten ihmiset hyväksyy jonkun asian jota ei halua hyväksyä? En tiedä. Ehkä yks vaihtoehto valitettavasti on katkeroituminen. Sori jos tämä kommentti oli aivan turha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jumalauta teidän naisten ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
miten joku toinen on osannut hyväksyä puolisossa ominaisuuden, joka ei ole itselle niin mieluinen?
ap
No kun on sellaisia ei-mieluisia ominaisuuksia, joista ei ole haittaa itselle ja suhteelle - sellaiset pystyy kyllä hyväksymään, jos suhde ja kanssakäyminen toimii, ja kun toinen on sellainen ihminen, jonka kanssa oikeasti haluaa olla. Ne ovat sellaisia, jotka eivät aiheuta itselle huonoa oloa, ja jotka ovat sellaisia, jotka pystyy muuten hyvässä kokonaisuudessa hyväksymään. Hankalat ja vaikeat ei-mieluisat ominaisuudet ovat niitä, jotka hiertävät ja saavat miettimään, miten toisen saisi muuttumaan tai miten pystyisi itse elämään ongelmallisien asioiden kanssa.
Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että ensin mainituissa tapauksissa suhde voi toimia, jälkimmäisessä voi olla ettei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miten joku toinen on osannut hyväksyä puolisossa ominaisuuden, joka ei ole itselle niin mieluinen?
ap
Niitä ominaisuuksia on jokaisella, ystävillä, perheenjäsenillä, puolisolla jopa omilla lapsilla. Kun ollaan yhtä tiimiä ei voi vaan ajatella mistä itse pitää tai mitä itse haluaa, vaan miten saadaan homma toimimaan niin että se on kaikille mahdollisimman kivutonta.
Kumppanin kohdalla nimenomaan voi miettiä, mistä itse pitää ja mitä haluaa, koska kumppani on itse valittu omaan elämään. Lapset tulevat sellaisina kuin tulevat he heidät on sellaisina otettava vastaan, mutta eihän kumppania kukaan vaan osoita itselle, että "tuossa on, ja tuon kanssa on sitten oltava, tykkäsit tai et".
Miten olette päätyneet yhteen, kun kerran teidän yhdessäolo ja kommunikointi ei toimi, etkä ainakaan sinä ole tyytyväinen hänen kanssaan?
Mielenkiintoista.. Mä olen luullut että ADD-piirteiset nimenomaan tekevät asioita liiankin hitaasti ja verkkaisesti.. Sängystä nouseminen kestää, aamutoimien suorittaminen kestää, aamupalan syöminen kestää.. Olenko käsittänyt ADD:n väärin?
Mä kans olen luullut, että mulla on add-piirteitä kun tykkään kans leppoisasti hengailla aamuisin pitkään sängyssä, aamupalaa syön kevyesti parikin tuntia.. Oon ajatellut että sellainen nopea herääminen ja päivän reipas aloittaminen on tavallista ja mun ”rentoilu” on epänormaalia.. Mitenpäin tää nyt oikein menee?
Jos AP juttelisit sille miehelle samalla vaikka jostain teitä molempia kiinnostavista aiheista? Miehen ajatus harhailee ja kaipaa jotain kiintopistettä, pelkkä lökötys sängyssä ja hiusten paijailu ei riitä. Makoilu sohvalla yhdessä telkkaria katsellen tuntuisi luontevammalta oloilulta omasta mielestäni.
Minulla on adhd ja teidänlainen epämääräinen läsnäolopakko oletuksena joka aamu olisi todella kuluttavaa. Itsehän hyökkäisin läheisyydenkaipuussa vain spontaanisti kimppuun ja huikkaisin ”HALI!”. Eli jos tekisit miehellesi selkeämmäksi milloin sitä läheisyyttä kaipaat ja hän antaisi sitä juuri silloin kuin tarve on?
Mä olisin halunnut kumppaniksi add-miehen. Minä pitkästyn, kun joku hölisee jotakin arkista ja itse mieluummin lukisin itsekseni itseäni oikeasti kiinnostavista aiheista (joo, imurointi ei kiinnosta eikä kiinnosta sekään, milloin pölyt on pyyhitty).
En siis osaa vastata koska minä kärsin täsmälleen samasta ongelmasta kuin miehesi sinun kanssasi. Minä olen nainen enkä suurimmaksi osaksi jaksa kuunnella mieheni arkista pulinaa. Se tylsistyttää minut kuoliaaksi. Tuntuu, että elämäni valuu hukkaan ruokakauppakäynneistä yms. kodinhoitoon liittyvästä. Voisin tehdä paljon mielenkiintoisempia asioita ilman miehen takiaismaista huomiontarvetta. Minulle parisuhteen tärkein asia on hyvä ja intensiivinen seksielämä. Kakkosena tulevat henkevät keskustelut (meillä tosi harvinaisia). Kaikelle muulle tohinalle voisin viitata kintaalla.
Mahdollisesti miehesi mielestä toistat liikaa rutiineja.