Vaikeasta ocd:stä kärsivät, kertokaa elämästänne / selviytymistarinoitanne

Minulla on ollut lapsesta asti, pahentunut vuosien aikana. Nykyisin lähemmäs 30v. pystyn käydä kyllä puolipäiväisesti töissä joskaan en tähtää uralla etenemiseen, sillä oireiden vuoksi en uskalla haalia itselleni vastuualueita koska ihan jo viimeisinä työpaikalla oleminen on minulle vaikeaa.

Oireet ovat lähinnä pesemistä ja tarkistelua, enkä pysty päivässäni tekemään juuri mitään ilman pakko-oireita. Eli ahdistusta aiheuttaa kaikki mahdollinen ovien sulkeminen (jääkaappi, ulko-ovet, kaapin ovet) käsienpesut, hiustenpesu, tiskaaminen ym. Tarkastelen että tavarat ovat paikallaan ja että laitteet ovat pois päältä. Nukkumaan meneminen on yksi vaikeimmista asioista mitä tiedän; jättää koko asunto niille sijoilleen koko yöksi.

Inhoan oireitani, ne pilaavat elämäni. Olen ihan normaali ja fiksu ihminen, mutta oireiden takia olen lannistunut ja elämäni on tosi rajoittunutta. Minussa ei ole sellaista taistelijaa myöskään että haluaisin "uhmata" kohtaloani, vaan todellakin koen arjen niin hankalaksi jo muutenkin etten tahdo ottaa ylimääräisiä haasteita.

Kaipaisin vähän vertaistukea. Sinä joka sairastat pakko-oireista häiriötä siinä määrin että se todella rajoittaa elämääsi, miten olet edennyt elämässäsi?

Teetkö sitä työtä mitä haluat, oletko edennyt urallasi oireista huolimatta? Miten pärjäät oireiden kanssa, mitä ajattelet niistä?
Onko jotain vinkkiä tai "salaisuutta" minkä voisit jakaa?

Luin jotain että yksi 40:stä sairastaa ocd:ta. Emme siis ole yksin vaivamme kanssa.