Kotikaupungissani alkaa heti hirveä valitus, kun joku pyytää lapsille jotain
Facebookissa ja paikallislehden kommenteissa on nyt muutaman viikon ollut jupinaa siitä, miten lapset laskevat pulkalla paikoissa joissa ei saisi. Samoin on jupinaa, kun latujen poikki on kävelty metsään pulkkamäkeen. Että ladut on hiihtäjille ja metsiä on "jossain muualla", niin että lähimetsään voi joko leijua ladun yli, tai olla menemättä.
Joku kehtasi pyytää lehden palstalla ulkojäitä ja mainitsi, että lapsillekin se olisi kivaa, niin johan on kommenttikenttä (ja Facebook) täynnä valitusta. Että ei nykylapset mitään muuta tee kuin ole padeilla ja pelaa kotona.
Yksi epäonninen äiti sai yksityisviesteinäkin sitä itseään, kun kehtasi ehdottaa että paikkaan x ajettaisiin helpot ladut vain lapsille, että eivät olisi isojen ihmisten tiellä muualla. Itse kuulemma pitää luisteluladutkin tampata, että lapsia hyysätään jo liikaa, ja sitä paitsi eihän lapset edes liiku.
Kesällä täällä oli polemiikkia pihaleikkien äänimaailmasta sekä uimarannoista, joilla on liikaa lapsiperheitä.
Ihan oikeasti!! Kun itse olin lapsi, pulkkamäkiä oli siellä täällä ja laduille mahtui alakouluikäiset ihan hyvin. Luistelukenttiä oli jäädytetty heti, kun ensimmäiset pakkaset tuli. Tällä hetkellä täällä on yksi ulkojää, ja se on täynnä aikuisia pelaamassa kiekkoa, eikä sinne ole pienen lapsen kanssa asiaa mennä harjoittelemaan.
En ymmärrä, mikä suomalaisia vaivaa.
Mikä ikäluokka nyt on kouluikäisten vanhempia? 70-luvun lopulla, 80- ja 90- luvuilla syntyneet. Eli he, jotka lapsena toisaalta saivat liikkua ulkona vapaammin, mutta toisaalta osa on koululiikunnan traumatisoimia.
Valitetaan, että lapset ei näy siellä ja täällä, ja sitten toisaalta valitetaan, että lapset näkyy.
Ja harva kai tulee ajatelleeksi, että iso osa liikkuvista lapsista liikkuu ohjatussa, varta vasten lapsille suunnatussa harrastuksessaan. Pois aikuisten silmistä. Mutta sekään ei ilmeisesti ole hyvä.