Bernhardinkoira 2021

Älä ota. Todella saitas rotu, jonka keskimääräinen elinikä on 4-5 vuotta. Minulla on ollut bernhardilainen, jolla oli kaikki maailman sairaudet nivelrikosta epilepsiaan. Se söi kallista erikoisruokaa suolisto-ongelmien takia, ja eläinlääkärille paloi rahaa vaikka kuinka vakuutuksedta huolimatta. Koira jouduttiin lopettamaan 1.5-vuotiaana.

Sairas*

Älä missään nimessä ota. Kuten edellä jo sanottu, on yksi sairaimmista roduista. Kuolevat nuorina. Nivelet pilalla jo pennusta. Eivät jaksa/pysty edes kunnolla kävellä. Syövät paljon ja kakkaavat paljon. Kakkapussiksi tarvitaan siis kauppakassi ja mukaan lapio. Kuolaavat jatkuvasti. Silmäluomet roikkuu pussilla ja silmät aina punaiset ja vuotaa.

Ja mitä ihmettä, ei todellakaan ole sairas rotu. Minulla jo kolmas bernhardinkoira, kaikki olleet terveitä ja pitkäikäisiä.. tällä hetkellä on reipas kolmavuotinen lyhytkarvainen. Niin unelma tapaus, aktiivinen lenkkikaveri, pihan vahti, luonne aivan mahtava. Lapsia rakastava. Perheenjäsen. Viisas ja tottelevainen. Kuolaa toki kun ruokakupin eteen laittaa, mutta mitä sitten. Paljon enemmän hyviä puolia, mutta se onkin rakkaudesta rotuun. Haaveissa vihdoin saada omat pennut tälle ja jättää yksi pentu sitten tälle kaveriksi 💙. Toki pitää tykätä kunnon isoista koirista ja olla johdonmukainen johtaja sille, muuten voi ongelmia tulla

Hei,

Kasvattajana voin sanoa, että ota yhteyttä mieluisiin kasvattajiin ja kysele. Meillä esimerkiksi terveystutkitut vanhemmat kaikilla pentueilla, jonoa nyt 3-4 pentueen (eli noin 2-3 vuoden) verran.

Älä ota pentua, jonka vanhempia ei ole tutkittu täysin tai ovat C-lonkkaisia. Odota.

Älkää hemmetissä ottako mitään bernhardilaisia ja nöffejä, ei sitä sotkua kestä kukaan täysjärkinen. Vieraitakin inhottaa kyläillä, kun vaatteet on yltä päältä kuolassa ja karvoissa.

Lisäksi on tosiaan ne sairaudet, joita isoilla koirilla tahtoo olla, kaikenlaisista pentueen vanhempien tutkimisesta huolimatta. Sairaan koiran hoitaminen on uuvuttavaa: https://www.google.com/amp/s/time.com/4946189/sick-pets-caregiver-burde…

Vierailija kirjoitti:

Hei,

Kasvattajana voin sanoa, että ota yhteyttä mieluisiin kasvattajiin ja kysele. Meillä esimerkiksi terveystutkitut vanhemmat kaikilla pentueilla, jonoa nyt 3-4 pentueen (eli noin 2-3 vuoden) verran.

Älä ota pentua, jonka vanhempia ei ole tutkittu täysin tai ovat C-lonkkaisia. Odota.

Mikä kenneli sinulla?

Mantsumau kirjoitti:

Ja mitä ihmettä, ei todellakaan ole sairas rotu. Minulla jo kolmas bernhardinkoira, kaikki olleet terveitä ja pitkäikäisiä.. tällä hetkellä on reipas kolmavuotinen lyhytkarvainen. Niin unelma tapaus, aktiivinen lenkkikaveri, pihan vahti, luonne aivan mahtava. Lapsia rakastava. Perheenjäsen. Viisas ja tottelevainen. Kuolaa toki kun ruokakupin eteen laittaa, mutta mitä sitten. Paljon enemmän hyviä puolia, mutta se onkin rakkaudesta rotuun. Haaveissa vihdoin saada omat pennut tälle ja jättää yksi pentu sitten tälle kaveriksi 💙. Toki pitää tykätä kunnon isoista koirista ja olla johdonmukainen johtaja sille, muuten voi ongelmia tulla

Millaiset lonkat, kyynärät ja selkä ja polvet sillä oli? A-E, 0-2, SPO/LTV0, polvet 0? Sydänkuuntelussa ei mitään, ei allergioita, silmissäkään ei vikaa? Eli +12v.?

Meillä oli bernhardinkoira, jouduttiin pari vuotta sitten lopettamaan kasvaimen takia. Koira eli 9vuotiaaksi, mikä on jo hyvä ikä tuon rotuiselle.

Koira oli koko ikänsä ainakin "päältä päin terve". Söi raakaa lihaa ja hyvälaatuista nappulaa, ei näyttäny olevan ainakaan mitään allergiaa. Lonkkia ei koskaan kuvattu, mutta ei sillä koskaan mitään ongelmaa ollut ylös nousemisessa tai muussakaan. Ripeästi hyppäs aina sohvalle, autoon jne.

Kuolasi kyllä aika paljon. Kuolalänttejä sai hinkata seiniltä ja lattioilta.

Millekään kovin siivousintoiselle tämä rotu ei kyllä oikein sovi 😂

Hyväluonteinen ja äärettömän ihmisrakas oli, rakasti rapsuttelua aivan yli kaiken! Seurasi joka paikkaan, mikä oli välillä vähän rasittavaakin 😅

Oli myös ihan mieletön höseltäjä! Oikein kunnon duracell pupu!

En ehkä ottaisi enää toista bernhardinkoiraa, ihan vain siksi koska ei tosiaankaan ole terveimmästä päästä oleva rotu. Vaikka meidän koira loppuun asti elikin terveenä. Tokihan silläkin saattoi olla vaikka lonkkavikaa, eihän se aina heti edes oireile.

Ei muutenkaan ole mitenkään terverakenteinen rotu, isot molossityyppiset koirat on liian raskasrakenteisia. Näilläkin tuo kuono on aika lytty ja silmäluomet sekä huulet roikkuu. Ei sellanen ole tervettä.

Mitä lähempänä koira on suden ulkomuotoa ja rakennetta, sitä terveempää se on koirallekin.

On ihan liian paljon olemassa koirarotuja, joilla on esim. liian pitkä selkä, liian matalat jalat, lyttykuono, liian iso tai pieni pää, liian pieni koko (chihuahuat yms) tai juurikin kohtuuttoman iso koira (bernhardinkoira, nöffi, tanskandoggi jne).

Itellä ollut 3 Bernhardin koiraa ja jokainen eli 10-11 vuotta ja sairauksia ei ollut.

tollanen jos mikä ois kiva omistaa

Missä näitä on

meillä oli uros bertsu,joka eli 12 vuotiaaksi terveenä. maailman rakastavin ja ihanin koira. nyt meillä on toinen 90kg painava bertsu,se on 7v ja niin rakastava,ihana ja terve koira. en kyllä rotua vaihtaisi. koiran pitää olla koiran näköönen eikä mikään lamppuharja!

Hei. Minulla on kokemusta kahdesta bertsusta. Ensimmäinen oli tällainen sinisilmäisen ensi koiran omistajan koira. Luonne oli huono, arkuutta, epäluuloisuutta ja aggressiivisuutta. Rakenne vähän sinne päin. Oli kyllä rotuisekseen hillitty pää. Mutta takajalat aivan risat. Kuvattiin useita kertoja elämän aikana..ensimmäisen kerran 8viikkoisena kun oli juuri meille tullut. Ontui. Lonkat oli virallisesti C ja etupää oli terve. Takajalkojen vuoksi sitten lähtikin 2v iässä hautaan. Kävi aggressiiviseksi kivusta. Päätin silti uhmata kohtaloa ja otin tämän uroksen jälkeen toisen. Lyhytkarvaisen nartun. Ulkomaan tuonti. Oikein ihana luonteinen. Kunnon lössykkä ja helppo kouluttaa. Rakenne ulkoisesti kaunis. Mutta en sitten tiedä mikä tuomio kun 2 v menee kuviin. Rodusta yleisesti. Lonkka vika on vähenemässä sitten 90 luvun. Suurin osa koirista joita tiedän on lonkiltaan a ja kyynärät 0. Ja tiedän paljon koiria. Monet elää jo ihan kunnioitettavan ikäiseksi. Noin 10-11 vuotta. Mielestäni sopiva ikä mille tahansa koiralle. Sairauksia on. Syöpää, epilepsiaa. Ainakin. On muitakin. Mutta lokkavika on sellainen jota koko ajan yritetään torjua ja siinä on myös onnistuttu. 

Ei nämä myöskään kakkaa sen enempää jos ruokavalio on kunnossa. Joskus nauroin omaani kun kakkii kerran päivässä sellaisen alle desi määrän. Syö siis raakaa lihaa. Jos ruokavalio on huono niin koira kakkaa paljon. Mutta niin. Ei nämä kaikille sovi.