Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Irtisanoutuminen yli viisikymppisenä - tuhon tie edessä?
06.01.2021 |
Aion irtisanoutua tänä vuonna työuupumuksen takia. Haluan myös vaihtaa alaa. Onko ehdotuksia miten yli viiskymppinen nainen voisi vielä löytää töitä? Meriitteinä surkea cv, introverttiys, YTM. No joo, tiedän kyllä itsekin vastauksen. Mutta oisko edes jotain ideoita mitä tehdä?
Kommentit (53)
Selvitä faktat hyvin tarkkaan ennen kuin teet mitään. Esim. sen millä lääkärintodistuksella nykyään saa palkallista burn-out -sairauslomaa. Ja kuinka pitkäksi aikaa. Kaikki diagnoosit eivät kelpaa. Masennus ilmeisesti käy, jos sellaisen historian itselleen haluaa ottaa.
Itse irtisanoutuessa joutuu ilman muuta karenssiin, 3 kk??
Opiskelu, saako sen aikana ansiosidonnaista?
Viime vuoden lopulla kirjoitettiin ja puhuttiin todella paljon 50+ ikäisten työllistymisestä ja heikolta se kuulosti. Poikkeuksia tietysti aina on joka asiassa.
Työpaikkoja on vähän ja hakijoita paljon, hakijat ovat usein hyvin tasokkaita ja nuorempia.
Siivoojaksi otetaan alalle koulutettu, kuten muihinkin töihin.
Tsemppiä mietintöihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekaisinko olet? Ei todellakaan kannata irtisanoutua 50-vuotiaana. Kiittäisit onneasi että sinulla on työpaikka.
Voisitko yrittää hakeutua alallasi ihan eri hommiin? Nykyisen firman sisällä jopa? Vaikka palkkakin laskisi, niin vaihtelu voisi virkistää, ja työn ohella voit alkaa opiskella jotain mielenkiintoista. On vielä monta vuotta edessä, mielestäni olet rohkea kun uskallat yrittää muutosta. Onnea!
Vierailija kirjoitti:
Sekaisinko olet? Ei todellakaan kannata irtisanoutua 50-vuotiaana. Kiittäisit onneasi että sinulla on työpaikka.
Ei ole ap sekaisin vaan fiksu. Ei pidä jämähtää jos ei ole hyvä olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuossa iässä vielä kouluttautuminen kannattaa. Tiedän useita hoitoalalle lähi- tai sairaanhoitajiksi 50+ ikäisenä vaihtaneita. He kyllä työllistyivät hyvin, mutta muuten en alaa erityisemmin voi suositella (ja tuskin sitä harkitsetkaan).
Elämänkokemuksen myötä osaat varmaan jo melko hyvin eritellä, mitkä ovat ne tekijät, jotka työssäsi lisäävät uupumustasi ja mikä puolestaan lataa akkuja tai motivoi jaksamaan. Entä onko mielenkiinnon kohteita tai harrastuksia, joista saat energiaa? Lähtisin ihan noista perustason pohdinnoista liikkeelle ja miettisin, mikä olisi pidemmällä aikavälillä kestävää; missä töissä se perus arki tukisi mahdollisuuksia ylläpitää omaa hyvinvointia?
Tsemppiä!Kiitos tsempeistä 🙂
Toisten ihmisten auttamisen koen kyllä hyvin mielekkääksi, mutta ilmeisesti lähihoitajan työ on sen verran rankkaa, että siinä uupuu aika nopeasti plus ala taitaa kärsiä aika huonosta työilmapiiristä. Vastavalmistunut vanha lähihoitaja ei varmasti saa niitä kiireettömimpiä tai mukavimpia työpaikkoja.
Luonto, liikkuminen ja hiljaisuus tuo mulle energiaa, mutta niitä en taida pystyä rahaksi muuttamaan. Moni opiskelee eräoppaaksi, mutta töitä ei taida olla tarjolla kuin harvoille hyville ( ja nuorille).
Ap
Hoitoala on niin työvoimapulainen, että jopa vastavalmistuneella viiskymppisellä on vara valita työmaansa, jos noin muuten on hyvä tyyppi.
Työn raskaudessakin on paljonkin työpaikkakohtaisia eroja - ja joskus tuntuu, ettei niin kevyttä työtä olekaan, etteikö joku sitä kokisi raskaaksi.
Siinä liityn kuoroon, että älä lähde tyhjän päälle. Jos työsi on sut uuvuttanut, niin joko se opintovapaa - tai sit vähintään ensin saikulle.
Jos uupumuksesi ei loppuisikaan alaa vaihtamalla vaan pyrkisit jossain vaiheessa vaikkapa eläkkeelle terveydentilasi vuoksi - tarvitset kaikki mahdolliset dokumentit terveydentilastasi siihen liitteeksi tukemaan hakemusta.
Hyvin läheinen ihminen viivytti luultavasti vuosia eläkkeelle pääsyään juurikin sellaisella omatoimisella ratkaisulla, että irtisanoi itsensä. Me ollaan perinteisesti niin kunnollisia, ettei haluta jäädä työnantajalle vaivaksi - mutta systeemi on sellainen, että kiltteydestä rankaistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin uusi työ ja vasta sitten irtisanoutuminen. Hae vaikka saikkua siihen asti. Et päädy työttömyyskierteeseen.
En kyllä saa uutta työtä uudelta alalta ilman kouluttautumista. Pakko irtisanoutua ensin, jotta saan aikaa opiskella. Mutta mikä ala ottaa yli viisikymppisiä töihin, jotta sitä kannattaa edes alkaa opiskella?
Toinen vaihtoehto on yrittäjyys, mutta siitähän en tiedä mitään. Plus että siinä ei ole mitään turvaa. Ja se alakin pitäisi keksiä...
Siis tiedän että olen ihan lähtökuopissa, mutta miten itse olette selvinneet vastaavasta tilanteesta? Toisten kokemukset voisi luoda (epä)toivoa.
Ap
Oletko jo selvittänyt mahdollisuutesi opiskella irtisanoutumatta?
Olet varmaankin töissä julkishallinnossa, ehkä jopa sossu? Saat tietysti opintovapaata, sehän on yksi lakisääteisistä vapaista, jonka voi kyllä evätä, mutta siihen pitää olla hyvät perustelut.
Olen sinua yli kymmenen vuotta nuorempi ja päätin hypätä pois hommasta, joka ei aiheuttanut enää mitään muuta kuin mielipahaa. Olin totaaliuupunut enkä enää nukkunut, sairauslomaa en silti koskaan hakenut. Nyt olen kahden vuoden opintovapaalla ja voin vihdoin taas "hengittää". Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkä mitään irtisanoudu vaan käytät lakisääteistä oikeuttasi 2 vuoden opintovapaaseen, jolloin saat aikuiskoulutusrahaa. Ota tästä selvää, ja älä missään nimessä irtisanoudu!!
2 vuoden opintovapaan aikana sitten hoidat itseäsi, lepäät, toivut ja teet uuden suunnitelman. Ja tietysti myös opiskelet :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin uusi työ ja vasta sitten irtisanoutuminen. Hae vaikka saikkua siihen asti. Et päädy työttömyyskierteeseen.
En kyllä saa uutta työtä uudelta alalta ilman kouluttautumista. Pakko irtisanoutua ensin, jotta saan aikaa opiskella. Mutta mikä ala ottaa yli viisikymppisiä töihin, jotta sitä kannattaa edes alkaa opiskella?
Toinen vaihtoehto on yrittäjyys, mutta siitähän en tiedä mitään. Plus että siinä ei ole mitään turvaa. Ja se alakin pitäisi keksiä...
Siis tiedän että olen ihan lähtökuopissa, mutta miten itse olette selvinneet vastaavasta tilanteesta? Toisten kokemukset voisi luoda (epä)toivoa.
ApAnteeksi nyt mutta ota opintovapaata, jota saat2 vuotta ja aikuisten opintotukea, joka lasketaan palkan perusteella. Irtisanoutuminen on tyhmää, koska Kelan opintotukea ei lasketa palkan perusteella...
Palkkaan sidottua aikuisopintorahaa saa 1,5v. Se kannattaa hyödyntää ellet ole jo.
Olen itse sairastanut burnoutin 49-vuotiaana, toipumiseen meni vuosi, jonka jälkeen olen työllistynyt.
Mun neuvot
- ota työterveyteen yhteyttä. Hyvin usein burnout aiheuttaa masennuksen ja sillä saa palkallusta sairaslomaa. Mutta tärkeintä on käydä työterveyden kanssa keskustelu, mitä asialle voisi tehdä. Sairasloma, lääkitystä, työterveyden väliintulotilanteeseen, auttaminen mahdollisesti toisiin tehtäviin, työterveyspsykologikäynnit.
--> itse sain unilääkkeet ja useita työterveyspsykolgikäyntejä, työterveys olisi puuttunut tilanteeseen, elken olisi päätynyt kuitenkin irtisanoutumaan.
Ensin se työterveys ja mahdollinen sairasloma, jos uupuminen on pidemmällä, opiskelu tai toisen työn tekeminen on mahdotonta. Eli hae itsellesi aikaa
- opintovapaa on myös hyvä vaihtoehto, mutta se sairaloma-kortti kannattaa käyttää ensin, jotta voit realistisesti etsiä mitä haluat opiskella tai tehdä ja missä on oikeasti mahdollista tyllistyä.
Monesti alanvaihto on ikäisillämme todella vaikeaa, jos sen pystyy sitomaan aiempaan osaamiseen, voisi olla helpompaa.
Entä olisiko muissa virastoissa käyttöä osaamisellesi, työnkiertoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmaankin miettiä omia kiinnostuksen kohteitasi, harrastustoimintaa tms., josko niiden alueelta löytyisi mahdollisuutta kouluttautua uudelleen tai hakea töitä.
Olen itse miettinyt samaa. Aion kuitenkin jatkaa etänä nykyisessä työpaikassani, kunnes keksin mieluisan tien siitä ulos. Pelkkä työpaikan vaihto samalle alalle ei korjaa mitään: muutaman kuukauden kuluttua ollaan taas lähtöpisteessä.
Nimenomaan, haluan vaihtaa alaakin. Voisin tehdä jotainhan konkreettista duunia, jotka ei tuu kotiin tai uniin. Mutta onko mitään alaa, johon olisi edes mahiksia näin vanhalla saada töitä? Saako edes siivoojan tai kaupan töitä nykyään tän ikäinen?
ApKunnallinen siivousala vaatii laitoshuoltajan tutkinnon.
Tämä on jotenkin niin puhdasta sitä, mikä tässä yhteiskunnassa on vialla.
Mitä tarkoitat, mikä on vialla?
Alue: Aihe vapaa
Pärjää toki, jos on jo ehtinyt hankkia kotiinsa kaiken tarvitsemansa irtaimiston ja muutenkin perusasiat ovat olemassa. Moni yllättyy siitä, millaisista normaalin työssäkäyjän ja eläkeläisen silmillä pikkuasioista muodostuu työttömälle ihmiselle suuria vaikeuksia. Mutta ihan kiva sinun kannaltasi, että olet saanut tarvittavan kokoon.