Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Irtisanoutuminen yli viisikymppisenä - tuhon tie edessä?
06.01.2021 |
Aion irtisanoutua tänä vuonna työuupumuksen takia. Haluan myös vaihtaa alaa. Onko ehdotuksia miten yli viiskymppinen nainen voisi vielä löytää töitä? Meriitteinä surkea cv, introverttiys, YTM. No joo, tiedän kyllä itsekin vastauksen. Mutta oisko edes jotain ideoita mitä tehdä?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuossa iässä vielä kouluttautuminen kannattaa. Tiedän useita hoitoalalle lähi- tai sairaanhoitajiksi 50+ ikäisenä vaihtaneita. He kyllä työllistyivät hyvin, mutta muuten en alaa erityisemmin voi suositella (ja tuskin sitä harkitsetkaan).
Elämänkokemuksen myötä osaat varmaan jo melko hyvin eritellä, mitkä ovat ne tekijät, jotka työssäsi lisäävät uupumustasi ja mikä puolestaan lataa akkuja tai motivoi jaksamaan. Entä onko mielenkiinnon kohteita tai harrastuksia, joista saat energiaa? Lähtisin ihan noista perustason pohdinnoista liikkeelle ja miettisin, mikä olisi pidemmällä aikavälillä kestävää; missä töissä se perus arki tukisi mahdollisuuksia ylläpitää omaa hyvinvointia?
Tsemppiä!
Kiitos tsempeistä 🙂
Toisten ihmisten auttamisen koen kyllä hyvin mielekkääksi, mutta ilmeisesti lähihoitajan työ on sen verran rankkaa, että siinä uupuu aika nopeasti plus ala taitaa kärsiä aika huonosta työilmapiiristä. Vastavalmistunut vanha lähihoitaja ei varmasti saa niitä kiireettömimpiä tai mukavimpia työpaikkoja.
Luonto, liikkuminen ja hiljaisuus tuo mulle energiaa, mutta niitä en taida pystyä rahaksi muuttamaan. Moni opiskelee eräoppaaksi, mutta töitä ei taida olla tarjolla kuin harvoille hyville ( ja nuorille).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevasta ei voi tietää. Mut sen tiedän että on helpompi hengittää kun ei tarvii tehdä mitä ei halua. Me 5-kymppiset ollaan jo rohkeita tai pitäs olla. Itse työllistyn hyvin yli 55-vuotiaana. En ole riippuvainen oikeastaan kenestäkään. Ja olo on mahtava.
Juuri tuota tunneta kaipaan. :)
Millä alalla itse olet työllistynyt?
Ap[/quote
Ennen tein toimistotyötä, nyt olen työnohjaaja joka tosiaan on ihan erilaista ja paljon kivempaa. Kun minäkin mikset säkin? Ei ikää kannata miettiä, siitä se ei muutu. Vanha ja kulunut ajatus mikä sai mut saamaan työpaikan, oli iloinen ja positiivinen asenne. Näin ta kertoi. Joten rohkeesti vaan vaihtoon!
Maisterina pitää sinua ylikoulutettuna kassalle
Suosittelisin opintovapaata ja aikuiskoulutustukea, joka on 50-60 % palkasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevasta ei voi tietää. Mut sen tiedän että on helpompi hengittää kun ei tarvii tehdä mitä ei halua. Me 5-kymppiset ollaan jo rohkeita tai pitäs olla. Itse työllistyn hyvin yli 55-vuotiaana. En ole riippuvainen oikeastaan kenestäkään. Ja olo on mahtava.
Juuri tuota tunneta kaipaan. :)
Millä alalla itse olet työllistynyt?
Ap[/quote
Ennen tein toimistotyötä, nyt olen työnohjaaja joka tosiaan on ihan erilaista ja paljon kivempaa. Kun minäkin mikset säkin? Ei ikää kannata miettiä, siitä se ei muutu. Vanha ja kulunut ajatus mikä sai mut saamaan työpaikan, oli iloinen ja positiivinen asenne. Näin ta kertoi. Joten rohkeesti vaan vaihtoon!Mahtavaa kuulla! Hienoa, että sun alanvaihto onnistui ja että oikealla asenteella on merkitystä eikä kaikki tuijota vain ikänumeroita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on yli 5-kymppiseksi vetänyt työuraa rahan, statuksen tai intohimosta alaan sen verran, että on uupunut, pitää pysähtyä miettimään mitä ihan oikeasti haluaa tehdä.
Riittävillä järjestelyillähän suuri osa pärjää hyvin vähällä rahalla ja monelle esim (omistus)asuntoa vaihtamalla pienempään tai mökin ja auton myymällä saa muutamaksi vuodeksi välttämättömän elannon.
Siinä on aikaa ilman välitöntä rahavirran painetta hakea uutta näkökulmaa olemiseen. Oma näkemys on, ettei siihen missä kerran kunnolla uupui, ole paluuta.
Isoja päätöksiä. Monelle niiden "hintana" olisi vuosittaisista lomamatkoista luopuminen tai halvalla autolla ajaminen. Eikä pysyvästi välttämättä. Olisiko tuo kuitenkin sen arvoista. Ainakaan yli 50 v iässä ei pitäisi enää joutua pitämään yllä elintasokulissia kenenkään muun silmissä.
Keskitä ajatukset sen löytämiseen mitä oikeasti haluat tehdä. Joskus jokin suorittava työ voi väliaikais tai miksei pysyväisratkaisukin vaikka miten korkeasti koulutetulle. Tsemppiä ap!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin uusi työ ja vasta sitten irtisanoutuminen. Hae vaikka saikkua siihen asti. Et päädy työttömyyskierteeseen.
En kyllä saa uutta työtä uudelta alalta ilman kouluttautumista. Pakko irtisanoutua ensin, jotta saan aikaa opiskella. Mutta mikä ala ottaa yli viisikymppisiä töihin, jotta sitä kannattaa edes alkaa opiskella?
Toinen vaihtoehto on yrittäjyys, mutta siitähän en tiedä mitään. Plus että siinä ei ole mitään turvaa. Ja se alakin pitäisi keksiä...
Siis tiedän että olen ihan lähtökuopissa, mutta miten itse olette selvinneet vastaavasta tilanteesta? Toisten kokemukset voisi luoda (epä)toivoa.
Ap
Suosittelisin hakemaan nyt keväällä itseä kiinnostaviin opiskelu- ja työpaikkoihin. Voit irtisanoutuakin ensin, mutta osoittaisi suunnitelmallisuutta, jos vähän ensin aloittaisit uutta alaa. Tyyliin kurssi Avoimessa tai ammattikoulussa, ja sitten selität myöhemmin, että innostuit niin paljon alan vaihdosta, että päätitkin hypätä kokonaan uuden pariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa olla harkitseva ainakin, jos hakee sairauslomaa uupumuksen takia. Usein tai ainakin jotkut työnantajat eivät maksa sairausajan palkkaa, koska uupumus on vaan oire. Siis työnantajan olisi korjattava työolot niin, ettei tuonkaltaisia oireita tule.
Itse opiskelin hoitoalaa yli 50-vuotiaana ja työtä kyllä löytyy. Pitää itse harkita kuinka monta vuotta voisi opiskella. TE-keskuksesta voi varata ajan ns. urasuunnitteluun.
Suosittelen lämpimästi, että otat työstä sen 2 vuotta opintovapaata ja nostat aikuiskoulutustukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä irtisanoudu vaan ota opintovapaata. Voisitko hyödyntää aiemaa tutkintoasi jotenkin uuteen? Voisi kuvitella YTM:n etenevän kohtuullisen vaivattomasti esimerkiksi sosiaalityöntekijäksi tai johonkin amk-alalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmaankin miettiä omia kiinnostuksen kohteitasi, harrastustoimintaa tms., josko niiden alueelta löytyisi mahdollisuutta kouluttautua uudelleen tai hakea töitä.
Olen itse miettinyt samaa. Aion kuitenkin jatkaa etänä nykyisessä työpaikassani, kunnes keksin mieluisan tien siitä ulos. Pelkkä työpaikan vaihto samalle alalle ei korjaa mitään: muutaman kuukauden kuluttua ollaan taas lähtöpisteessä.
Nimenomaan, haluan vaihtaa alaakin. Voisin tehdä jotainhan konkreettista duunia, jotka ei tuu kotiin tai uniin. Mutta onko mitään alaa, johon olisi edes mahiksia näin vanhalla saada töitä? Saako edes siivoojan tai kaupan töitä nykyään tän ikäinen?
ApKaupan ala voi olla vaikea, eikö ne palkkaa pääosin nuoria osa-aikaisiksi? Voin olla väärässäkin. Kunnallinen siivousala vaatii laitoshuoltajan tutkinnon. Yksityiselle voi päästä, mutta vaatii hyvän kunnon ja jaksamista, ei mikään "edes siivoojaksi" asenne ole hyvä.
Oon itse nuorempana tehnyt siivoojan ja tiskarin duunia ennen yliopistoa enkä tosiaan halveksu niitä hommia vaan kuten sanoin, voisin tehdä niitäkin eli jotain konkreettista. Nuorempana niihin vaan pääsi ilman koulutusta noin vain. Joten tarkoitin tuolla ”edes siivoojaksi”sitä
että pääseekö siivoojaksi edelleen näin vanhana. Tiesin kyllä, että osaamista ja kokemusta sekin vaatii esim. oikeiden aineiden ja välineiden käytöstä. Kiitos tiedosta, että kunnalliselle vaatii laitoshuoltajan tutkinnon.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stressitöntä työtä ei taida nykyaikana ollakaan. Ehkä se mitä haet, on osa-aikainen työ. Mutta samalla palkka tippuu jonnekin tasolle alle 1500 (jopa alle 1000) kuukaudessa.
Oletko kuinka paljon yli 50v? Riittäisikö että teet osa-aikatöitä? Siis nykyistä työtä mutta osa-aikaisesti.
Nyt kun työttömyyseläkeputki tukitaan niin tilalle on tulossa että 55v lähtien työnantajan tulee antaa työntekijälle pyynnöstä osa-aikainen työ. Itse olen nyt säästämässä raha seuraavat pari vuotta kaiken mahdollisen mikä säästöön jää ja sitten siirryn tekemään 55v iästä lähtien 60% työaikaa (pe ja ma vapaapäivät, töissä vain ti-to). Tulen pärjäämään ihan hyvin 60% palkalla varsinkin kun pienempi vero% kuittaa osan asiasta niin ettei nettotulot tipu 40%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen lämpimästi, että otat työstä sen 2 vuotta opintovapaata ja nostat aikuiskoulutustukea.
Toi ois mahtavaa. Mutta saako opintovapaata noin vaan? Ja ei oman alan opintoihin? En usko, että mun työnantaja antaisi. Nytkin oon tehnyt viikonlopputöitä ja kiireinen vuosi taas edessä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen lämpimästi, että otat työstä sen 2 vuotta opintovapaata ja nostat aikuiskoulutustukea.
Toi ois mahtavaa. Mutta saako opintovapaata noin vaan? Ja ei oman alan opintoihin? En usko, että mun työnantaja antaisi. Nytkin oon tehnyt viikonlopputöitä ja kiireinen vuosi taas edessä.
Ap
Jos olet ollut useamman vuoden samalla työnantajalla työnantajan on annettava sinulle 2v opintovapaata.
Opintovapaa on lakisääteinen oikeus, työnantaja voi perustellusta syystä muistaakseni kerran siirtää.
Älä nyt ainakaan oma-aloitteisesti hyppää tyhjän päälle. Ole töissä siihen asti, että uupumus pudottaa sinut tuolilta kesken työpäivän ja pääset sairauslomalle miettimään. Äläkä missään nimessä ryhdy yrittäjäksi, koska uupumustaustaisena et pärjää varsinkaan, jos alasi ei herätä sinussa innostusta; pääseminen kohtuullisille tuloille ja etenkin pääseminen takaisin yhteiskunnan turvaverkkoihin on pirullisen vaikeaa. Kaiken lisäksi korona tekee tuhojaan vielä pitkään.
Minulta loppuivat työt samana vuonna kuin täytin viisikymmentä. Olen jo vuosia ollut työtön, vaikka minulla on erinomainen ansoluettelo, käytännöllinen koulutus (FM) ja työintoa varmasti riittävästi. Asun Helsingissä ja olen hakenut työtä laidasta laitaan, mutta mitään ei löydy. Edes korkein mahdollinen palkkatuki ei kiinnosta työnantajia. Suoritin äskettäin uuden tutkinnon, mutta sekään ei kiinnosta - eikä edes "osoita työnantajille aktiivisuutta sekä ammatillisen kehittymisen ja työllistymisen halua", vaikka niin kovasti väitetäänkin.
Nyt, kun olen käyttänyt omaisuuteni henkeni pitimiksi ja päätynyt suurin piirtein pohjalle, vuosien stressi alkaa kalvaa terveyttäni. Olen jo nyt siinä kunnossa, että en edes pääsisi töihin, jos jonkin ihmeen kautta niitä saisin. Haen kuitenkin koko ajan siinä toivossa, että jos ihme tapahtuisi, se sama ihme tekisi minusta taas työkykyisen. Tässä kierteessä on kuitekin jo niin monta liikkuvaa seinää vastassa, että toivo on turhaa.
En tainnut onnistua piristämään sinua. Ota kuitenkin tosissasi se neuvo, että älä irtisanoudu. Pääset töistä kyllä niinkin, ettei sinun tarvitse ottaa koko syytä omille niskoillesi.
2015 irtisanouduin 26 vuoden työuran jälkeen ja päivääkään en ole katunut. Suomessa pärjää hyvin työttömänä.
Alue: Aihe vapaa
Tämä on jotenkin niin puhdasta sitä, mikä tässä yhteiskunnassa on vialla.