Luovun ilkeydestä; keskustelua negatiivisuudesta

Olen viimeisen vuoden rölläillyt palstalla sekä muualla villissä netissä muita sivallellen ja antipatiaa viljellen. On aika lopettaa tämä negatiivinen, detrimentaalinen ja minulle dysforiaa tuottava selviytymismalli. Pelkään, että olen jo ehtinyt vahvistamaan neuroverkkoa, joka tukee tällaista toimintaa ja palkitsee dopamiinilla yhä enenevästi - tiettyyn pisteeseen asti - vahingollisen käytöksen ja ajatusmallien jatkumista.
Skeemojeni reflektoinnin kirvoitti eräs neuroplastisuutta käsittelevä yliopistoluento netissä. Olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta huomata - toivottavasti ajoissa - haitallisen toimintani vaikutus psyykkeelleni, ja olen vahvasti motivoitunut punnitsemaan jokaista kommenttiani ja ilmoille ladottua virkettä siltä kannalta haluanko esimerkiksi vanhempieni kuulevan tai näkevän sen, sekä edistääkö tekoni välitöntä hyvyyttä vai negatiivisuutta vuorovaikutussuhteissani.
T. Entinen palstailkimys, nykyinen palstan hylkäävä nuori