Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Omistushaluinen anoppi
06.01.2021 |
Yritän tiivistää tilanteen mahdollisimman selkeäksi ja lyhyeksi (ja niin ettei mahdolliset tutut tunnistaisi kenestä puhutaan). Tilanne on siis tämä:
Mieheni on ollut suurimman osan elämästään lastensuojelun asiakas, eikä ole asunut äitinsä kanssa kuin ihan pienenä lapsena. Mieheni äiti on aiemmin valehdellut sosiaalityöntekijöiden olevan syypäitä sijoitukseen, vaikka oikeasti hän ei vaan itse ollut jaksanut hoitaa lastaan. Muutamia vuosia sitten hän alkoi hieman lähentyä poikansa kanssa, ja minäkin viihdyin hänen seurassaan (hän osaa olla tosi mukava kunnes päättää alkaa hankalaksi), mutta noin 1,5 vuotta sitten tilanne alkoi muuttumaan. Anoppini alkoi vihjailemaan että minä en päästä hänen poikaansa käymään yksin hänen luonaan kylässä, ja alkoi selkeästi kokea olonsa jotenkin uhatuksi. Minä en koskaan, ikinä ole rajoittanut aikuisen mieheni tekemisiä, vaan mieheni ei vaan jaksanut käydä äitinsä luona koska usein hänen äitinsä pyysi häneltä kaikennäköisiä palveluksia (Mutta ei oikein koskaan tehnyt mitään meidän hyväksi). No, annoimme asian olla niin kauan, kunnes viime keväänä tilanne räjähti käsiin. Miehelläni ja minulla oli riitaa, ja anoppini sai tietää asiasta. Tästä anoppi sai idean alkaa syyttämään minua aivan kaikesta, ja mm. Huoritteli ja syyllisti minua mieheni manipuloinnista, kontrolloimisesta ja siitä, että olen vienyt häneltä hänen poikansa. Siitä alkoi melkein vuoden kestävä helvetti, missä anoppini yritti periaatteessa saada miestäni eroamaan minusta, ja sai myös mieheni sisarukset kääntymään minua vastaan. Mieheni oli tilanteesta aivan sekaisin, ja minä myös. Yritimme purra hammasta ja pitää etäisyyttä, mutta hän aina keksi jonkun syyn/keinon yrittää tunkeutua elämäämme. Lopulta hän sekoitti myös minun oman äitini asiaan, väittäen että käytän huumeita ja mieheni haluaa erota minusta. Tein rikosilmoituksen, jolloin anoppini pelästyi ja alkoi mielistellä miestäni että vetäisin rikosilmoituksen pois. En antanut periksi, mutta ilmeisesti anoppini oli selittänyt poliiseille asian jotenkin niin, että he eivät enää olleetkaan kiinnostuneet tutkimaan asiaa enempää. Anoppi pääsi siis taas pälkähästä, kuten aina. Hän tässä 1,5v aikana on useita kertoja esittänyt olevan pahoillaan ja syyttänyt MIESTÄNI hänen omista tekemisistään, vaikka minulla on kaikki todisteet siitä, että nämä puheet ovat täysin anopin omia eikä mieheni ole ollut supisemassa niitä hänen korvaansa. Kun hän tajusi ettei hän saa miestäni ylipuhuttua vihaamaan minua, hän alkoi puhua miehestäni pahaa minulle. Nyt emme ole hänen kanssaan missään tekemisissä, mutta edelleen miehelleni tulee häneltä kysymyksiä, että voisiko mieheni auttaa häntä asiassa X, ja syyllistää miestäni jos hän ei halua auttaa. Minä saan edelleenkin sydämentykytyksiä, jos edes kuulen hänen nimensä. Kävin läpi helvetin.
Mites teidän muiden anopit? :)
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Oma ei ole noin hullu, onneksi.
Mutta vihaa minua ja meidän lapsia ihan avoimesti :D
Kun pyytää poikaansa käymään, teroittaa joka kerta että tuleehan hän yksin. Hauskinta on että hän on meidän 8 vuoden suhteen aikana tavannut minut kerran, muuten ei olla puhuttu tai oltu tekemisissä. Edes häihin ei anoppi tullut.
Siis onko sillä joku syy vihata sinua noin paljon? Kuulostaa sairaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma ei ole noin hullu, onneksi.
Mutta vihaa minua ja meidän lapsia ihan avoimesti :D
Kun pyytää poikaansa käymään, teroittaa joka kerta että tuleehan hän yksin. Hauskinta on että hän on meidän 8 vuoden suhteen aikana tavannut minut kerran, muuten ei olla puhuttu tai oltu tekemisissä. Edes häihin ei anoppi tullut.Siis onko sillä joku syy vihata sinua noin paljon? Kuulostaa sairaalta.
Onhan hänellä, mun ulkonäkö. :D Hän on päätellyt siitä että olen sekakäyttäjä (todellisuudessa en käytä edes Alkoa ja vahvin lääke mitä syön on Burana 400mg)
Hän on täysin vakuuttunut, edelleen, 8 vuoden ja 3 yhteisen lapsen jälkeen että vien miesressukkani mieron tielle.
Anoppini oli eläessään ihan ok kasvokkain, mutta puhui paljon pahaa selän takana. Hän sai mieheni käytöksen minua kohtaan niin aggressiiviksesi, epävarmaksi, että palattuaan 400 km matkan päässä olevasta anoppilasta veti mies kotonmme totaalikännin käyden kimppuuni raivon vallassa. Sanoin niitä aina anopin terveisiksi korpimailta.
Kun mieheni kuoli anopin henkisesti myrkyttämät mieheni sisarukset hyökkäsivät kimppuuni niin, että olimme vuosikausia sotajalalla oikeudessa mieheni ja minun omaisuudesta. Kaikki lähti miehen suvun puolelta ja kuuntelin oikeudessa jokaikisen ilkeän sanan, mitä anoppi oli minusta 20 vuoden aikana ajatellut.
Niinpä neuvot hyvistä ja kunnioittavista käytöstavoista, pysymisestä etäällä kaikesta, pitää suunsa hiljaa anoppilassa valuivat vain likaviemäriin. TAjusin, miten ihmisessä pahuus, kateus ja ahneus sanelevat elämää. Anoppini oli katkera ja sain siitä vahvistuksen myös hänet tunteneilta kyläläisiltä, että siltä naiselta sai odottaa ihan mitä tahansa piikkejä mistä vain. Mutta ei siitä minua kukaan koskaan varoittanut.
Hyvä, että pidät anoppiisi etäisyyttä. Hän on selkeästikin sairas ja epävakaa persoona, joten ei kannata edes yrittää pärjätä hänen kanssaan. Anna meuhkata ja kiitä onneasi, ettei sentään tunge teidän kotiinne sisälle.
Ap lisää:
Unohdin mainita, että anoppini siis yritti saada miestäni todella mustasukkaiseksi (koska tietää sen olevan mieheni heikompi kohta). Hän oli yrittänyt minun ja mieheni riidan aikana saada mieheni uskomaan, että yritän vikitellä muita miehiä kiusatakseni miestäni. Minusta ajatuskin tuosta on aivan sairas, enkä koskaan tekisi niin kellekään. Anoppini siis etsii aina jokaisesta ihmisestä heikkoudet, ja käyttää niitä hyväkseen.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap lisää:
Unohdin mainita, että anoppini siis yritti saada miestäni todella mustasukkaiseksi (koska tietää sen olevan mieheni heikompi kohta). Hän oli yrittänyt minun ja mieheni riidan aikana saada mieheni uskomaan, että yritän vikitellä muita miehiä kiusatakseni miestäni. Minusta ajatuskin tuosta on aivan sairas, enkä koskaan tekisi niin kellekään. Anoppini siis etsii aina jokaisesta ihmisestä heikkoudet, ja käyttää niitä hyväkseen.
-Ap
Voi minkä aarteen olet saanut anopiksesi. Voimia! Kuulostaa ihan mun äidille. Mitään ei voi kertoa tai ne käännetään riitatilanteessa mua vastaan ja sohastaan siihen heikoimpaan ja arimpaan kohtaan. Ja nyt kun en kerro enää mitään niin nyt äitini keksii päästään asioita ja levittelee niitä niinkuin ne muka olisivat tosiasioita elämästäni.
Anoppini on vielä hullumpi, siitä ei jaksa edes kirjoittaa. Psyk taustaa mutta hoitoon ei suostu, juu ei olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Anoppini on vielä hullumpi, siitä ei jaksa edes kirjoittaa. Psyk taustaa mutta hoitoon ei suostu, juu ei olla tekemisissä."
Kerro edes yksi esimerkki tempauksistaan?
Minulla ei ole noin pahaa anoppia kuin teillä, mutta on minunkin mustasukkainen pojastaan. Jotenkin sairasta, että jotkut naiset voivat noin takertua omiin lapsiinsa.
Ap täällä taas. Vastailen vähän jälkijunassa, mutta kamalia tarinoita kaikilla!
Oman anoppini kohdalla uskon tuon omistushaluisuuden johtuvan hänen ja poikansa taustoista, lapsuusajoilta, mutta ihmettelen miksi todella monet muutkin anopit tekee näin. Ei osata päästää irti, ja ei edes huomata että siinä satutetaan myös sitä omaa lasta muiden lisäksi.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap lisää:
Unohdin mainita, että anoppini siis yritti saada miestäni todella mustasukkaiseksi (koska tietää sen olevan mieheni heikompi kohta). Hän oli yrittänyt minun ja mieheni riidan aikana saada mieheni uskomaan, että yritän vikitellä muita miehiä kiusatakseni miestäni. Minusta ajatuskin tuosta on aivan sairas, enkä koskaan tekisi niin kellekään. Anoppini siis etsii aina jokaisesta ihmisestä heikkoudet, ja käyttää niitä hyväkseen.
-Ap
Minun anoppini ei ole noin hullu kuin sinun ja muutenkin paljon siedettävämpi. Mutta tuota peliä hän kyllä pelaa, tosin niin, että yrittää saada minut mustasukkaiseksi, epävarmaksi, kateelliseksi jne. Minua ja miestä nämä tapaukset naurattavat lähinnä. Saattaa siis tulla minun eteeni näyttämään miehelle jostain oikein kauniista perhetuttavan (aikuisesta) lapsesta kuvaa ja pettyy ihan silminnähden kun mieheni toteaa vain jaa ja jatkaa lehtensä lukemista. Saattaa puhua kuinka joku on kehunut jotain kauniiksi tavallaan vihjaten samalla etten minä ole. Vaikeaa selittää näitä kun ovat niin erikoista käytöstä, ja vaatii tilanteen ymmärtämisen ja ihmisten tuntemisen että ymmärtää sen anopin yritteliään piikin siinä. Kun sain raskauskiloja, niin alkoi näyttämään minulle kuvia missä oli vielä laiha ja nuori sekä korostamaan puheissa tyttärensä laihuutta. Koko raskausajan ja sen jälkeisen ajan kyseli pakkomielteisesti painoani. Olen ihan kaunis kyllä omasta ja mieheni mielestä ja se riittää minulle, eivät nämä minua satuta. Normaalipainoinen myös. Nämä ovat vain niin naurettavia juttuja, mihin itse totuin lapsena jo "ilkeiden tyttöjen" toimesta, että ne tunnistaa helposti. Naurettavaa siksi, että niitä tekee +60v ihminen eikä 14v tyttö.
Hankkikaa salainen numero jos ette muuten saa rauhaa. Tai itse asiassa hänen numeronsa voi vain laittaa estoon. Näin joudun välillä toimimaan äitini kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma anoppini on narsistinen marttyyri. Pidän häneen tarkoituksella etäisyyttä. Valitettavasti mieheni ei tajua vetää selkeitä rajoja äitinsä kanssa. Yritän vain pysyä erossa koko kuviosta.
Tuntuu kauhealta että syytätte epävakauden olevan tuon käytöksen takana. Kaikkea muuta. Itse epäilisin narsismin ja psykopaattisen tunteettomuuden olevan lähempänä totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä taas. Joku oli kommentoinut että estää tai vaihtaisi numeroa ettei anoppi saisi pidettyä yhteyttä. Olemme aiemmin estäneetkin, mutta nyt kun tilanne on rauhoittunut (kun ei enää olla tekemisissä tai vastailla hänelle ikinä mitään henkilökohtaista) niin ei tarvitse kuitenkaan ihan niin äärimmäisyyksiin mennä. Ainakaan vielä. Toivottavasti. Hän on nimittäin ihminen joka verisesti suuttuisi siitä (tai ylipäätänsä kaikesta) niin on helpompaa olla sillä linjalla, että niin sanotut puhevälit on, mutta pidetään hyvä etäisyys eikä koskaan sanota mitään meidän henkilökohtaisia asioita.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap lisää:
Unohdin mainita, että anoppini siis yritti saada miestäni todella mustasukkaiseksi (koska tietää sen olevan mieheni heikompi kohta). Hän oli yrittänyt minun ja mieheni riidan aikana saada mieheni uskomaan, että yritän vikitellä muita miehiä kiusatakseni miestäni. Minusta ajatuskin tuosta on aivan sairas, enkä koskaan tekisi niin kellekään. Anoppini siis etsii aina jokaisesta ihmisestä heikkoudet, ja käyttää niitä hyväkseen.
-Ap
Minun anoppini ei ole noin hullu kuin sinun ja muutenkin paljon siedettävämpi. Mutta tuota peliä hän kyllä pelaa, tosin niin, että yrittää saada minut mustasukkaiseksi, epävarmaksi, kateelliseksi jne. Minua ja miestä nämä tapaukset naurattavat lähinnä. Saattaa siis tulla minun eteeni näyttämään miehelle jostain oikein kauniista perhetuttavan (aikuisesta) lapsesta kuvaa ja pettyy ihan silminnähden kun mieheni toteaa vain jaa ja jatkaa lehtensä lukemista. Saattaa puhua kuinka joku on kehunut jotain kauniiksi tavallaan vihjaten samalla etten minä ole. Vaikeaa selittää näitä kun ovat niin erikoista käytöstä, ja vaatii tilanteen ymmärtämisen ja ihmisten tuntemisen että ymmärtää sen anopin yritteliään piikin siinä. Kun sain raskauskiloja, niin alkoi näyttämään minulle kuvia missä oli vielä laiha ja nuori sekä korostamaan puheissa tyttärensä laihuutta. Koko raskausajan ja sen jälkeisen ajan kyseli pakkomielteisesti painoani. Olen ihan kaunis kyllä omasta ja mieheni mielestä ja se riittää minulle, eivät nämä minua satuta. Normaalipainoinen myös. Nämä ovat vain niin naurettavia juttuja, mihin itse totuin lapsena jo "ilkeiden tyttöjen" toimesta, että ne tunnistaa helposti. Naurettavaa siksi, että niitä tekee +60v ihminen eikä 14v tyttö.
Onneksi oma anoppini ei ole tuollaista keksinyt tehdä. Voimia sinulle! Kuulostaa kauhealta.
Vierailija kirjoitti:
Oma anoppini on narsistinen marttyyri. Pidän häneen tarkoituksella etäisyyttä. Valitettavasti mieheni ei tajua vetää selkeitä rajoja äitinsä kanssa. Yritän vain pysyä erossa koko kuviosta.
Tiedän tuon miehesi tilanteen! Minun mieheni on todella kiltti ja välillä vähän liian sinisilmäinen (haluaa nähdä ihmisistä aina mahdollisimman paljon hyvää ja yrittää pitää välit kaikkiin, mitä monet on hyväksikäyttäneet), niin pelkäsin koko ajan että anoppini oikeasti onnistuu suunnitelmissaan rikkoa minun ja mieheni liiton. Onneksi kuitenkin mieheni tajusi tilanteen vakavuuden, ja näki miten hänen äitinsä käytös vaikutti meihin, ja satutti molempia.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kauhealta että syytätte epävakauden olevan tuon käytöksen takana. Kaikkea muuta. Itse epäilisin narsismin ja psykopaattisen tunteettomuuden olevan lähempänä totuutta.
Anoppini kuvailee itseään "todella tempperamenttiseksi" ja sen varjolla antaa itselleen anteeksi oman käytöksensä. Hänellä on aina jokin selitys käytökselleen, ja yrittää viimeiseen asti vältellä anteeksi pyyntöä. Ja silloin kun hän pyytää anteeksi, kaikki huomaa että anteeksi pyyntö tulee hampaita kiristäen ja väkinäisesti. Hän rakastaa myös juoruilla toisista ihmisistä ja kertoilee paljon omasta arjestaan, mutta monesti unohtaa kysyä meidän kuulumiset. Ihmettelen suuresti miten hän osasi silloin joskus vuosia sitten antaa itsestään aivan erilaisen kuvan. Kuin olisi kaksi eri ihmistä, ja se todella harmittaa, koska tykkäsin hänestä aiemmin tosi paljon.
-Ap
Entinen anoppini oli kiinnostunut vain omista lapsistaan ja lastenlapsistaan. Ei kysellyt koskaan mitään minusta tai sukulaisistani. Entisen miesystäväni äitiä ehdin tavata vain pari kertaa. Hänkään ei vaikuttanut haluavan tutustua minuun, vaan jutteli vain poikansa työasioista kahvipöydässä. Kummallista ulkopuolisuuden tunnetta sain kokea.
Vierailija kirjoitti:
Entinen anoppini oli kiinnostunut vain omista lapsistaan ja lastenlapsistaan. Ei kysellyt koskaan mitään minusta tai sukulaisistani. Entisen miesystäväni äitiä ehdin tavata vain pari kertaa. Hänkään ei vaikuttanut haluavan tutustua minuun, vaan jutteli vain poikansa työasioista kahvipöydässä. Kummallista ulkopuolisuuden tunnetta sain kokea.
Minua kiinnostaisi tietää mikä saa nämä äidit (ja miksei isätkin) käyttäytymään näin? Kokevatko he jotenkin huonomuutta omasta vanhemmuudestaan tms? Miksi se pelkäävät oman lapsensa puolisoja niin paljon että sortavat heitä?
Eihän esim. Äiti ja vaimo ole mitenkään samalla viivalla tai sama asia. Molemmilla on oma roolinsa, ja tätä yritin omallekin anopilleni selittää. Tuntui ihan kun hän haluaisi omistaa aikuisen lapsensa.
-Ap
Eihän näistä tilanteista muuten loppua tule ellei puoliso/kumppani itse tee sille äitisuhteelleen mitään - siis, että hän itse ymmärtäisi olevansa äitinsä määräysvallan alaisena. Hänelle se tilanne on totuttu tapa eikä hän välttämättä ymmärrä myöskään sitä, että sen oman puolison/kumppanin tulisi olla se elämän tärkein asia. Voihan sitä yrittää kauniisti puhua kumppanilleen, jotta tämän suhde äitiinsä on liian kiinteä, mutta harvoin siitä puhumisesta seuraa mitään hyvää - riitaa vain. Auttaisiko se, jos vähitellen alkaisi ehdottaa vaihtokauppoja: ahaa, nyt sinä olet menossa äitiäsi passaamaan, vaikka meillä on yhteistä tekemistä rästissä. Tehdäänpäs ensin nämä meillä kesken olevat arkiasiat kuntoon.
Alue: Aihe vapaa
Oma ei ole noin hullu, onneksi.
Mutta vihaa minua ja meidän lapsia ihan avoimesti :D
Kun pyytää poikaansa käymään, teroittaa joka kerta että tuleehan hän yksin. Hauskinta on että hän on meidän 8 vuoden suhteen aikana tavannut minut kerran, muuten ei olla puhuttu tai oltu tekemisissä. Edes häihin ei anoppi tullut.