Omistushaluinen anoppi

Yritän tiivistää tilanteen mahdollisimman selkeäksi ja lyhyeksi (ja niin ettei mahdolliset tutut tunnistaisi kenestä puhutaan). Tilanne on siis tämä:

Mieheni on ollut suurimman osan elämästään lastensuojelun asiakas, eikä ole asunut äitinsä kanssa kuin ihan pienenä lapsena. Mieheni äiti on aiemmin valehdellut sosiaalityöntekijöiden olevan syypäitä sijoitukseen, vaikka oikeasti hän ei vaan itse ollut jaksanut hoitaa lastaan. Muutamia vuosia sitten hän alkoi hieman lähentyä poikansa kanssa, ja minäkin viihdyin hänen seurassaan (hän osaa olla tosi mukava kunnes päättää alkaa hankalaksi), mutta noin 1,5 vuotta sitten tilanne alkoi muuttumaan. Anoppini alkoi vihjailemaan että minä en päästä hänen poikaansa käymään yksin hänen luonaan kylässä, ja alkoi selkeästi kokea olonsa jotenkin uhatuksi. Minä en koskaan, ikinä ole rajoittanut aikuisen mieheni tekemisiä, vaan mieheni ei vaan jaksanut käydä äitinsä luona koska usein hänen äitinsä pyysi häneltä kaikennäköisiä palveluksia (Mutta ei oikein koskaan tehnyt mitään meidän hyväksi). No, annoimme asian olla niin kauan, kunnes viime keväänä tilanne räjähti käsiin. Miehelläni ja minulla oli riitaa, ja anoppini sai tietää asiasta. Tästä anoppi sai idean alkaa syyttämään minua aivan kaikesta, ja mm. Huoritteli ja syyllisti minua mieheni manipuloinnista, kontrolloimisesta ja siitä, että olen vienyt häneltä hänen poikansa. Siitä alkoi melkein vuoden kestävä helvetti, missä anoppini yritti periaatteessa saada miestäni eroamaan minusta, ja sai myös mieheni sisarukset kääntymään minua vastaan. Mieheni oli tilanteesta aivan sekaisin, ja minä myös. Yritimme purra hammasta ja pitää etäisyyttä, mutta hän aina keksi jonkun syyn/keinon yrittää tunkeutua elämäämme. Lopulta hän sekoitti myös minun oman äitini asiaan, väittäen että käytän huumeita ja mieheni haluaa erota minusta. Tein rikosilmoituksen, jolloin anoppini pelästyi ja alkoi mielistellä miestäni että vetäisin rikosilmoituksen pois. En antanut periksi, mutta ilmeisesti anoppini oli selittänyt poliiseille asian jotenkin niin, että he eivät enää olleetkaan kiinnostuneet tutkimaan asiaa enempää. Anoppi pääsi siis taas pälkähästä, kuten aina. Hän tässä 1,5v aikana on useita kertoja esittänyt olevan pahoillaan ja syyttänyt MIESTÄNI hänen omista tekemisistään, vaikka minulla on kaikki todisteet siitä, että nämä puheet ovat täysin anopin omia eikä mieheni ole ollut supisemassa niitä hänen korvaansa. Kun hän tajusi ettei hän saa miestäni ylipuhuttua vihaamaan minua, hän alkoi puhua miehestäni pahaa minulle. Nyt emme ole hänen kanssaan missään tekemisissä, mutta edelleen miehelleni tulee häneltä kysymyksiä, että voisiko mieheni auttaa häntä asiassa X, ja syyllistää miestäni jos hän ei halua auttaa. Minä saan edelleenkin sydämentykytyksiä, jos edes kuulen hänen nimensä. Kävin läpi helvetin.

Mites teidän muiden anopit? :)