Tapailemani mies EI PUHU! Joudun itse vastaamaan itselleni ja puhumaan hänenkin ”repliikit”
Eli olen tapaillut noin 8 kuukautta erästä miestä, joka ei puhu mitään kun nähdään. Näemme noin kuukauden välein ja tapaamiset menevät aina tällä samalla kaavalla: hän sanoo moi, kävelee sohvalleni, avaa telkkarin ja alkaa selailemaan kanavia. Siinä hän makoilee divaanin päällä ja joskus valittaa kuinka se on liian lyhyt hänen pituiselleen. Mitään muuta hän ei sano. Itse yritän jutella mutta hän ei vastaa mitään, korkeintaan ”mm”, mutta ei mitään kunnollisia vastauksia koskaan. Usein yritän luoda small talkkia, mutta siitä ei tule mitään koska hän ei vastaa ikinä mitään, joten joudun tavallaan puhumaan itseni kanssa ja vastailemaan itselleni myös hänen puolestaan. En itsekään tajua miksi olen kestänyt tällaista näin kauan. Aluksi hän oli noin kuukauden erilainen, mutta ei silloinkaan ollut minkäänlainen sanaseppo. En tiedä hänestä mitään eikä hänkään tiedä minusta oikeastaan mitään. En ymmärrä miten näin toisilleen kertakaikkisen epäsopivat ihmiset ovat edes päätyneet tällaiseen tilanteeseen keskenään.
Illan päätteeksi aina pussaillaan ja joskus harrastetaan seksiä, näidenkään aikana hän ei sano mitään. Lähtiessään ehkä joskus sanoo moikat, kun pakenee kiireen vilkkaa huppu päässä yön pimeyteen. Ikinä ei nähdä muualla kuin minun luonani, enkä ole uskaltanut kysyä häntä mihinkään julkiselle paikalle. En ole nähnyt että hän hymyilisi kunnolla tai nauraisi koskaan. En todellakaan tiedä miten tähän tilanteeseen on päädytty, mutta mitä nyt kannattaisi tehdä? En kai kehtaa suoraan sanoa että haluan lopettaa tämän jutun hänen puhumattomuutensa takia?
Kommentit (194)
Kysy siltä ens kerralla ihan suoraan, että onks sulla muidenkin ihmisten kanssa ongelmia puhumisen kanssa, vai ootko hiljaa vain mun seurassa? Joko sieltä aukeaa jotain tai sitten ei.
Anteeks, mutta mä en ruperi horoks Tollasella. :Dd
Eli olen tapaillut noin 8 kuukautta erästä miestä, joka ei puhu mitään kun nähdään. Näemme noin kuukauden välein ja tapaamiset menevät aina tällä samalla kaavalla: hän sanoo moi, kävelee sohvalleni, avaa telkkarin ja alkaa selailemaan kanavia. Siinä hän makoilee divaanin päällä ja joskus valittaa kuinka se on liian lyhyt hänen pituiselleen
AP VANHA VALEPUKKI!!!!
Mistä pitäisi puhua? En ymmärä, mikä on ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hämmästyttää miten hän on siihen divaanillesi päätynyt? Lompsinut sisälle sanaa sanomatta ja alkanut selata kanavia ja sä olet vaan että ”jaahas” ja jatkanut elämääsi. Nyt yhdessä kuuromykän kanssa.
Tavattiin työkuvioissa. Kerran maistissa pyysin hänet luokseni ja silloin hän olikin kuin eri ihminen. Sen jälkeen sitten tätä sohvaperunointia on tapahtunut silloin tällöin.
Ollaan harrastettu seksiä vasta pari kertaa. Ei ole jotenkin tullut tehtyä aloitetta aiemmin ja siihenkin siis edettiin puhumatta. Kaikki tämä kuulostaa käsittämättömän typerältä nyt kun tän kirjoittaa tänne, en edes itse tajunnut miten erikoiseen pisteeseen tämä on mennyt.
Ap
Anteeksi, naurattaa koska uskon et tää on totta ja siksi aivan hemmetin eriskummallista sulle itsellesikin 😅
Mulla oli frendi, jonka suhde yhteen mieheen oli pitkälti sellanen, et ne ulkoilutti miehen kahta koiraa. Joskus saunoivat ja joskus nukkuivat yhdessä, mutta seksiä oli tosi harvoin. Eivät puhuneet käytännössä juuri mitään, ystäväni ei tiennyt esim. mistä mies oli kotoisin.
Sit eräänä päivänä frendini vaan tajusi että se tykkää niistä koirista eikä miehestä, ja pisti jutun poikki. Mies oli laittanut parin päivän päästä viestin, et voisko ne silti yhä ulkoiluttaa koiria yhdessä 😂😂
Mulla oli kahden vuoden suhde miehen kanssa, joka puhui aivan käsittämättömän vähän. Seksi oli niin hyvää että roikuin kuviossa niinkin pitkään. Lopulta jätin miehen koska se ei voinunut ymmärtää, miksi meidän edes pitäis jutella.
Mitä sitä jatkuvasti pölisemään. Eihän tuommoisessa vanhassa suhteessa muutenkaan jutustella.
Tapaatte vain noin kuukauden välein? Jos vielä pidätte heikosti yhteyttä tapaamisten välillä, en yhtään ihmettele tilannetta.
Et kai sä sitä puhumaan sinne tilannut?
Voin niin nähdä ton tilanteen mielessäni 🤣
Mitä tapailin joskus tuollaista miestä. En tiedä mikä hitto siinä oli, mutta selvinpäin mies ei osannut jutella minulle mitään, kännissä juttua kyllä riitti.
Sano, että parhaillaan tutkitaan eräässä yliopistossa, voiko äänielinten käyttämättömyys lisätå kurkunpään syöpää.
Äänihuulien aineenvaihdunta toimii kunnolla vasta, kun ne värähtelevät.
Se oli joku Kanadalainen tutkimusryhmä, menetkin heti etsimään linkin.
Jos hän esittää puhumatonta, puhuu muualla pitkät pätkät kaveriensa kanssa tai on ujo /tekee liikaa töitä eikä jaksa puhua. Tai pelimies. Ei taida toimia tuo suhde, kai sitten eri teille.
Aikamoista meininkiä Ap, eihän tosta mitään tuu että puhelet kaikki yhteiset keskustelut itseksesi. Itse olisin tullut jo hulluksi. :D
Vierailija kirjoitti:
-ap: ”Mitäs olet tänään puuhaillut?”
-ap möreällä äänellä: ”Kävin moikkaan Makea ja sit kävin Shellillä kahvilla.”
-ap: ”Onpas kiva. Mitäs Makelle?”
-ap möreällä äänellä: ”Mitäs sille, ei mittään.”
-ap: ”Jaahans, vai semmottia sitten”
😂😂😂😂😂😂😂🤣🤣🤣🤣
"Tapailemani mies"-vakitrolli, ja mammat nielee ja kurlaa edelleenkin kaiken.
Itse rupesin vääntämään lohdutonta frustraatiopettymys-suru-lamaannusitkua perjantain jälkeen, kun vietimme iltaa niin, että mukana oli myös miehen tuttava.
Ja ne 4 tuntia olivat, kuin olisin puhdistunut sisäisesti, kun joku katsoi silmiin, kommentoi, ja jatkoi eteenpäin juttua. (Ja ei, en ole menossa nyt ns 'reikä pyöreänä hajottamaan perhettä".)
Olen vain lamaantunut ja voimaton ja neuvoton. Täällä taas olemme kahdestaan ja oloni on, kuin olisin haudattu elåvånä hiekkaan. Miehelle on ihan neutraali ja ahdistamaton olotila katsoa tvtä ja sanoa spontaanisti ehkä n 20 sanaa päivässä yhteemsä.
Huutista! En ole ikinä nauranut näin paljon millekään kommentille netissä 😂