Lue keskustelun säännöt.
Kuinka jotkut voivat alkoholisoitua?
05.01.2021 |
Alkoholi on kuitenkin sellainen aine, jonka kanssa voi pelata pitkäänkiin, eikä jää mitenkään koukkuun, toisin kuin huumeet ja monet lääkeaineet sekä nikotiini.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alttius alkoholiriippuvuuteen taitaa nykykäsityksen mukaan olla myös geneettistä. Itse en ole altis, mutta ymmärrän sen, että joku muu voi olla. Alkoholiriippuvuus eli alkoholismi on todellista ja se voi alkaa missä iässä tahansa.
Olen jostakin ymmärtänyt että osa ihmisistä voi olla alttiita riippuvuuksille ylipäätään. Joku voi siirtyä riippuvuudesta toiseen kuten alkoholi, pelit, seksi, uskonto.
Mistä se itse tietää onko altis vai ei?
No, saatko alkoholista voimakasta mielihyväätai vetääkö se sinua puoleensa?
No tuo nyt ei kyllä vielä kerro paljoakaan siitä onko taipuvainen alkoholismiin vai ei.
Minusta tuo nimenomaan on se" ruusun nimi". Mitä paremmat euforiat, sitä varmemmin henkilö haluaa uusia kokemuksen ja siitä se prosessi lähtee. Itselleni ensihumalat olivat aivan mielettömiä kokemuksia ja toiselle javerilleni oli että njaah.. vaikuttaa niin erilailla . Minä rakastuin suorastaan aineeseen ja halusin kokea sen olon aina kun mahdollista. Jo 16v join vaikka yksinkin..
T raittiina 2 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholin jatkuva käyttö aiheuttaa alkoholismiin perinnöllisesti alttiilla henkilöillä aivojen toiminnassa muutoksia, jotka monien kohdalla tekevät alkoholin hallitun tai pienimuotoisen käytön hyvin vaikeaksi, joillakin lähes mahdottomaksi. Tällöin ainoa keino katkaista alkoholin ongelmakäyttö on täysraittius vähintään usean viikon ajan, usein ainakin 3–6 kuukauden ajan, ja monien kohdalla myös pysyvästi.
Onko itse asiassa tästä mitään tilastoja, että kuinka monilla tuosta 3-6 kuukauden täysraittiudesta on mahdollista "palata normaaliin alkoholin käyttöön" jos normaalilla ajatellaan sellaista, että ottaa pari annosta silloin tällöin? Vai onko se sen jälkeenkin aina kaikki tai ei mitään?
Tämä on jännä. Joku kohtalaisen vakiosti kirjoitteleva ei nähtävästi hyväksy sitä seikkaa, että kerran addiktion johonkin kehitettyään on kyllä sen jälkeen asiaan addikti. Tästä aiheestahan oli aloitus tässä hiljattain, jossa yks tyyppi pyöritteli tätä samaa teemaa: jos olen alkoholisti ja sitten niinku vähän ku parantunut, niin kaippa mä voin juoda niinku kohtuudella?
Mitä ihmeen kaupantekoa tuo on? Mikä siinä alkoholissa on, että sitä tarvitsee siltikin juoda? Mitä lisäarvoa se tuo? Mitä se kirjoittajalle edustaa? Mitä sinun elämästä puuttuu, kun et "saa" juoda?
Kyllä sanoisin, että kerran alkoholisoiduttuaan on se yksi ovi pysyvästi kiinni. Ja tuollainen kaupanteon aprikointi vain ennakoi sitä, että kohta taas lähtee. Ja että on todellakin kaukana raitistuneesta.
Itse olen myös tätä koulukuntaa, että kun se fysiologinen alkoholisoituminen on tapahtunut, on kohtuukäyttö mahdotonta.
Tosiasiassa niitä on kuitenkin vaikka kuinka paljon, jotka jossain vaiheessa elämää on juoneet ihan liikaa, sitten pitäneet kunnon tauon ja palanneet onnistuneesti kohtuukäyttöön.
Yleensä nämä ei ole olleet ns rappiolla vaan työt on hoidettu selvänä aina jne, enemmänkin suurkuluttajia. Ja usein heillä on jotain menetettävää jos alkoholi menisi överiksi esim ura tai perhe. Siitä syntyy motivaatiota pysyä ruodussa juomisen kanssa.
Niin..Itse en tiedä yhtään, joka oikeasti fysiologisesta alkoholismista toipuu kohtuukäyttäjäksi. Suurkuluttajia toki tiedän.
Kaks drinkkiä päivässä, että pystyy rentoutumaan töiden jälkeen.. joskus kolmaskin. Vkl pari pulloa viiniä. Iso osa alkoholisteista on tuollaisia. Normielämää, töitä ja käsittelemättömiä ongelmia ei vaan jaksa ilman jokapäiväistä rentoa hetkeä lasi kädessä.
Totta, alkoholistille ei tule krapulaa, hän joko korjaa sitä heti tai sitten tulee vieroitusoireet. Sitten tietää olevansa alkkari kun kädet sheikkaa, vaaleanpunaiset elefantit lentää ja ei uskalla nukkua yksin pimeässä.
Vierailija kirjoitti:
Kaks drinkkiä päivässä, että pystyy rentoutumaan töiden jälkeen.. joskus kolmaskin. Vkl pari pulloa viiniä. Iso osa alkoholisteista on tuollaisia. Normielämää, töitä ja käsittelemättömiä ongelmia ei vaan jaksa ilman jokapäiväistä rentoa hetkeä lasi kädessä.
Ei se tuossa vaiheessa ole vielä alkoholismia, vaan suurkulutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta, alkoholistille ei tule krapulaa, hän joko korjaa sitä heti tai sitten tulee vieroitusoireet. Sitten tietää olevansa alkkari kun kädet sheikkaa, vaaleanpunaiset elefantit lentää ja ei uskalla nukkua yksin pimeässä.
Se on melkoinen taistelutanner kun alkoholisti herää. Itse hiivin klonkun näköisenä jääkaapille ja palasin sänkyyn sylissäni 4 olutta. Siinä sitten koko ajan silmät kiinni avasin ensimmäisen tölkin ja tunnustelin onko pahoinvointikohtaus tulossa jos ei niin äkkiä olut nieluun ja toinen auki samaan paikkaan senkin sisältö. Jos pahoinvointikohtaus on päällä on oltava varovaisempi tai jopa oksennettava ensin. Kolmannen oluen jälkeen pahoinvointi väistyi yleensä täysin ja kädet lakkasivat tärisemästä.
Juurikin nöin ja koko ajan toivot pääseväsi irti, mitään ei saa aikaan ja lopulta illalla huomaat vetäneesi ihan hitosti sitä viinaa, vaika piti vain vähän korjata. Mutta viekkareissahan ei ole missään toimintakunnossa. Pirullinen sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta, alkoholistille ei tule krapulaa, hän joko korjaa sitä heti tai sitten tulee vieroitusoireet. Sitten tietää olevansa alkkari kun kädet sheikkaa, vaaleanpunaiset elefantit lentää ja ei uskalla nukkua yksin pimeässä.
Se on melkoinen taistelutanner kun alkoholisti herää. Itse hiivin klonkun näköisenä jääkaapille ja palasin sänkyyn sylissäni 4 olutta. Siinä sitten koko ajan silmät kiinni avasin ensimmäisen tölkin ja tunnustelin onko pahoinvointikohtaus tulossa jos ei niin äkkiä olut nieluun ja toinen auki samaan paikkaan senkin sisältö. Jos pahoinvointikohtaus on päällä on oltava varovaisempi tai jopa oksennettava ensin. Kolmannen oluen jälkeen pahoinvointi väistyi yleensä täysin ja kädet lakkasivat tärisemästä.
Vieläkin pitkän raittiuden jälkeen jollain hullulla tavalla kaipaan tuota taitekohtaa , jossa kuin taikaiskusta vieroitusoireet väistyvät. Siinä oli jotain mystistä. Kuin uudelleensyntyisi. Täysin sairastahan se tietysti oli, mutta siinä oli hetkensä. Lasku vain oli aina lopulta maksettava ja se oli hirveä . vuorokausi puolentunnin välein oksentamista, pelkotiloja, tärinää, hikoilua. Että se on kamalaa. Joskus meni toista viikkoa, että saattoi tuntea vieroitusoireiden olevan ohi.
Lähipiirissäni on sellaisia alkoholisteja jotka ovat juoneet käytännössä joka päivä viimeiset 20-vuotta. Arkisin tissutellaan ja vapailla rällätään kunnolla. Yhdellä meni terveys ja tuli haimatulehdus lopulta. Oli noin vuoden raittiina, kunnes ajatteli että kyllä nyt viikonloppuna voi vähän rentoutua ja juoda vaikka 4 olutta ja vähän likööriä ja ravintolassa pari lasia viiniä. Ei mennyt kuin muutama kuukausi niin sama entinen ralli oli käynnissä.
Eräs toinen ryyppäsi myös vapaalla rankasti ja arkisin tissutteli. Oli täysraittiina 3-vuotta kunnes päätti vetää kännit. Jäi nalkkiin siitä yhdestä kännikerrasta ja joi seuraavat 7-vuotta ja kuoli.
Itse olen nuorena juonut myös kunnolla kun olen kasvanut sellaisessa ympäristössä. Varmasti on aiheutunut jo tuhoja keholleni ja aivoilleni. Nykyään juon toki huomattavasti vähemmän kuin ennen, mutta edelleen lähtee käsistä joskus. Minulle ei ole ongelma juoda sitä yhtä kahta joskus, mutta jos lähden vetämään pään täyteen niin se jatkuu ja ylilyöntejä tulee lähes joka kerta. Olen ajatellut että haluaisin kyllä täysraittiiksi tai ainakin lähes. Se on vain vaikeaa koska on se himo, elämä tuntuu välillä tyhjältä ja ystäväpiirissäni juodaan paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholin jatkuva käyttö aiheuttaa alkoholismiin perinnöllisesti alttiilla henkilöillä aivojen toiminnassa muutoksia, jotka monien kohdalla tekevät alkoholin hallitun tai pienimuotoisen käytön hyvin vaikeaksi, joillakin lähes mahdottomaksi. Tällöin ainoa keino katkaista alkoholin ongelmakäyttö on täysraittius vähintään usean viikon ajan, usein ainakin 3–6 kuukauden ajan, ja monien kohdalla myös pysyvästi.
Onko itse asiassa tästä mitään tilastoja, että kuinka monilla tuosta 3-6 kuukauden täysraittiudesta on mahdollista "palata normaaliin alkoholin käyttöön" jos normaalilla ajatellaan sellaista, että ottaa pari annosta silloin tällöin? Vai onko se sen jälkeenkin aina kaikki tai ei mitään?
Toisin kuin AA väittää, ei ole kaikki tai ei mitään. Hyvin moni pystyy palaamaan halutessaan kohtuukäyttäjäksi, kaikki ei. Fysiologinen riippuvuus kyllä katkeaa tuossa ajassa, mutta jos psykologiset syyt juoda on vahvat niin e välttämättä onnistu. Samoin jos on niin, että on hyvin herkästi fysiologisesti addiktoituva, ja alkaa juoda vähänkään useammin, niin voi taas pian olla uusi riippuvuus.
Alkkiskaverini sanoo juovansa vain maun vuoksi ja paljon vähemmän kuin mm. rekkakuskituttavamme ja autolls töissä kulkeva naapurinsa.
No, kaveri juo aina eläkkeen saavuttua 24 tölkkiä keskaria/päivä parin viikon ajan.
Joskus menee koko kuukausikin hönössä. Toki joskus harvoin jopa 3kk selvä jakso.
Liittyy yleensä siihen, että joutuu sairaalaan.
Pienen päiväkirurgian leikkauksen myötä meni työkyky, Suomen turvaverkon läpi humpsahdin että heilahti. Leikkauksesta vastaava ylilääkäri huusi kirjaimellisesti että ei ole heidän vikansa. Minä halusin vain uudelleen koulutuksen johonkin ammattiin ja se minulta evättiin. Meni talo, parisuhde ja jäljelle jäi vain velkaa. Kyseisen leikkauksen virheet rajoittaa edelleen elämääni, en hae edelleenkään mitään syyllisiä. Haluaisin vain takaisin työelämään jonkun koulutuksen kautta. Yli kymmenen vuotta tapellut eläkevakuutusyhtiön kanssa jonka ainut tavoite on tuottaa voittoa. En ikinä ajatellut että aloitan juomaan mutta edes yksi yö/ilta ei tarvitse murehtia, sammuu edes jonkin näköiseen unitilaan. Ehkä kaltaiseni ei sekaannu huumeisiin mutta alkoholi aiheuttaa todella pahaa riipuvuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholin jatkuva käyttö aiheuttaa alkoholismiin perinnöllisesti alttiilla henkilöillä aivojen toiminnassa muutoksia, jotka monien kohdalla tekevät alkoholin hallitun tai pienimuotoisen käytön hyvin vaikeaksi, joillakin lähes mahdottomaksi. Tällöin ainoa keino katkaista alkoholin ongelmakäyttö on täysraittius vähintään usean viikon ajan, usein ainakin 3–6 kuukauden ajan, ja monien kohdalla myös pysyvästi.
Onko itse asiassa tästä mitään tilastoja, että kuinka monilla tuosta 3-6 kuukauden täysraittiudesta on mahdollista "palata normaaliin alkoholin käyttöön" jos normaalilla ajatellaan sellaista, että ottaa pari annosta silloin tällöin? Vai onko se sen jälkeenkin aina kaikki tai ei mitään?
Tämä on jännä. Joku kohtalaisen vakiosti kirjoitteleva ei nähtävästi hyväksy sitä seikkaa, että kerran addiktion johonkin kehitettyään on kyllä sen jälkeen asiaan addikti. Tästä aiheestahan oli aloitus tässä hiljattain, jossa yks tyyppi pyöritteli tätä samaa teemaa: jos olen alkoholisti ja sitten niinku vähän ku parantunut, niin kaippa mä voin juoda niinku kohtuudella?
Mitä ihmeen kaupantekoa tuo on? Mikä siinä alkoholissa on, että sitä tarvitsee siltikin juoda? Mitä lisäarvoa se tuo? Mitä se kirjoittajalle edustaa? Mitä sinun elämästä puuttuu, kun et "saa" juoda?
Kyllä sanoisin, että kerran alkoholisoiduttuaan on se yksi ovi pysyvästi kiinni. Ja tuollainen kaupanteon aprikointi vain ennakoi sitä, että kohta taas lähtee. Ja että on todellakin kaukana raitistuneesta.
Itse olen myös tätä koulukuntaa, että kun se fysiologinen alkoholisoituminen on tapahtunut, on kohtuukäyttö mahdotonta.
Tosiasiassa niitä on kuitenkin vaikka kuinka paljon, jotka jossain vaiheessa elämää on juoneet ihan liikaa, sitten pitäneet kunnon tauon ja palanneet onnistuneesti kohtuukäyttöön.
Yleensä nämä ei ole olleet ns rappiolla vaan työt on hoidettu selvänä aina jne, enemmänkin suurkuluttajia. Ja usein heillä on jotain menetettävää jos alkoholi menisi överiksi esim ura tai perhe. Siitä syntyy motivaatiota pysyä ruodussa juomisen kanssa.
Ja taas tämä.
Mitä on ruodussa pysyminen juomisen kanssa jos tosiaan joku kummallinen pakko on siltikin juoda? Jotain suurempaa lisäarvoa se juominen tuo, jos kertakaikkisesti siitä ei vain halua pysyä erossa. Ei tässä keneltäkään olla karkkipäivää kieltämässä tai mitään muuta hömpötystä ja hauskaa. Kysymys on pikemminkin että mitä lisäarvoa alkoholi niin paljoa tuo? Mitä se merkitsee tällaiselle "entiselle alkoholistille"?
Aloittaja puhuu täyttä passsskaa. Alkoholista tulee riippuvaiseksi 22% käyttäjistä ja kyseessä on ns. kova huume.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nama-ovat-maailman-viisi-addiktoivi…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alttius alkoholiriippuvuuteen taitaa nykykäsityksen mukaan olla myös geneettistä. Itse en ole altis, mutta ymmärrän sen, että joku muu voi olla. Alkoholiriippuvuus eli alkoholismi on todellista ja se voi alkaa missä iässä tahansa.
Olen jostakin ymmärtänyt että osa ihmisistä voi olla alttiita riippuvuuksille ylipäätään. Joku voi siirtyä riippuvuudesta toiseen kuten alkoholi, pelit, seksi, uskonto.
Mistä se itse tietää onko altis vai ei?
No, saatko alkoholista voimakasta mielihyväätai vetääkö se sinua puoleensa?
No tuo nyt ei kyllä vielä kerro paljoakaan siitä onko taipuvainen alkoholismiin vai ei.
Kyllä se kertoo nimenomaan sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaks drinkkiä päivässä, että pystyy rentoutumaan töiden jälkeen.. joskus kolmaskin. Vkl pari pulloa viiniä. Iso osa alkoholisteista on tuollaisia. Normielämää, töitä ja käsittelemättömiä ongelmia ei vaan jaksa ilman jokapäiväistä rentoa hetkeä lasi kädessä.
Ei se tuossa vaiheessa ole vielä alkoholismia, vaan suurkulutusta.
Jos ei selviä arjesta ilman alkoholia, on alkoholisti.
Ei alkoholisti ollakseen tarvitse täriseviä käsiä ja maksasairautta.
Tosiasiassa niitä on kuitenkin vaikka kuinka paljon, jotka jossain vaiheessa elämää on juoneet ihan liikaa, sitten pitäneet kunnon tauon ja palanneet onnistuneesti kohtuukäyttöön.
Yleensä nämä ei ole olleet ns rappiolla vaan työt on hoidettu selvänä aina jne, enemmänkin suurkuluttajia. Ja usein heillä on jotain menetettävää jos alkoholi menisi överiksi esim ura tai perhe. Siitä syntyy motivaatiota pysyä ruodussa juomisen kanssa.