Kuinka jotkut voivat alkoholisoitua?

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nama-ovat-maailman-viisi-addiktoivi…

"Nämä ovat maailman viisi addiktoivinta ainetta: Alkoholi ja tupakka samassa sarjassa kovien huumeiden kanssa."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tätä joskus itsekin. Tykkään ryyppäämisestä, mutta en ole edes nuorena voinut juoda useaa päivää putkeen. Kun nykyään vedän kännit, krapula ja morkkis on niin paha vaikka mitään noloa ei olisi tapahtunutkaan, että parantelen itseäni ainakin viikon verran. 

Mutta sehän siinä juuri onkin, että addiktia ei voi ymmärtää kuin toinen addikti. 

Alan miestä ei hillitse krapula; sitä ei nimittäin tule. Yllättävän maltillisilla (mutta säännöllisillä) määrillä pystyy vähitellen totuttamaan kehonsa alkoholiin, jolloin pahemmaatkaan överit eivät a) tule kovin helposti b) aiheuta seuraavana päivänä pientä väsymystä kummempaa.

Luoja mitä virhe tietoa! Alan miehen krapulat ovat kammottavia ja hän tekee mitä vain välttääkseen ne . Alkoholistilla on, jos ei pääse työtapaturma käymään ,aina krapularyyppy heräämistä varten. Itse juomisaikanani join heti herättyäni kolme neljä olutta

Parin minuutin sisään. Siitä että alkoholia on aamuksi alkoholistilla kehittyy suorastaan vaisto.

Mutta tuo että ei krapulaa tule on niin kaukana totuudesta kuin vain voi olla. Vieroitusoireet on syy miksi juominen jatkuu, koska sitä oloa on todella vaikea kestää.

Alkoholistilla voi alkaa vieroitusoireet jo 1 .5 promillen kohdalla.

T alkoholisti

Yhden amerikkalaistutkimuksen mukaan noin 22 prosenttia alkoholia juoneista ihmisistä tulee riippuvaiseksi alkoholista elämänsä aikana. Se on iso määrä.

Jos geenit ovat kohdallaan, yksikin kerta voi johtaa epäterveeseen päihdekäytökseen, myös alkoholin kohdalla. Joillekin ihmisille absolutismi on ainoa vaihtoehto sukurasituksen vuoksi. Jos molemmat vanhemmat ja sisarukset ovat kuolleet viinaan, ei ole yleensä varaa leikkiä asialla yhtään.

Ihmiset ovat geneettisesti ja neurologisesti erilaisia. Osa on paljon alttiimpia kehittämään riippuvuuksia. Haavoittuvuus voi lisäksi olla pahempi liittyen tiettyihin aineisiin.

Mä tykkään ottaa viiniä viikonloppuisin, reissuilla ja juhlissa. Miksei arkenakin. 

Nyt joulukuussa ja etenkin joulunpyhinä tuli tissuteltua enemmän ja useammin (skumppaa, glögiä, punaviiniä...) ja samalla toleranssi kasvaa. Kun kuivemmalla kaudella ottaa lasin viiniä se riittää, kihahtaa hattuun ja ei tunnu järkevältä ottaa enempää. Nyt huomasin, että teki tiukkaa lopettaa juominen arjen alettua jälleen kun oli tottunut juomaan ja toleranssin kasvun myötä määrät kuin vahingossa kasvoivat. Muutama päivä siinä menee ainakin pinna kireällä ja sitten se jää pois mielestä. Lasillinen silloin tällöin rentouttaa myös kivasti, nyt olen sitten rentouttanut itseäni liikkumalla ja lukemalla. 

Ymmärrän täysin miten joku voi alkoholisoitua vaikka itse pystynkin aina lopettamaan näiden kesäloma/joulunpyhät -tissuttelujaksojen jälkeen. Päivätyö ja muut vastuut toki auttaa asiassa vaikka ei nekään kai pelasta jos imu on liian kova. 

Alkoholi on myrkky, ja se aiheuttaa useille addiktion kun sitä tarpeeksi monta kertaa käyttää, ja etukäteen ei tiedä montako itselle on tarpeeksi. 

"Alkoholimolekyylin pieni koko aiheuttaa sen että se pääsee suoraan aivoihin veri-aivoesteen läpi

Kun alkoholi menee verenkiertoon, se pääsee aivoihin ja vaikuttaa hermovälittäjäaine GABAan jota on aivoissa kaikkialla. GABA eli gamma-aminovoihappo on estävä välittäjäaine eli aivojen jarru

Se hillitsee aivosolujen aktiivisuutta ja estää singnaalit väärään aikaan. Alkoholi vaikuttaa järjestelmään siten että tekee aivosoluista vastaanottavampia GABAlle. Kun GABAn teho kasvaa, aivojen jarrutuskyky nousee ja alue kerrallaan putoaa pelistä. Ensimmäisenä alkoholi vaimentaa estojen kontrollointia. Alueilla joilla on eniten GABA reseptoreita ja sen takia alueet on herkimpiä alkoholin vaikutuksille. Seuraavaksi vaimentuvat aivojen tunnealueet, sitten motroinen kontrollialue ja sitten muisti. Kovassa humalassa vain aivojen perustoiminnot pysyvät aktiivisina, niillä on vain vähän GABA reseptoreita, mutta ne pitävät yllä hengitystä ja syketä vielä tajuttomuustilassakin."

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tätä joskus itsekin. Tykkään ryyppäämisestä, mutta en ole edes nuorena voinut juoda useaa päivää putkeen. Kun nykyään vedän kännit, krapula ja morkkis on niin paha vaikka mitään noloa ei olisi tapahtunutkaan, että parantelen itseäni ainakin viikon verran. 

Mutta sehän siinä juuri onkin, että addiktia ei voi ymmärtää kuin toinen addikti. 

Mä olin nuorena myös tuollainen. Mutta kun sisukkaasti, esim. juoppojen ja baareissa päivitttäin viihtyvien seurustelukumppanien myötä, join, vaikka mikä olo, elimistö tottui. Krapulat hiipui pieneksi väsymykseksi ja ehkä Buranalla lähteväksi päänsäryksi. Tai krapularyyppy tai muutama paransi aina ihan minkä tahansa olon. Morkkiksiin turtui eikä niistä välittänyt enää mitään. Nyt 40 v ja parikymmentä vuotta suurkuluttajana, niin voin juoda itseni vaikka sammuksiin eikä mulla ole seuraavana päivänä kummoinen olo eikä mitään morkkiksia.

Mikään muu maailman huume tai päihde ei tuhoa aivoja yhtä pahasti kuin alkoholi solumyrkkynä tekee.

https://www.is.fi/terveys/art-2000007700851.html

"Alkoholi on hermomyrkky, joka tuhoaa aina aivosoluja."

YouTube Kummeli krapula. Niillä on hauska video krapulasta ei ehkä ollut ihan tolla nimellä. Ei viinaan jää koukkuun kuin huumeisiin . Voimassa olevaan sokeriin jää kiinni kuin karkkeihin. Viina tehdään sokerista . Se on sama kuin karkkiriippuvuus. Sokerihumala.

Mun koulukaverit juotti vinettopullon niin jalat meni alta , oli kuin makaronia kun yritti kävellä. Se oli niin hauskaa .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholin jatkuva käyttö aiheuttaa alkoholismiin perinnöllisesti alttiilla henkilöillä aivojen toiminnassa muutoksia, jotka monien kohdalla tekevät alkoholin hallitun tai pienimuotoisen käytön hyvin vaikeaksi, joillakin lähes mahdottomaksi. Tällöin ainoa keino katkaista alkoholin ongelmakäyttö on täysraittius vähintään usean viikon ajan, usein ainakin 3–6 kuukauden ajan, ja monien kohdalla myös pysyvästi.

Onko itse asiassa tästä mitään tilastoja, että kuinka monilla tuosta 3-6 kuukauden täysraittiudesta on mahdollista "palata normaaliin alkoholin käyttöön" jos normaalilla ajatellaan sellaista, että ottaa pari annosta silloin tällöin?  Vai onko se sen jälkeenkin aina kaikki tai ei mitään?

Tämä on jännä. Joku kohtalaisen vakiosti kirjoitteleva ei nähtävästi hyväksy sitä seikkaa, että kerran addiktion johonkin kehitettyään on kyllä sen jälkeen asiaan addikti. Tästä aiheestahan oli aloitus tässä hiljattain, jossa yks tyyppi pyöritteli tätä samaa teemaa: jos olen alkoholisti ja sitten niinku vähän ku parantunut, niin kaippa mä voin juoda niinku kohtuudella?

Mitä ihmeen kaupantekoa tuo on? Mikä siinä alkoholissa on, että sitä tarvitsee siltikin juoda? Mitä lisäarvoa se tuo? Mitä se kirjoittajalle edustaa? Mitä sinun elämästä puuttuu, kun et "saa" juoda?

Kyllä sanoisin, että kerran alkoholisoiduttuaan on se yksi ovi pysyvästi kiinni. Ja tuollainen kaupanteon aprikointi vain ennakoi sitä, että kohta taas lähtee. Ja että on todellakin kaukana raitistuneesta. 

Varmaan trollialoitus, mutta alkoholilla ei itse asiassa moni voi hirveän pitkään pelata ennen kuin huomaa olevansa addikti.

Alkoholisoituminen on itse asiassa todella helppoa:

- alkoholia on saatavilla joka paikassa

- se on veronkiristyksineenkin lopulta aika halpaa (niin kauan kun ei ole vielä alkoholistin toleranssi)

- se tuntuu aluksi mainiolta pelastusrenkaalta kun elämä vituttaa ja kivalta kaverilta kun elämä on jees

- lopettaminen on vaikeaa, jos elämä on rakentunut alkoholia käyttävän sosiaalin piirin ympärille

Vierailija kirjoitti:

Varmaan trollialoitus, mutta alkoholilla ei itse asiassa moni voi hirveän pitkään pelata ennen kuin huomaa olevansa addikti.

Alkoholisoituminen on itse asiassa todella helppoa:

- alkoholia on saatavilla joka paikassa

- se on veronkiristyksineenkin lopulta aika halpaa (niin kauan kun ei ole vielä alkoholistin toleranssi)

- se tuntuu aluksi mainiolta pelastusrenkaalta kun elämä vituttaa ja kivalta kaverilta kun elämä on jees

- lopettaminen on vaikeaa, jos elämä on rakentunut alkoholia käyttävän sosiaalin piirin ympärille

Se on kyllä nykyään halvempaa juoda kuin joskus reilu 10 vuotta sitten.

Mulla tulee jokaisen kokeilun jälkeen viikkojen kuvotus alkoholia kohtaan. Menee kyllä aina oksentamiseksi. Juon 0 - 2 kertaa vuodessa.

Aika helposti se addiktio syntyy.

Itse olen suurkuluttaja, pystyn tosin hoitamaan työt ja olemaan arkipäivt juomatta. Mutta jos otan niin helposti se lähtee sille linjalle että juon joka päivä jos vain on esim lomaa .

Isälleni ei käynyt yhtä hyvin. Hän menetti työnsä 90- luvun lama-aikaan ja ratkesi ryyppäämään todella runsaasti. Sitä jatkui noin 20v kunnes joi niin paljon että menetti yhtä aikaa terveytensä ja asuntonsa. Oli ihan hirveän sotkun saanut aikaiseksi sekä asunnossaan että elämässään. Joutui sitten palvelukotiin terveyden vuoksi ja loppuelämä meni sitten selvinpäin, noin 3 vuotta.

Yritän tuon asian pitää kirkkaana muistissa ja pitää reilun mittaisia taukoja juomisesta, koska selvästi mulla on geneettinen alttius.

Olin alkoholisti ja pilasin monta vuotta elämääni/elämästäni. Nykyään en juo joka viikko enkä edes joka toinenkaan, joskus seurassa tai yksin juon useamman annoksen, mutten mitenkään sammumispisteeseen. Minun ei tee usein mieli alkoholia. Tiedän, ettei monelta alkoholistilta onnistu tällainen käyttö, mihin itse pystyn. Asiaa ei kannata kokeilla, jos on yhtään epävarma. Sain vain niin tarpeeksi siitä juopon elämästä lieveilmiöineen (ja minua hyväksikäyttävästä alkoholistimiehestä, ei ollut lasten isä). Koen tunnontuskia ajoittain, melko useinkin, että lapsillani on ollut kaltaiseni äiti (lapset olivat jo yli 10-vuotiaita, mutta silti). Nyt lapseni ovat aikuisia, en juo heidän seurassaan enää koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholin jatkuva käyttö aiheuttaa alkoholismiin perinnöllisesti alttiilla henkilöillä aivojen toiminnassa muutoksia, jotka monien kohdalla tekevät alkoholin hallitun tai pienimuotoisen käytön hyvin vaikeaksi, joillakin lähes mahdottomaksi. Tällöin ainoa keino katkaista alkoholin ongelmakäyttö on täysraittius vähintään usean viikon ajan, usein ainakin 3–6 kuukauden ajan, ja monien kohdalla myös pysyvästi.

Onko itse asiassa tästä mitään tilastoja, että kuinka monilla tuosta 3-6 kuukauden täysraittiudesta on mahdollista "palata normaaliin alkoholin käyttöön" jos normaalilla ajatellaan sellaista, että ottaa pari annosta silloin tällöin?  Vai onko se sen jälkeenkin aina kaikki tai ei mitään?

 

Tämä on jännä. Joku kohtalaisen vakiosti kirjoitteleva ei nähtävästi hyväksy sitä seikkaa, että kerran addiktion johonkin kehitettyään on kyllä sen jälkeen asiaan addikti. Tästä aiheestahan oli aloitus tässä hiljattain, jossa yks tyyppi pyöritteli tätä samaa teemaa: jos olen alkoholisti ja sitten niinku vähän ku parantunut, niin kaippa mä voin juoda niinku kohtuudella?

Mitä ihmeen kaupantekoa tuo on? Mikä siinä alkoholissa on, että sitä tarvitsee siltikin juoda? Mitä lisäarvoa se tuo? Mitä se kirjoittajalle edustaa? Mitä sinun elämästä puuttuu, kun et "saa" juoda?

Kyllä sanoisin, että kerran alkoholisoiduttuaan on se yksi ovi pysyvästi kiinni. Ja tuollainen kaupanteon aprikointi vain ennakoi sitä, että kohta taas lähtee. Ja että on todellakin kaukana raitistuneesta. 

Itse olen myös tätä koulukuntaa, että kun se fysiologinen alkoholisoituminen on tapahtunut, on kohtuukäyttö mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alttius alkoholiriippuvuuteen taitaa nykykäsityksen mukaan olla myös geneettistä. Itse en ole altis, mutta ymmärrän sen, että joku muu voi olla. Alkoholiriippuvuus eli alkoholismi on todellista ja se voi alkaa missä iässä tahansa.

Olen jostakin ymmärtänyt että osa ihmisistä voi olla alttiita riippuvuuksille ylipäätään. Joku voi siirtyä riippuvuudesta toiseen kuten alkoholi, pelit, seksi, uskonto.  

Mistä se itse tietää onko altis vai ei?

No, saatko alkoholista voimakasta mielihyväätai vetääkö se sinua puoleensa?

No tuo nyt ei kyllä vielä kerro paljoakaan siitä onko taipuvainen alkoholismiin vai ei.

Olen varmaankin synnynnäinen alkoholisti. En muista minkä ikäinen olin saadessani ensimmäisen tilkan viiniä, olisiko ollut Aperitaa. Siitä se vähitellen lähti kehittymään niin, että armeijakin oli vain 11 kuukauden ryyppyreissu. Taloni rakensin kännipäissäni, ihan hyvä siitä silti tuli.

Lopulta join joka päivä eikä mikään riittänyt, kävin töissä silloin kun minulla töitä oli, muut ajat kortistossa ja kännissä kaiket päivät.

Nyt olen ollut useamman vuoden selvänä ja ihmettelen edelleen miten ihmeessä joku voi juoda lasillisen viiniä tai pullon kaljaa, ei, se ei ole koskaan ollut minun juttu, vaan juomiseni on joko tai, mitä kovemmassa kännissä sen parempi, tai sitten kokonaan ilman.

Minun on helpompi olla ilman.