Asioita, joista puolisot kilpailevat keskenään?

Kuka saa eniten huomiota vastakkaiselta sukupuolelta.

jotkut kilpailee siitä kummalla menee huonommin...

Musiikkimaku. Turha sanoa, ettei makuasioista voi kiistellä, saati kilpailla.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan parisuhteessa samalla puolella, ei kilpailla keskenään. Reilu 20 vuotta mennyt näin. <3

Meillä vasta 15 yhteistä vuotta, mutta kilpaillaan yhdestä jos toisestakin asiasta.

Eihän sitä voisi edes iltapäivälehden päivän kysymyksiä lueskella, jos pitäisi koko ajan varoa ettei toinen loukkaannu siitä että nyt kilpaillaan.

Mun puoliso kilpailee mun kanssa, kumpi enemmän tekee jotain toisen hyväksi. Se on hellyttävää, ja niin valtava kontrasti alkoholistieksään.

Seurustelukumppanini vanhemmat tykkäävät minusta paljon ja tämän huomattuaan kumppanini on aloittanut kilpailemaan tästä, joten nyt hänen täytyy mielestään saada minun vanhempani tykkäämään hänestä yhtä paljon.

Meillä vanhemmuus on jatkuvaa kilpailua.

Kilpailuhenkiset ihmiset on jotenkin noloja, ihan kuin ois jäänyt aikuistuminen välistä...

Ollaan oltu yhdessä yli 30 v. Ei koskaan kilpailla. Ei olla kilpailuhenkisiä. Elämä on muuten mukavaa.

Ekä kilpaili kumpi on älykkäämpi tai kummalla leikkaa nopeammin. Hän oli ihan onnessaan, jos ymmärsi jonku asian minua nopeammin. Lopulta se oli tosi rasittavaa ja saatoin vain sanoa, että enpä tiedä nyt vaikka tiesinkin. 

Mies kilpailee siitä et kenellä on asiat huonommin. Esim. jos joku perheenjäsen sanoo nukkuneensa huonosti, niin hän on aina nukkunut huonommin ja "kehuskelee" sitten sillä. Todella rasittavaa ja ikävää minulle&lapsille, koska tuntuu et me ei voida ikinä valittaa mistään tai voida mitenkään huonosti, koska miehellä aina on tähän joku vastapallo. Tämä käytös on lähtenyt ilmeisesti kotoa, koska mies ja sisarruksensa tekevät tätä samaa.

Suhteen alussa mies halusi kilpailla kaikessa ja olla aina se nokkelampi ja mitä kaikkea. Ärsytti. Jossain vaiheessa se halusi voittaa mut peleissä, esim. pöytälätkässä "sopiva" tulos oli hänelle 10-0 minuutissa, eli käytännössä joka laakista suora maali. No, yllättäen en halunnut hänen kanssaan enää pöytälätkää pelata.

Ikä ja aikuistuminen on vähentänyt kilpailunhalun lähes nollaan. Enää ei oo pakko skabata kaikissa typerissä asioissa.

Teissä on kyl jotain pielessä jos parisuhteessa kilpailette keskenänne.

Ei ihme että nykyään parit eroaan.

Täällä on paljon kokemuksia yksipuolisesta kilpailusta.

Kaikissa sukupuolissa on kilpailuhenkisiä yksilöitä, mutta keskimäärin miehet ovat enemmän kilpailuhenkisiä kuin naiset.

Vierailija kirjoitti:

Suhteen alussa mies halusi kilpailla kaikessa ja olla aina se nokkelampi ja mitä kaikkea. Ärsytti. Jossain vaiheessa se halusi voittaa mut peleissä, esim. pöytälätkässä "sopiva" tulos oli hänelle 10-0 minuutissa, eli käytännössä joka laakista suora maali. No, yllättäen en halunnut hänen kanssaan enää pöytälätkää pelata.

Ikä ja aikuistuminen on vähentänyt kilpailunhalun lähes nollaan. Enää ei oo pakko skabata kaikissa typerissä asioissa.

Tutkimusten mukaan miehistä tulee vähemmän kilpailuhenkisiä iän myötä. Ikääntyessään mies menettää kilpailuhenkeään ja kiinnostuu enemmän yhteistyöstä. Näin siis keskimäärin, jokainen toki on omanlaisensa yksilö, joillakin kilpailuvietti voi säilyä vahvana läpi elämän.

Kävelylenkillä kumppani haluaa olla yhden askeleen edempänä. Hänen täytyy saada mennä ensimmäisenä, haluaa olla "laumamme" johtaja. Jos minä kiristän vauhtia, että pääsisin rinnalle, hän tekee samoin ja on kohta taas johdossa. Minua on alkanut huvittaa koko asia, mutta onneksi mies ei näe huvittuneisuuttani, koska on niin keskittynyt olemaan etunenässä.

Miesystäväni totesi, katsotaan kummanko uuden vuoden lupaus kestää pidempään, lisäsi vielä voitonriemuisena olevansa varma voittaja. Kilpailkoot vaan keskenään, minä en hänen hömpötykseensä osallistu, aion kilpailla vain itseäni vastaan.

Opiskelemme samaa alaa (tapasimme opintojemme alussa) joten väistämättä on muodostunut vertailuasetelma. En halua suoranaisesti kilpailla, mutta koska tiedämme toistemme opintosuoritukset ja usein myös arvosanat, niin onhan siinä väkisinkin pientä kilpailun tuntua. Olen kunnianhimoinen ja haluan menestyä opinnoissani ja työssäni, mutta poikaystäväni on kuitenkin paljon kilpailuhenkisempi kuin minä, joten sanoisin "voittamisen" tai "paremmuuden" meidän kesken olevan hänelle tärkeämpää. Hän ei ehkä tätä itse myöntäisi.

Treenitulokset :)