Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ensimmäisen lemmikin kuolema
04.01.2021 |
Koiramme, perheenjäsen, joka tuntuu kuin omalta pikkuveljeltä, on nyt yhtäkkiä lähdössä viimeiselle matkalleen. Rintaan sattuu, oksettaa ja kyyneleet vierivät hallitsemattomasti. Miten tästä selviää kun tuntuu, että pikkuveli on ollut meillä aina? Koti tulee tuntumaan tyhjältä, kun ystävä lähtee 13 vuoden jälkeen, eikä enää tule takaisin.
Menetys, oli se sitten ihmisen tai lemmikin, tuntuu aivan kamalalta.
Kommentit (10)
Kaivoin viime syksynä haudan pienelle karvaiselle ystävälleni. Vieläkin sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira on saanut elää pitkän ja hyvän elämän, tietysti ikävä tulee, mutta ajan kanssa se helpottaa.
Aika auttaa. Muistele hyviä hetkiä koiran kanssa, sitä, että sillä oli hyvä elämä.
Voin kertoa että se on jokaisen lemmikin kohdalla yhtä vaikeaa. Kohta tulee vuosi kissani kuolemasta enkä vieläkään pysty katsoa siitä otettuja kuvia, tekee liian kipeää. Viisi vuotta sitten kuolleen koiran tempauksia pystymme jo muistella haikean lämpöisin mielin.
Vierailija kirjoitti:
Se on kamalaa!
Mutta se on silti vain koira. Se ei ole lapsi tai pikkuveli. Älä milloinkaan mene sanomaan lapsensa menettäneelle "mä tiedän miltä susta tuntuu, kun mullakin on koira kuollut".
Idiootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on kamalaa!
Mutta se on silti vain koira. Se ei ole lapsi tai pikkuveli. Älä milloinkaan mene sanomaan lapsensa menettäneelle "mä tiedän miltä susta tuntuu, kun mullakin on koira kuollut".
Mikä tekee siitä yhtään vähemmän kamalaa? Koska koirat eivät voi ilmaista itseään samalla tavalla kuin ihmiset? Koirillakin on tunteet ja persoonallisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, sinulla on nyt käsillä se suuri murhe jonka jokainen lemmikin omistaja joutuu kohtaamaan, osanottoni. Siihen auttaa vain aika ja joskus tulee se päivä kun tuska laantuu ja voit muistella ilolla ja haikeudella koiraasi. Aikanaan ehkä elämääsi astuu uusi koira, ei korvaamaan menetettyä vaan sen seuraajaksi ja ilon tuojaksi. Vuosikymmenet kuluvat ja tulee uusia koiria, mutta ensimmäisellä koiralla tulee aina olemaan oma erikois-sijansa sydämessäsi - se ei unohdu koskaan ja tavallaan se tulee olemaan tärkein koirasi, se joka opasti sinut koirien pariin.
Otan osaa. Elämään kuuluu myös kuolema yhtenä osana. Minkä takia, en nyt kommetoi tarkemmin...
Mulla oli myös lemmikki aikanaan ekaluokalta saakka - koira saattoi aina kouluun, odotti päivän koulun pihalla ja yhdessä palattiin kotia..jouduin myöhemmin ampumaan kaverin kun eläinlääkäri ei ollut tavotettavissa viikonloppuna..alaselästä tuli kärpäsiä solkenaa ja koira huusi suoraa huutoa kivusta..ei muutakuin hauta pihalle ja koira monttuun. Ei mukava homma,,
mies52v
Alue: Aihe vapaa
Se on kamalaa!
Mutta se on silti vain koira. Se ei ole lapsi tai pikkuveli. Älä milloinkaan mene sanomaan lapsensa menettäneelle "mä tiedän miltä susta tuntuu, kun mullakin on koira kuollut".