Hyvä synnytyskokemus

Eikö kenelläkään ole positiivisia synnytyskokemuksia?

Ei ole, kamalin kokemus koskaan.

Minulla oli hyvä synnytyskokemus vaikkakin synnytin alateitse kaksoset ja avautumisvaiheessa tietysti kipu kovaa. Mutta minusta se on sinänsä "hyvää" kipua kun se johtaa ihanaan asiaan eli vauvan syntymiseen. Se kipu unohtui pian eikä siitä mitään traumoja jäänyt.

Ota itse selvää kaikista kivunlievityksistä ym. Tee paljon mielikuvaharjoituksia. Luonto valmistaa kyllä henkisesti koitokseen joten mene vain mukana. Kuuntele kroppaa. Muista että kaikki suunnitelmat "menen suihkuun / jumppapallolle / jne." voi muuttua tilanteen mukaan. Itse menin suihkuun ja minuutin päästä oksentelin niin paljon että oli pakko tulla pois. Happikin tuntui loppuvan. Jumppapallolla en pystynyt olemaan sekuntiakaan. Kyselin kätilöiltä saako lattialle patjaa, saako siihen tyynyä, saanko siihen ilmajoogakankaan tai jotain missä roikkua. Tein vain sen mukaan, miten tuntui vähiten kipeältä.

Vadelmanlehtitee?

Kyllä, sitä kun keittelee, kaikki kivut haihtuvat savuna ilmaan :)

Ensimmäisessä synnytyksessä en kestänyt kovia supistuksia ja otin epiduraalin. Synnytys oli pitkä ja vaikea ponnistaa siinä puudutuksessa. Toisessa synnytyksessä käytin tens-laitetta, synnytys eteni tosi nopeasti ponnistusvaiheeseen. Avautumisen kestin tosi hyvin, tens-laite oli todella hyvä! Ponnistus meni ilman puudutuksia ja tuskaahan se oli, mutta paljon parempi oli ponnistaa ilman puudutusta, koska sen ponnistustarpeen tunsi.

Suosittelen ehdottomasti synnytyksiin tarkoitettua tens-laitetta, niitä saa myös vuokrattua.

Itse synnytin 18 vuotta sitten. Olin nuori 18v. synnyttäjä. Synnytys meni kaikinpuolin hyvin, kipeää teki mutta siitä selvisi. Ei ollut mitään erityisempiä suunnitelmia, vaatimuksia tai odotuksia synnytyksen varalle.

Vatsa ei toiminut ennen synnytystä ollenkaan enkä saanut siihen mitään helpotusta(ilmeisesti joskus antavat tähän lääkettä) mutta en osannut sitä pyytääkään. Ulostin ponnistaessa mutta ei se siinä mitenkään hävettänyt, minulle sanottiin myöhemmin että osalle näin käy. Välilihaa napsaisivat saksilla mutta ei sitä siinä niin ajatellut eikä siitä ollut jälkikäteen mitään ongelmaa. En revennyt tms. 

Minusta synnytys oli rauhallinen ja sujui hyvin. Elokuvissa olin nähnyt miten naiset huutaa, itkee ja räyhää mutta ei se omalla kohdalla ollut ollenkaan sellaista. Lapsen isä oli hyvänä tukena vaikka hänkin oli nuori. Kätilö oli ihana ja kannustava. Kaikinpuolin hieno kokemus. 

Antoivat epiduraalin juuri oikeaan aikaan ja vauva syntyi terveenä. Ei ehtinyt tulla kovia kipuja.

Kaikki omat kokemukset ovat olleet hyviä, vaikka eivät helppoja, synnytykset ovat käynnistetty, on ollut lähellä joutua hätä sekktioon, yksi vauva on ollut teholla (ei mitään vakavaa kuitenkaan, pelkkä antibioottikuuri). Kun itse ei odota liikaa täydellisyyttä, vaan uskoo että keho tietää mitä tekee, meillä on maailman paras terveydenhuolto ja apua on aina tarjolla, synnytyksen kulkua seurataan tarkasti, jotta mitään vaaratilanteita ei tulisi.

Vauva on paras palkinto, kun saat hänet syliisi kaikki ikävä unohtuu, tietää kestäneensä kaiken kivun hyvästä syystä.

Ensinnäkin luovut ajatuksesta, että synnytät varmuudella alateitse, koska ei sitä voi lopulta tietää. Tein itse sen virheen, että sivuutin sektion mahdollisuuden ja tankkasin tietoa vain alatiesynnytyksestä. Kuinkas sitten kävikään? Jouduin hätäsektioon ja kaikki toiveet luonnollisesta synnytyksestä, hengitysharjoittelut, meditaatio-opettelut yms. olivat siinä kohtaa ihan turhia. Sektio meni erittäin hyvin, pelasti meidän kummankin hengen. Pelotti silti niin, ettei mikään ikinä. Olisin mieluummin ollut edes hieman valmistautunut siihen ja ottanut etukäteen selvää jos olisin ollut fiksu.

Otat kivunlievitystä, jos koet ne itsellesi sopiviksi.

Itse tosiaan kammoan piikkejä ja pyörtyilen sekä oksennan helposti, joten en halunnut synnytyksessä kovin paljoa mitään kivunlievitystä. Lähinnä olin pohtinut panadolia ja nopeasti pistettävää kipupiikkiä, jos koen tarvitsevani.

Lopulta oma synnytykseni meni erittäin nopeasti tai kun kunnon supistukset alkoivat, niin siitä meni 56 minuuttia kunnes vauva (esikoinen) oli ulkona. Synnytin sitten lopulta kokonaan ilman kivunlievitystä ja itse ponnistusvaihe helpotti supistuskipuja, joten se vauvan ulostulo ei todellakaan ollut kivuliasta (kuten luulin sen olevan kivuliainta synnytyksessä). Supistukset omalla kohdallani tuntuivat vain alaselässä ja kova selänpainaminen auttoi niihin.

Kärsin tosiaan koko raskausajan 9kk oksentelusta, pyörtyilystä yms. joten minä mieluummin vaikka synnytän joka viikko kuin olen raskaana. Ja tosiaan nyt 1,5 vuotta myöhemmin olen viimeisilläni raskaana odottaessani toista lastani ja odotan vain innolla uutta synnytystä (ja tämän pahoinvoinnin loppumista). :)

Katso youtubesta synnytysvideoita. 

Älä suunnittele synnytyksen menevän tietyllä tapaa. Se tulee vastaan pakosti, siltä ei voi välttyä ja mitä vaan voi käydä.

Mulla on takana kaksi hyvää kokemusta. Molemmat synnytin ilman kivunlievitystä, ensimmäinen meni vahingossa ilman ja toiseen en halunnut sitten mitään, koska ekakin meni sujakasti ilman.

Molemmat on kestäny säännöllisten supistusten alkamisesta syntymään n. 6h, ekassa ponnistusvaihe kesti jotain puol tuntia, tokassa 10min.

Kipuhan oli aika hurjaa supistusvaiheessa. Ei turhaan puhuta synnytyspoltoista, se mielestäni kuvaa parhaiten sitä korventavaa painetta. Mutta kun tietää sen loppuvan, ei ole paha. Ja ponnistaessa helpottaa kun kivun saa johonkin kohdistaa.

Ekassa tuli pieniä repeämiä, tokassa ei yhtään mitään. Synnytin ke iltana ja la olin jo normaalisti ruokakaupassa.😁

Se mikä musta tuntu kauheelta oli kohdun tyhjäksipainelu, jonka tokassa teki vielä tosi kovakourasesti nuori kätilö. Huusin kivusta ekaa kertaa.

Toka syntyi elokuussa, ja korona toi omat mausteensa. Synnytin odotushuoneessa, koska huoneiden välillä ei saanut liikkua. Mielestäni siellä sain huonomman asennon ja tila oli kuuma. Soutajanasennossa käteni lipsuivat otteesta.

Ekassa synnytyksessä kätilö oli hyvin pahoillaan ettei ymmärtänyt kipujeni olevan niin kovia että synnytys oli niin lähellä. Pelkäsi että mulle jäi huono fiilis. Ei jäänyt, olin onnellinen että se meni miten meni.

Toinen synnytys oli onnistunut. Kesti kokonaisuudessaan 4 h. Kivunlievityksenä puudutteet ja ilokaasu. Toimivat tosi hyvin! Olin täysin kivuton. Ja synnytysjakkara oli ponnistusvaiheessa huippu. Sitä suosittelen. Lapsi olisi varmaan syntynyt vieläkin nopsemmin, jos olisin tajunnut pyytää heti jakkaraa. Onneksi oli huippuhyvä kätilö, joka sitä suositteli.

Mä haluaisin kommentoida, että hyvä synnytyskokemus ei ole välttämättä, sellainen, että kaikki menee ihanasti ja rauhallisesti. Mulla on takana kaksi synnytyskokemusta, toinen oli hirveä ja toinen oli hyvä. Se jälkimmäinenkin oli tosi kivulias, koska mulla oli erittäin nopea avautuminen kalvojen spontaanin puhkeamisen seurauksena ja supistuskivut tuntuivat häpyhermossa, mutta se tuntui musta hirveän positiiviselta, koska sain ihan itse autettua itseäni, vaikka speksit olivat huonot (väärä tarjonta ja nippu muita).

Kaikista lääkkeettömistä kivunlievityskeinoista tulee aina alapeukkuja, mutta suosittelen niihin perehtymistä. Vaikka sä suunnittelisit ottavasikin epiduraalin, sun pitää olla kuitenkin niiden supistustuskipujen kanssa yleensä tuntikausia kotona ennen sitä. Että kannattaa miettiä, mitä sen ajan tekee. 

Ja se epiduraali ei sitten aina vie niitä kipuja pois. Mä laitoin toisen synnytyksen synnytyssuunnitelmaan "ei epiduraalia!", koska mulla on sen toimimattomuudesta kokemusta. Mutta ei siitä nyt tällä kertaa sen enempää.

Kumman vaiheen kipu on pahempaa, avautumisen vai ponnistuksen? Itselleni veri, neulat, haavat tekevät todella pahaa. Tuntuu että ”pelkän” kivun voi kestää jos siihen ei liity fyysisiä vammoja, siis haavoja tai synnytyksessä kudosten repeämistä ja verta.

Minulla kaksi synnytystä. Molemmat sektioita nukutuksessa. Oikein onnistuneita kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla kaksi synnytystä. Molemmat sektioita nukutuksessa. Oikein onnistuneita kokemuksia.

Oho, miksi nukutuksessa?

Te jotka olette synnyttäneet sekä epiduraalilla ja ilman sitä, olisi mukava jos vertailisitte miten synnytykset meni? Entä onko joku synnyttänyt esikoisen ilman epiduraalia? Itse olen ensimmäistä kertaa raskaana nyt. Onko niin, että epiduraalin kanssa kivut kyllä lievittyy mutta ponnistus voi olla huomattavasti vaikeampaa tai kestää pidempään? Itse en osaa pelätä niin paljon kipuja, vaan enemmän sitä että minulle tai vauvalle aiheutuu pysyviä vaurioita ponnistusvaiheen aikana.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka olette synnyttäneet sekä epiduraalilla ja ilman sitä, olisi mukava jos vertailisitte miten synnytykset meni? Entä onko joku synnyttänyt esikoisen ilman epiduraalia? Itse olen ensimmäistä kertaa raskaana nyt. Onko niin, että epiduraalin kanssa kivut kyllä lievittyy mutta ponnistus voi olla huomattavasti vaikeampaa tai kestää pidempään? Itse en osaa pelätä niin paljon kipuja, vaan enemmän sitä että minulle tai vauvalle aiheutuu pysyviä vaurioita ponnistusvaiheen aikana.

Vaikea sitä on sanoa, mikä riippui mistäkin, mutta mulla siis pysähtyi supistukset lähes kokonaan epiduraaliin ja ponnistaminen oli tosi vaikeaa, kun en tuntenut niitä huonoja supistuksia kunnolla, vaikka kieltäydyinkin epiduraalin lisäannoksesta.

nro 15

Varmasti jossain tilanteessa epiduraali nopeuttaa synnytystä, mutta sen kanssa siis laitetaan oksitosiinitippa, koska se myös heikentää supistuksia. Että varmasti riippuu tilanteesta.