Syötkö ain vain ruokaa jota tekee mieli?

Sinkkuna ihan normaalista kokkauksesta tulee aina monen päivän ruuat. Kieltämättä siinä parin kerran jälkeen tekee jo mieli muuta, ja yleensä teenkin, mutta sen jälkeen syön yleensä loppuun. Joissain poikkeustapauksissa saatan heittää loput mäkeen kun tursuaa jo korvista ulos, tai on ollut jääkaapissa niin pitkään etten tiedä onko vielä edes hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei vahingossa ota jääkaapista uudempaa maitoa, vaan tietoisesti valitsee aina sen uudemman. Tuoreemman ja paremman.

Ap

Mua ärsyttäisi tuo ihan sairaasti. Olen sanonut perheelle, että järjestyksessä syödään, ettei tule hävikkiä. Meillä ei ruokaa roskiin menekään juuri koskaan.

Meillä mies totesi, että hän ei ole jätemylly. Hän ostaa itse ruokansa ja syö sitä eikä häntä kiinnosta se, että eilistä kinkkukiusausta on vielä jäljellä.

Minun ei tee mieli mitään, joten voin syödä mitä tahansa. Käytännöllistä.

Teen ruuan vain itselleni, joten syön.

Itselläni harvoin jää mitään yli kun laitan sen minkä syömme. Ennemmin ottaa jotain huikopalaa illalla kuin että tekee enemmän kuin itä kuluu. Varsinkaan salaattia ei tehdä liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni harvoin jää mitään yli kun laitan sen minkä syömme. Ennemmin ottaa jotain huikopalaa illalla kuin että tekee enemmän kuin itä kuluu. Varsinkaan salaattia ei tehdä liikaa.

Mistä tiedät kuinka paljon syötte? Minä en tiedä. Esim. laitan tonnikalasalaattia päivälliseksi 4 hengelle, mies toteaa, että syö mieluummin joulutorttua. Jää yksi annos.

T. Ap

Koska meillä tehdään vain hyvää ruokaa voisin sanoa että syömme sitä mitä tekee mieli. Mun ei ole koskaan tehnyt mieli pinaattikaittoa joten sitä en tee enkä syö.

Toisaalta kaapissa voi olla vähän vanhentunutta leipää jonka syön koska en viitsi heittää roskikseen tai tehdä krutongeiksi.

Pystyn ruuan suhteen suunnittelemaan mielitekoni n viikoksi eteenpäin ja pysymään duunnitelmassa

Vierailija kirjoitti:

Kehoni ei ole roskis. Yritän kyllä syödä niin ettei roskikseen mene turhaa kamaa, mutta en väkisin syö mitään mitä en todella halua. Muutenkin, jos mieleni tekee suklaata eikä salaattia niin syön suklaata. Painoa ei tarvi vahtia yhtään jos kuuntelee elimistöä.

Ja meillä koirat saa aika paljon jämiksiä.

Miten tilanteessa, jossa olet lapsiperheen kanssa syömässä. Ruoaksi on laitettu ruokaa x (jota periaatteessa syöt, ei siis mitään inhokkiruokaa). Sinun tekee mieli suklaata. Tuletko pöytään syömään suklaata kun muut syövät sitä ruokaa? Jos lapsetkin haluavat suklaata, sanotko perheen lapsille, että hekin voivat syödä suklaata sen ruoan sijaan?

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen normaali ihminen syö kaikkea ruokaa, mistään ei sanota yök! Ei se silti tarkoita, että kaikesta tykkää. Eikä ruokaa laiteta roskikseen. Toki sitä pitää ostaa järjen kanssa eikä turhaan ylimääräistä. Jogurtti säilyy hyvin 2kk parasta ennen päivästä, rahka vielä kauemmin. Lapsille kannattaa opettaa jo pienestä pitäen järkevää ostamista ja totuttaa kaikkeen ruokaan. Ja tommosta ukkoa ei kannata alunperinkään ottaa, joka ei osaa käyttäytyä.

Mielestäni ruokaa ei saa turhaan heittää roskiin, mutta ketään ei saa pakottaa syömään jotain mistä ne ei tykkää vain siksi että "on menossa vanhaksi". Pitää kuunnella elimistöä ja syödä mitä tekee edes yhtään mieli eikä väkisin jotain viis päivää vanhaa lanttulaatikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehoni ei ole roskis. Yritän kyllä syödä niin ettei roskikseen mene turhaa kamaa, mutta en väkisin syö mitään mitä en todella halua. Muutenkin, jos mieleni tekee suklaata eikä salaattia niin syön suklaata. Painoa ei tarvi vahtia yhtään jos kuuntelee elimistöä.

Ja meillä koirat saa aika paljon jämiksiä.

Miten tilanteessa, jossa olet lapsiperheen kanssa syömässä. Ruoaksi on laitettu ruokaa x (jota periaatteessa syöt, ei siis mitään inhokkiruokaa). Sinun tekee mieli suklaata. Tuletko pöytään syömään suklaata kun muut syövät sitä ruokaa? Jos lapsetkin haluavat suklaata, sanotko perheen lapsille, että hekin voivat syödä suklaata sen ruoan sijaan?

T. Ap

Lasten kanssa syödessä yritin opettaa hyvät tavat, kaikkea pitää maistaa mutta pakolla ei pidä syödä. Ei ole pakko syödä hirveästi jos ei ole nälkä, mutta mitään sokerivälipaloja ei tipu eikä välipaloja hirveästi muutenkaan. Ja syön suklaani lapsilta näkymättömissä ja jos on pakko istua siinä pöydässä, syön sitä ruokaa seuran vuoksi.

Lapseni ovat jo lähes aikuisia, eli nyt saan syödä just niinku tykkään.

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna ihan normaalista kokkauksesta tulee aina monen päivän ruuat. Kieltämättä siinä parin kerran jälkeen tekee jo mieli muuta, ja yleensä teenkin, mutta sen jälkeen syön yleensä loppuun. Joissain poikkeustapauksissa saatan heittää loput mäkeen kun tursuaa jo korvista ulos, tai on ollut jääkaapissa niin pitkään etten tiedä onko vielä edes hyvää.

Eikö sulla ole pakastinta? 

Lähtökohtaisesti teen sellaisia ruokia, joita minun tekee mieli syödäkin ja kun niitä tehdään, ne myös syödään. Ja ruokatarvikkeet pyritään käyttämään järkevässä järjestyksessä. Jos tulee tehtyä pahaa ruokaa, sekin syödään, jollei se nyt ole aivan syömäkelvotonta, esim kaatunut purkki suolaa tms. Teen ruokaa nykyään vain kahdelle, eikä tule mieleen ruokia, joista puoliso pitäisi, mutta minä en. Mutta voisin kyllä tehdä hänen jotain lempparia, vaikken itse siitä erityisesti pitäisikään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehoni ei ole roskis. Yritän kyllä syödä niin ettei roskikseen mene turhaa kamaa, mutta en väkisin syö mitään mitä en todella halua. Muutenkin, jos mieleni tekee suklaata eikä salaattia niin syön suklaata. Painoa ei tarvi vahtia yhtään jos kuuntelee elimistöä.

Ja meillä koirat saa aika paljon jämiksiä.

Miten tilanteessa, jossa olet lapsiperheen kanssa syömässä. Ruoaksi on laitettu ruokaa x (jota periaatteessa syöt, ei siis mitään inhokkiruokaa). Sinun tekee mieli suklaata. Tuletko pöytään syömään suklaata kun muut syövät sitä ruokaa? Jos lapsetkin haluavat suklaata, sanotko perheen lapsille, että hekin voivat syödä suklaata sen ruoan sijaan?

T. Ap

Vähän keinotekoiselta ongelmalta tai ylipäätään tilanteelta tuntuisi tuo ajatus, että aterian sijaan joku tulisi oikein pöytään syömään suklaata. 

Tuoreen leivän söisin, muutenhan sitä söisi aina vanhaa leipää. 

Tuo kysymys on miten sen ottaa. Meillä syödään kaikkea, mitä on tarjolla. Mutta toisaalta ei myöskään tehdä sellaista ruokaa, josta tiedetään, ettei se maistu tai ole mieleistä. Varmasti jos ei huomioitaisi mieltymyksiä, niin tulisi tilanteita, joissa ruoka jäisi syömättä. Kaikki ruoka ei vaan sovi kaikille.

Vierailija kirjoitti:

En luonnollisestikaan oleta, että sellaisia ruokia mies söisi, joita ei muutenkaan syö, mutta esim. sitä kinkkukiusausta tehdään miehen ja pojan toiveesta. Minä en pidä siitä koskaan, mutta syön kyllä jos sitä ruokana on. Miehen ei kuitenkaan juuri silloin välttämättä tee sitä mieli.

Minä laitan leivät pakkaseen. Mies ottaa ne sieltä pois tai ostaa uutta. Mies ei syö pakasteessa ollutta ruokaa. Itse saan siis syödä usein vanhoja jämiä ja vielä niistä ruoista, joista en alunperinkään pidä (kuten se kinkkukiusaus).

Ap

Meillä ihan sama homma. Toisaalta mies ostaa omilla rahoillaan ne uudet ruuat niin ostakoon, enemmän juurikin harmittaa lasten puolesta, miten selittää heille että isi nyt tilasi pitsaa mutta me syödään tätä eilistä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehoni ei ole roskis. Yritän kyllä syödä niin ettei roskikseen mene turhaa kamaa, mutta en väkisin syö mitään mitä en todella halua. Muutenkin, jos mieleni tekee suklaata eikä salaattia niin syön suklaata. Painoa ei tarvi vahtia yhtään jos kuuntelee elimistöä.

Ja meillä koirat saa aika paljon jämiksiä.

Miten tilanteessa, jossa olet lapsiperheen kanssa syömässä. Ruoaksi on laitettu ruokaa x (jota periaatteessa syöt, ei siis mitään inhokkiruokaa). Sinun tekee mieli suklaata. Tuletko pöytään syömään suklaata kun muut syövät sitä ruokaa? Jos lapsetkin haluavat suklaata, sanotko perheen lapsille, että hekin voivat syödä suklaata sen ruoan sijaan?

T. Ap

Vähän keinotekoiselta ongelmalta tai ylipäätään tilanteelta tuntuisi tuo ajatus, että aterian sijaan joku tulisi oikein pöytään syömään suklaata. 

Meillä siis mies esim. tuli pöytään syömään joulutorttua ja cocacolaa, kun ei tehnyt mieli sitä ruokaa, vaan makeaa.

Ap

Meillä syödään aina vanhemmat ruuat pois ennen kuin saa ottaa uutta (ei tietenkään mitään homeista leipää tms. tarvitse syödä). Oon opettanut tämän lapsille pienestä pitäen, eikä ole ongelma. Yleensä vanhoja jämiä on jäljellä sen verran, että niistä riittää mulle yksi annos, ja lapset saakin sitten uudempaa sapuskaa.

Meillä tulee erittäin vähän ruokahävikkiä, koska oon tosi suunnitelmallinen (ja pihi) ruokien kanssa. Lisäksi harrastan itse kestävyysurheilua ja pitkän lenkin jälkeen syön hyvällä ruokahalulla lähes mitä tahansa, jopa aamulla hellalle kattilaan unohtuneet kylmät kaurapuuronjämät :-D

Miestä ei tässä talossa ole, mutta ajoittain kyläilevä miesystäväni on myös kaikkiruokainen ja syö hyvällä ruokahalulla mitä tahansa.

Suhtautuminen ruokaan kertoo ihmisestä paljon. Pyrkiminen mahdollisimman pieneen hävikkiin on ihan ydinasia. Onneksi yksin asuva saa toimia tässä niin kuin itse parhaimmaksi näkee, koska 1) maksaa ruuat itse 2) voi määrätä ruokajätteen määrän ihan grammalleen 3)voi itse valita ruokavalionsa sellaiseksi kuin näkee parhaaksi. Ruokahuolto tuottaa mielihyvää monin tavoin.

Voin käydä kaupassa silloin kun katson sen välttämättömäksi, ei esim tarvi lähteä, jos maito/leikkele/jugurtti loppu. Voin valmistaa yksinkertaisia ruokia vihanneksista (joista pidän), syödä samaa ruokaa vaikka 3 pvää, pakastaa loppuja ja syödä myöhemmin. Tykkään leipomisesta.

On ollut sekin aika, jolloin piti ottaa muita huomioon ja ruokaa meni haaskeelle. Olin silloin itsekin sekasyöjä, täytynee sanoa että onneksi, sillä lapseni todella tykkäsi melkein kaikista ruuista joita valmistin. Nyt kun katson lapsia jotka nyreissään syövät tavallisia arkiruokia ja jättävät lautaselle loppuja...en tiedä mitä ajattelisin. Syömisen pitäisi olla ilo ja nautinto, ei ikävyys ja pakkopulla.