Mies ei osaa lohduttaa
Ollaan oltu yhdessä parikymmentä vuotta. Suhde on ihan hyvä emmekä kauheasti riitele. Läheisyyttäkin on.
Mutta miehellä on jokin tunnelukko lohduttamiseen. Olen tänään surrut A. Laihon kuolemaa (tärkeä idoli, jonka musiikin avulla selvisin paskan nuoruuden läpi).
Olemme puhuneet asiasta ennenkin ja mies kävi joskus jopa juttelemassa asiasta (ei mitään pitkäkestoista terapiaa). Mutta lopputulos on se, että aina kun olen surullinen ja itken, mies poistuu huoneesta ja jättää mut yksin.
Lapsia kohtaan meinaa olla samanlainen, mutta patistan ja työnnän hänet halimaan, jos heillä on surua.
Pitääkö vain kestää, koska hyvä mies muuten?
Kommentit (23)
Provohan tämä on mutta tuommoisia ihmisiä, erityisesti miehissä on paöjon. Vaivalla on nimikin- aleksitymiä (Kuinkas sattuikaan!)
Jos Ap haluaa halia niin mikset ala halia?
Ei kukaan osaa ajatuksia lukea, että tietäisi mitä toinen haluaa.
Mutta selväksi tuli: ei saa surra, ei saa odottaa toiselta lohdutusta.
Ei ihme että on avioeroja ja onnettomia ihmisiä.
Adjö,
T.ap