Mies ei osaa lohduttaa
Ollaan oltu yhdessä parikymmentä vuotta. Suhde on ihan hyvä emmekä kauheasti riitele. Läheisyyttäkin on.
Mutta miehellä on jokin tunnelukko lohduttamiseen. Olen tänään surrut A. Laihon kuolemaa (tärkeä idoli, jonka musiikin avulla selvisin paskan nuoruuden läpi).
Olemme puhuneet asiasta ennenkin ja mies kävi joskus jopa juttelemassa asiasta (ei mitään pitkäkestoista terapiaa). Mutta lopputulos on se, että aina kun olen surullinen ja itken, mies poistuu huoneesta ja jättää mut yksin.
Lapsia kohtaan meinaa olla samanlainen, mutta patistan ja työnnän hänet halimaan, jos heillä on surua.
Pitääkö vain kestää, koska hyvä mies muuten?
Kommentit (23)
Porvoossa tuulee, asfaltti kiiltää
Vierailija kirjoitti:
Muusikon kuolema mainittu
Mikä sun ongelma on?
Kuka tarvitsee lohdutusta jonkun päihteisiin ennenaikaisesti kuolleen kitaranrämpyttäjän takia? Mielenterveydellistä apua pikemminkin.
Olen itse mies ja voisi sanoa, että mottoni on:
Jos surettaa niin sure. Siten se parempi mielikin tulee.
Mun isä on samanlainen. Ei osaa ottaa toisen surua tai negatiivisia tunteita vastaan vaan jäätyy ja poistuu paikalta. Ei ole lapsena saanut tarpeeksi lämpöä vanhemmiltaan. Osaa kyllä osoittaa rakkauttaan, mutta hankalia tunteita ei pysty ottamaan vastaan. Ahdistuu niistä hirveästi eikä tiedä mitä hänen pitäisi tehdä.
Millaista lohdutusta odotat mieheltäsi ? Minä en ainakaan tietäisi miten pitäisi lohduttaa ihmistä, joka itkee jonkun ei-läheisen kuolemaa.
Mies on paha, nainen on uhri, pimpeli pompeli
Mikä tuossa on outoa? t. etelä-pohojalaane
Vierailija kirjoitti:
Kuka tarvitsee lohdutusta jonkun päihteisiin ennenaikaisesti kuolleen kitaranrämpyttäjän takia? Mielenterveydellistä apua pikemminkin.
Mistä sitä apua saisit? Googlaanko sulle puhelinnumeron tai nettisivun?
Vierailija kirjoitti:
Millaista lohdutusta odotat mieheltäsi ? Minä en ainakaan tietäisi miten pitäisi lohduttaa ihmistä, joka itkee jonkun ei-läheisen kuolemaa.
Olisiko vaikka halaus?
En minäkään osaa lohduttaa vaikka nainen olenkin. Ei mulla ole mitään vaistoa siihen, teen vain niin kuin on opetettu: pidä oma turpa kiinni ja anna hali.
Kerro sille miehellesi mitä haluat hänen tekevän vastaavassa tilanteessa. Ei välttämättä ole oppinut mitään järkevää toimintamallia kotoa, eikä hän voi olla ajatustenlukija jossei itse jaa samaa surua sillä hetkellä.
Ihmiset on erilaisia. Ehkä miehesi ajattelee että haluat olla yksin?
Itseä ahdistaisi, jos surressani jotkut tunkisi halimaan.
Siis sä itket jotain keskinkertaista muusikkoa, ja miehesi pitäisi LOHDUTTAA SINUA SURUSSASI?
Kyllä naisilla on päässä vikaa, ja isosti
Vierailija kirjoitti:
En minäkään osaa lohduttaa vaikka nainen olenkin. Ei mulla ole mitään vaistoa siihen, teen vain niin kuin on opetettu: pidä oma turpa kiinni ja anna hali.
Kerro sille miehellesi mitä haluat hänen tekevän vastaavassa tilanteessa. Ei välttämättä ole oppinut mitään järkevää toimintamallia kotoa, eikä hän voi olla ajatustenlukija jossei itse jaa samaa surua sillä hetkellä.
Jos luit viestini niin olen kertonut ja hän on psykologiallakin käynyt. Mutta mitään muutosta ei ole. Ei halia vaan lähtee pois.
Ja koskee kaikkia tilanteita, joissa kaipaisi halia. Ei pelkästään tämänpäiväistä.
Sellainen stoori tällä kertaa, kyyneleet mainittu ekstrabuusterina.