Alkoholiton 100 päivää.
Ei vain tipaton tammikuu vaan alkoholiton 100 päivää.1.1-10.4.
Kommentit (1879)
Mutta mistä motivaatiota ja rentoutumista? Mulle ei alkoholi ole ikinä ollut "hauskan pitoa", vaan rentoutumista.
Nyt tuntuu elämä pelkältä suorittamiselta ilman mitään keinoa rentoutua. Plaah. Liikun paljon, luen kirjoja, kuuntelen musiikkia ym. Mutta en pysty rentoutumaan :(
Toki mulla on traumaperäinen stressihäiriö mikä sen aiheuttaa ja lääkkeitä myös, mutta ei auta oikein mikään. Kohta päätän juoda itseni hengiltä, ellen keksi jotain.
Matteuspa kirjoitti:
Minulla on päinvastoin: kaikki tuttavani ovat absolutisteja, vain vaimo juo joskus vähän. Itse joisin pari iltaa/viikko, jos asuisin yksin.
Näinhän se on. Tai oletan, että on. Aina olen ollut yksin, mutta nyt korona-aikana, kun kontaktit ovat ennestäänkin vähentyneet ja tähän päälle vielä työttömyys niin on ollut liiankin helppo ruokkia tai yrittää paeta sitä yksinäisyyttä alkoholin avulla. Kun oli vielä rytmi elämässä, harrastuksia ja tuttujakin näki useammin niin ei silloin tullut pahemmin yksin ryypättyä. Nyt on niin helppo käydä ostamassa se 12 olutta, kun ei ole mitään vastuuta tai velvollisuuksia.
44/100
Ihminen on juoppo, jos laskee päiviä.
Itsellä ainakin 20 vuotta taukoa.
Jotain toivoa on, jos unohtaa ainakin välillä koko jutun.
750 päivää ilman. Minua motivoi ne verorahat, jotka jäävät nykyhallitukselta saamatta.
Huomenna juhlin yhden päivän raittiutta kunnon känneillä. Pitää palkita itsensä vuorokauden täysraittiudesta.
Kyllä 750 päivää on jo hyvä saavutus.
Alkoholiton kausi on alkanut, tavoitteena olla xx päivää alkoholitta. Aah kun ihanaa. Olin siis aikaisemmin tuon satasen alkoholitta ja teki kyllä hyvää. Asiasta on niin paljon hyötyjä. Alkoholista on itselle ollut niin paljon haittoja, että on mahtavaa nyt olla juomati. En nyt aseta mitään varsinaisia tavoitteita, tai tavoitteena olisi se, että jos jossain kohtaan tulee sellainen tilanne että pitäisi juoda niin en ainakaan humalaan juo itseeni.
Viimeisimmät annokseni taisin juoda 11 päivää sitten ja humalassa taisin olla viimeksi 18 päivää sitten.
Huomaan kyllä että helposti alkaisin juomaan, jos on vähänkin syytä juhlaan, meinaan kysyä "juhlitaanko". Tämän hetkinen elämäntilanne on sellainen, että en edes haluaisi olla humalassa, koska tuntuu että menisin tekemään hölmöjä silloin..
En ole varsinaisesti mukana tässä haasteessa, mutta ajattelin jakaa oman kokemukseni raitistumisesta.
Olen käyttänyt alkoholia käytännössä koko (nuoren) aikuisikäni ajan: välillä vähemmän, välillä enemmän. Pandemian alkamisen jälkeen käyttöpäivät pikkuhiljaa lisääntyivät ja määrät kasvoivat muodostuen riskikäytöksi. Yksin eristyksissä oli vaan niin pirun tylsää.
Päätös lopettamisesta alkoi sitten hautua mielessä loppuvuodesta ja viimeiset kännit join uudenvuoden aattona. Olo parantui kaikin puolin ja hyvä olo vain voimistui selvien päivien kasautuessa, eikä alkoa edes kaivannut.
Kuitenkin viime viikonloppuna tuli se ensimmäinen sosiaalinen tilanne, jossa oli liian helppoa ottaa tarjottu kuoharilasi. No, viiden viikon raittiuden jälkeen päätin suhtautua asiaan epäonnistumisen sijasta tutkimusmielellä. Maku oli taivaallinen. Mutta vaikka join todella hitaasti, herkkän ihmisenä huomasin kuinka vaikutukset olivat järkyttävän voimakkaat, heti ensimmäisestä siemauksesta lähtien. Ja yllätyksekseni totesin että ne tuntuivat paitsi fyysisesti hyvin epämiellyttäviltä, sen lisäksi että persoonani muuttui. En pitänyt tästä yhtään. Ja tämä vain yhdestä lasillisesta.
Mielestäni tämä oli hyvä oppitunti itselleni ja vain vahvisti oloani siitä, etten kaipaa tai tarvitse enää yhtään alkoholia, eikä juoman hyvä makukaan ole mielestäni sen vaikutusten arvoinen. Edelleen kyllä mietityttää tulevat illanvietot kavereiden kanssa, lähinnä siksi etten varmasti onnistu salaamaan raittiuttani niissä, vaikka kuinka yrittäisin muina naisina hengailla mocktailit kädessä. Ovat näet tarkkasilmäisiä ja uteliaita siitä mitä lasissa on, varsinkin kun on tullut tunnetuksi viinin ja erikoisoluiden ystävänä, eli joudun varmasti selittelemään.
^Samanlaisia ajatuksia minulla kuin 892:lla. Etenkin tuon persoonan muutoksen osalta. Jotenkin humalassa on eri persoona ja uskon, että selvin päin olen se oma itseni. Näin ollen humalaa pitäisi välttää. 891
Minä olen ollut alkoholiton yli kymmenen vuotta, eikä koskaan ole ollut alkoholin kanssa ongelmaa. Enkä pidä tätä minään.
Hui kirjoitti:
Mutta mistä motivaatiota ja rentoutumista? Mulle ei alkoholi ole ikinä ollut "hauskan pitoa", vaan rentoutumista.
Nyt tuntuu elämä pelkältä suorittamiselta ilman mitään keinoa rentoutua. Plaah. Liikun paljon, luen kirjoja, kuuntelen musiikkia ym. Mutta en pysty rentoutumaan :(
Toki mulla on traumaperäinen stressihäiriö mikä sen aiheuttaa ja lääkkeitä myös, mutta ei auta oikein mikään. Kohta päätän juoda itseni hengiltä, ellen keksi jotain.
Täällä toinen samanlainen. Minulla on trauma, olen työkyvytön ja jatkuvasti ahdistunut. Valitettavasti alkoholi on itsellekin se ainoa joka turruttaa oloa sen verran, että huoli ja hätä hellittää. Olen tosin opetellut juomaan niin, että en enää ota liikaa. Juon vain sen verran, että rentoudun mutta en niin paljoa, että harkintakyky alkaisi mennä. Masennus ja ahdistus lääkkeet eivät auttaneet.
Pilveä kaipaan myös kovasti mutta en tunne enää ketään joka sitä myy. Sillä rentouduin myös mutta toisaalta huono omatunto sen käyttämisestä. Tunsin itseni tyyliin joksikin huume narkkariksi...
Se että minua on käytetty hyväksi ja kiusattu aikuisenakin, ei auta toipumisessani yhtään. Olen auttamishaluinen ja väärät ihmiset ovat huomanneet sen.
Toivottavasti itsekin jonakin päivänä koen saman, kuin yksi. Hän sanoi, että vuosia sitten tuli yllättäen hänelle olo ettei tarvinnut enää juoda. Hän oli sen jälkeen ilman alkoholia.
En ole yksinäinen, mutta ystäväni eivät ole koskaan odottaneet minulta alkoholinkäyttöä. Jos otan, otan alkumaljan ja ruokajuoman, usein menen Vichyllä. Jos olisin 100 päivää juomatta, kukaan ei kyseenalaistaisi juomattomuuttani, koska usein on käynyt niin, että seurueessa minulle varattu osuus on jäänyt muutenkin juomatta itseltäni. Aina sille on kuitenkin joku juoja löytynyt ;)
Mulla kestää kotona yksi pullo viskiä noin vuoden. Saan jouluna pullon ja joskus edellistä vielä on hitusen jäljellä.