Alkoholiton 100 päivää.

Vierailija kirjoitti:

Miten pystytte tipattomuuteen? Minäkin hakuaisin mutta joka viikko viimeistään torstaina tulee olo että huomenna on pakko hakea viiniä. Miten pystyisi olla hakematta?

Ajattelin aiemmin ihan samoin. Siis tavan vuoksi hain, tuntui että se kuului viikonloppuun. Ei siinä ees miettinyt huvittiko vai ei. Joskus sitten päätin olla kuukauden tipattomalla, ja kun sai vähän välimatkaa niihin humalaisiin viikonloppuihin, niin tajusi, että ei sen todellakaan tarvitse kuulua viikonloppuihin! Ihan jo nukkumaan meno, kun tietää että aamulla ei jyskytä, on sen arvoista. Ja se kunnon yöuni. Ja todellakin se aamu, kun silmät rakoilee, ja olo on pelkästään hyvä ja virkistynyt yöunien jäljiltä, eikä tarvitse ampaista töihin (aiemmin tunsin vain selvät arkiaamut ja tympeät viininjälkeiset viikonloppuaamut, kun ei edes huvittanut tehdä mitään). Rauhassa nauttia aamupala, ja on todellakin virtaa tehdä ihan mitä päättää tehdä!

Jollain sinnillä vaan päätät olla muutaman viikon erossa, ja täytät ne viikonloput kaikella ihanalla tekemisellä, mitä et ole aiemmin osannut edes kuvitella, kun se viinipönttö on täyttänyt sun aikasi ja ajatuksesi. Kokeile jo tänään. :)

Lopetin myös alkoholinkäytön kokonaan kahdeksan kuukautta sitten. En mikään juoppo ollutkaan, mutta joka viikonloppu piti ottaa viiniä. Aluksi oli hankalaa, kun oli niin tottunut siihen tissutteluun. Rupesin juhlistamaan viikonloppuja siivoamalla kodin viimeisen päälle nätiksi ja ostamalla perjantaiviinipullon sijaan kukkakimpun itselleni. Ihanaa elämää ilman krapulaa. En usko, että koskaan enää otankaan alkoholia. Sehän maistuukin ihan kamalalta.

Vierailija kirjoitti:

Lopetin myös alkoholinkäytön kokonaan kahdeksan kuukautta sitten. En mikään juoppo ollutkaan, mutta joka viikonloppu piti ottaa viiniä. Aluksi oli hankalaa, kun oli niin tottunut siihen tissutteluun. Rupesin juhlistamaan viikonloppuja siivoamalla kodin viimeisen päälle nätiksi ja ostamalla perjantaiviinipullon sijaan kukkakimpun itselleni. Ihanaa elämää ilman krapulaa. En usko, että koskaan enää otankaan alkoholia. Sehän maistuukin ihan kamalalta.

Alkoholin käytön lopettaminen on aina hyvä päätös.(ap).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20 000 päivää ja parempi elämä. Ahistaako alkkiksia ;-)

Ei. En usko että selvistelemällä elämäni (tai kenenkään muunkaan elämä) olisi yhtään sen parempi. Tulen jatkossakin nauttimaan hyvistä juomista kunhan tämä 100 päivän jakso on ohitse.

Alkoholi ei vaikuta kaikkiin samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20 000 päivää ja parempi elämä. Ahistaako alkkiksia ;-)

Ei. En usko että selvistelemällä elämäni (tai kenenkään muunkaan elämä) olisi yhtään sen parempi. Tulen jatkossakin nauttimaan hyvistä juomista kunhan tämä 100 päivän jakso on ohitse.

Alkoholi ei vaikuta kaikkiin samalla tavalla.

Ei täysin, mutta kyllä siellä tiettyjä lainalaisuuksia on. Alkoholi on liuotin ja hermomyrkky joka vaikuttaa toksisesti läpi kehon. Se vahingoittaa aivoja, koko ruuansulatuskanavaa suusta ja kurkusta aina mahaan ja suolistoon, haimaa, maksaa, ääreishermostoa... Ihmisillä on erilainen synnynnäinen ja muista elintavoista riippuvainen resilienssi sen vaikutuksille, mutta sen fysiologiset vaikutukset ovat laadullisesti melko vakiot, niiden voimakkuus vaihtelee henkilöstä toiseen ja brenkun määrästä riippuen. Mutta pienikin määrä vahingoittaa ja mitä enemmän juo, sitä enemmän vahinkoa.

Niin radikaaleja eroja ihmisten välillä ei ole että se ei jollekin olisi haitallista.

Alkoholin turruttavan vaikutuksen huomaa oikeastaan kunnolla vasta kun lopettaa. Lopetin alkoholin käytön nelisen vuotta sitten ihan syystä että krapulat alkoi olla niin pahoja. Ja jos kävikin niin, että viiniä oli oikeasti tullut otettua vain muutama lasillinen eikä enempää, niin vaikkei darraa tullut - tuli väsymys. Lauantait ja sunnuntait meni sellaisiksi harmaiksi mössöiksi. Ei huvittanut tehdä mitään, lähteä minnekään tai yhtään mitään muutakaan. Alkoholi turrutti kaiken. Hyvä esimerkki oli sekin, että maanantai tuntui vielä täysin vetämättömältä päivältä. Viikon vihatuin päivä ja jonnekin salille mua ei olis saanut repimälläkään. Taustalla oikeastaan ihan vain se, että viikonloppuna tuli juhlittua ja aivojen serotoniinipitoisuudet vedettyä alkoholin liuottamina vessanpönttöön. Paska fiilis kantoi aika pitkälle juhlinnan jälkeen ja sitä ei oikein osannut edes yhdistää alkoholiin.

Nyt elämä on paljon iloisempaa noin niin kuin ihan kaikilla mittareilla. Ja tällä en tarkoita vain, että fyysinen krapula päänsärkyineen olisi poissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään tarvetta pitää tipatonta. Paras on olla käyttämättä tai max. 7 annosta viikossa alkoholia.

Tiede ei ole kanssasi samaa mieltä, oikeastaan se ei kiinnosta mielipiteistämme. Mitä vähemmän juo, sen parempi. Edes kohtuukäyttö ei ole terveellistä, ne debunkattiin jo vuosia sitten.

Tieteen nimissähän voisin siirtyä vaikkapa elämään koeputkessa ruokittuna optimaalisella ravintoliuoksella. Mutta kun haluan elää, kokea ja tuntea. Alkoholia on aina käytetty kohottamaan tunnelmaa, mielialan nostoon, seurustelun virkistämiseen, arjen unohtamiseen. Se jolla on taito pysyä kohtuudessa, saa alkoholista nämä positiiviset puolet. Rajattomat ahnehtii liikaa, addiktoituvat ja hankkivat terveysongelmia. Alkoholi on myrkky vain liikaa nautittuna, monet lääkeaineetkin ovat sellaisia.

Kippistä vaan, vappubrunssille! Juhlinta katkaisee mukavasti arkea ja sitten taas jatketaan luterilaista työntekoa. Ihan ilman alkoholijuomia.

Tässä oli oikeastaan aika hyvä kommentti. Kunhan pitää alkoholin renkinä ja on itse isäntä. Siinä se vaikeus on monilla.

Niin, paitsi virheellinen. Nykykäsityksen mukaan alkoholi on myrkky pieninäkin annoksina; mitään täysin turvallista määrää ei ole, mutta mitä enemmän niin tietysti sitä myrkyllisempää.

Toki monet lääkkeet ja itse asiassa mikä tahansa, vesikin, on haitallista jos ottaa liikaa, mutta turvallista kunhan tiettyä rajaa ei ylitä. Alkoholi on liuotin ja pienikin määrä tuhoaa aivoja, suun limakalvoja ja koko elimistöä. "Riskiraja x annosta viikossa" ei tarkoita, että sitä vähäisempi käyttö on turvallista tai terveellistä.

Kaksi lasia viiniä viikossa vahingoittaa terveyttä. Voisi verrata vaikka tupakkaan; jos polttaa joka toinen päivä yhden savukkeen niin ei siihen välttämättä kuole, mutta joka ikinen poltettu tupakka on vahingoksi.

Vierailija kirjoitti:

Miten pystytte tipattomuuteen? Minäkin hakuaisin mutta joka viikko viimeistään torstaina tulee olo että huomenna on pakko hakea viiniä. Miten pystyisi olla hakematta?

Jos oikeasti haluaa muttei kykene, niin suosittelen suuntaamaan AA:han. Edes kaikki alkoholistit ei juo joka päivä, se pakonomaisuus on se määrittävä tekijä. Kyllä sitä voi kärvistellä selvin päin aina alkuviikon töissä kun tietää että torstaina voi käydä pitkäripaisessa ja narauttaa auki jo kotimatkalla.

Mene ensi torstaina Handelin sijaan paikalliseen AA:han (tai vaikka tänään, niitä on näin korona-aikana valtavasti etänä Zoomissa). Peppu penkkiin, etkä ota sitä ekaa huikkaa.

Itse aloitin alkomkäytön vasta 42-vuotiaana, ja nimenomaan höyrystämällä. Hengitän siis noin litran jaloviinaa joka viikonloppu.

Suosittelen muillekin!!

Alkoholitonta on ollut tämä vuosi tähän asti.

HAASTE.Alkoholitonta 31.12 asti.

Minä lopetin juomisen huhtikuussa 10 vuoden aktiivisen ryyppäämisen jälkeen. Olen vältellyt illanistujaisia (helppoa, koska ei niitä näin korona-aikana ole), ja keksinyt viikonlopuille paljon puuhailtavaa ja muuta tekemistä. Ihan hyvin on mennyt, mutta ryyppyhimot on kyllä kovat koko ajan, varsinkin työpäivien jälkeen perjantaisin. Jotenkin jopa suren alkoholin jättämistä kuin ystävää, vaikka ei tässä lopettamisen lisäksi enää muuta vaihtoehtoa ollut. Varmasti ajan kanssa helpottaa, kunhan mieli tästä tasaantuu.. Nyt jo huomaan merkittäviä muutoksia mielialassa, masennus ja itsetuhoiset ajatukset jäivät hyvin pian sen jälkeen kun viinan jätti ja tämä olikin se pääsyy miksi päätin lopettaa. Selvinpäin olen kuitenkin kohtuullisen tasapainoinen kaveri.

Häpeää kannan edelleen kaikesta vuosien varrella tapahtuneesta, mutta ainakaan en inhoa itseäni enää jatkuvasti ja tulevaisuus näyttää paljon valoisammalta. 

Tsemppiä kaikille raitistuville tai sitä yrittäville :-)

Vierailija kirjoitti:

Minä lopetin juomisen huhtikuussa 10 vuoden aktiivisen ryyppäämisen jälkeen. Olen vältellyt illanistujaisia (helppoa, koska ei niitä näin korona-aikana ole), ja keksinyt viikonlopuille paljon puuhailtavaa ja muuta tekemistä. Ihan hyvin on mennyt, mutta ryyppyhimot on kyllä kovat koko ajan, varsinkin työpäivien jälkeen perjantaisin. Jotenkin jopa suren alkoholin jättämistä kuin ystävää, vaikka ei tässä lopettamisen lisäksi enää muuta vaihtoehtoa ollut. Varmasti ajan kanssa helpottaa, kunhan mieli tästä tasaantuu.. Nyt jo huomaan merkittäviä muutoksia mielialassa, masennus ja itsetuhoiset ajatukset jäivät hyvin pian sen jälkeen kun viinan jätti ja tämä olikin se pääsyy miksi päätin lopettaa. Selvinpäin olen kuitenkin kohtuullisen tasapainoinen kaveri.

Häpeää kannan edelleen kaikesta vuosien varrella tapahtuneesta, mutta ainakaan en inhoa itseäni enää jatkuvasti ja tulevaisuus näyttää paljon valoisammalta. 

Tsemppiä kaikille raitistuville tai sitä yrittäville :-)

Hyvä päätös lopettaa alkoholin käyttö.

Vierailija kirjoitti:

Miten pystytte tipattomuuteen? Minäkin hakuaisin mutta joka viikko viimeistään torstaina tulee olo että huomenna on pakko hakea viiniä. Miten pystyisi olla hakematta?

Tuo on alkoholismia, mutta kukaan ei halua sanoa sitä. Tuollainen tilanne on varmaan 30% :lla aikuisista.

Minullakin oli ne ajat kun oli selviö että joka viikonloppu ja joka arkipyhän aatto piti olla kännissä. Kavereita nähtiin vain kaljoittelun merkeissä, ei muuten. Arki meni normaalisti opiskellen. Olen jälkikäteen huomannut että tuo on sairasta ja Suomessa on tuollaista menoa tukeva ilmapiiri.

Nyt olen ollut jo vuosia tipattomalla. Nautin siitä etten myrkytä itseäni, voin paremmin kun en hölmöile kännissä (jankkaaminen, ja muut typerät puheet) eikä ole krapulaa. Viikonloput on aikaa ja voimia tehdä mitä haluaa

Vierailija kirjoitti:

Minä lopetin juomisen huhtikuussa 10 vuoden aktiivisen ryyppäämisen jälkeen. Olen vältellyt illanistujaisia (helppoa, koska ei niitä näin korona-aikana ole), ja keksinyt viikonlopuille paljon puuhailtavaa ja muuta tekemistä. Ihan hyvin on mennyt, mutta ryyppyhimot on kyllä kovat koko ajan, varsinkin työpäivien jälkeen perjantaisin. Jotenkin jopa suren alkoholin jättämistä kuin ystävää, vaikka ei tässä lopettamisen lisäksi enää muuta vaihtoehtoa ollut. Varmasti ajan kanssa helpottaa, kunhan mieli tästä tasaantuu.. Nyt jo huomaan merkittäviä muutoksia mielialassa, masennus ja itsetuhoiset ajatukset jäivät hyvin pian sen jälkeen kun viinan jätti ja tämä olikin se pääsyy miksi päätin lopettaa. Selvinpäin olen kuitenkin kohtuullisen tasapainoinen kaveri.

Häpeää kannan edelleen kaikesta vuosien varrella tapahtuneesta, mutta ainakaan en inhoa itseäni enää jatkuvasti ja tulevaisuus näyttää paljon valoisammalta. 

Tsemppiä kaikille raitistuville tai sitä yrittäville :-)

Itse olen ollut nyt ilman alkoholia ja huumeita 8kk. Varmasti homma tasaantuu, jos huhtikuussa vasta olet lopettanut brenkun niin kyllähän tuossa tapahtuu vielä ihan akuuttia palautumista aivokemian ja fysiologian

tasolla. Mutta kyllähän huikeita muutoksia huomaa jo tuossa ajassa, ja pidot vaan paranee kun raitis putki pitenee.

Häpeästäkin pääsee yli kun hommaa käsittelee ja alkaa toimia toisin. Käytkö AA:ssa? Suosittelen. Itse olen juuri alkanut työstää askelia.

Reilu 2 jo vuotta tipatonta.

Täysin ilman päihteitä voi elää.

Juomisen voi lopettaa kokonaan.

Ongelma onkin sitten kaveripiirissä: jos muut juo, on vaikeampi irrottautua.

Muistakaa kuitenkin että jokainen on vastuussa omasta elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Reilu 2 jo vuotta tipatonta.

Tämä on jo upea saavutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pystytte tipattomuuteen? Minäkin hakuaisin mutta joka viikko viimeistään torstaina tulee olo että huomenna on pakko hakea viiniä. Miten pystyisi olla hakematta?

Tuo on alkoholismia, mutta kukaan ei halua sanoa sitä. Tuollainen tilanne on varmaan 30% :lla aikuisista.

Minullakin oli ne ajat kun oli selviö että joka viikonloppu ja joka arkipyhän aatto piti olla kännissä. Kavereita nähtiin vain kaljoittelun merkeissä, ei muuten. Arki meni normaalisti opiskellen. Olen jälkikäteen huomannut että tuo on sairasta ja Suomessa on tuollaista menoa tukeva ilmapiiri.

Nyt olen ollut jo vuosia tipattomalla. Nautin siitä etten myrkytä itseäni, voin paremmin kun en hölmöile kännissä (jankkaaminen, ja muut typerät puheet) eikä ole krapulaa. Viikonloput on aikaa ja voimia tehdä mitä haluaa

Tuo on nimenomaan alkoholismia ja paljon siitä mikä koetaan Suomessa normaalina juomisena on tosiasiassa alkoholismia. Ja aina sitä puolustellaan sillä, että käy kuitenkin töissä, tai ei juo tiukkaa viinaa, tai pystyy olemaan helposti vaikka kuukauden juomatta. Eikä mikään noista ole validi argumentti, vaan just noita klassisia ja kuluneita kieltovaiheen alkoholistin defenssejä.

Suomessa on laskentatavasta riippuen 300 000 - 500 000 alkoholistia tai ehkä enemmän. Ei ne kaikki ole niitä puistokemistejä, spurguja tai aamuseiskalta ykkösoluita krapularyypyksi ostavia. Suurin osa niistä on töissä ja sitten juo yllättävän paljon salaa, tai sitten ihan avoimesti kerta semmoinen meininki että hirveet lärvit kerran viikkoon ja muuten muutama annos joka ilta on ihan perusmenoo ja aika yleisesti normaalina pidettyä.

!00 päivää ei ole oikein terve ajattelu: vuodessa on 365 pävää, joista 100 olet juomatta. Paljonko vedät loppuina 265:nä päivänä? Pullo jallua päivässä?