Lastensuojelun tila Suomessa

Koskelan murhan uhri oli lastensuojelun asiakas ja sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Joulun alla eräs 15-vuotias sijoitettu lapsi myös teki itsemurhan, lastensuojelu epäonnistui tämänkin lapsen suojelussa. Lasten "hatkailuun" ei pystytä puuttumaan, jne, jne.

Mikä on vikana lastensuojelussa? Resurssit ei riitä, ok, mutta käytetäänkö niitä oikeisiin asioihin?

Oma lapseni on lastensuojelun asiakas ja ollut sijoitettuna, samoin kaksi hänen kaveriaan pienestä kaveriporukasta. Ikävä sanoa, mutta näillä nuorilla tämä on jonkinlainen muoti-ilmiö. Haetaan huomiota "huonoilla kotioloilla" ja lasua käytetään etujen saavuttamiseksi. Meilläki kotiolot selvitettiin erittäin perusteellisesti ja todettiin sitten hyviksi. Miksi meille riitti tuntikaupalla resursseja siihen, että keskusteltiin mm. siitä saako teini mennä yökylään netissä tapaamansa tyypin luo 200 km päähän ja voivatko vanhemmat tällaista kieltää? Ja jonku toisen lapsen tilanteesta ei pystytä huolehtimaan niin, että pysyisi hengissä? Beats me.