Mistä johtuu, että monilla on niin huono muisti? Tunnistatteko ilmiötä?
Eli törmään usein siihen, että tuttavat kertovat minun aiemmin heille kertomia juttuja ominaan tai eivät muista että olin paikalla kun jotain tapahtui ja se on jo tiedossa.
Tämä tuntuu hämmentävältä ja kiusalliselta. Vähän kun joltain Matrixin glitchiltä. Toisaalta pohdin onko heillä hyvin valikoiva muisti, vai kertaavatko samoja asioita kaikille jatkuvasti kontekstista ja seurasta huolimatta. Onko muilla tällaisia havaintoja? Tai ehkä syitä esittää jos itse huomaa tätä tekevänsä?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Mitä sa sanoitkaan? Voisitko vielä toistaa. ;)
Heheh :D
Mulle voi käydä noin kun puhun kun monien ihmisten kanssa. Ja toisaalta en paina mieleeni epäolennaisia asioita. Muistan kyllä tärkeät asiat. Lisäksi minulla on niin paljon huulehdittavaa ja muistettavaa, työmuisti siis melko kuormittunut.
Itse ihmettelen heitä jotka muustavat kaikki asiat tarkasti. Välillä ihmettelen että eikö heidän elämässään tapahdu mitään kun saattavat muustaa jonkin ihan epäilennaisen pikkuseikan aikojen takaa
En kyllä voi olla ihan varma, oonko kertonut jonkun jutun just tälle henkilölle vai en.
Lapsista.
Mulla oli ihan hyvä pää. Sit sain lapsen ja nyt parin vuoden jälkeen ei oo enää hyvä pää. Ja sama kävi miehellekin.
No onhan toki muitakin syitä, mut tässä yks.
Itse aina pohjustan, jos en ole aivan varma tyyliin "oliko juuri sinun kanssa puhetta", tai "niinkuin sinä tai se ja se kertoi.." Ts. viittaan alkuperäiseen lähteeseen ja osoitan että olen ollut läsnä sen toisen ihmisen kanssa. Mutta jos ei muista niin ei muista, minkäs sillekään voi. Ehkä tästä kyse.
Vierailija kirjoitti:
Mulle voi käydä noin kun puhun kun monien ihmisten kanssa. Ja toisaalta en paina mieleeni epäolennaisia asioita. Muistan kyllä tärkeät asiat. Lisäksi minulla on niin paljon huulehdittavaa ja muistettavaa, työmuisti siis melko kuormittunut.
Itse ihmettelen heitä jotka muustavat kaikki asiat tarkasti. Välillä ihmettelen että eikö heidän elämässään tapahdu mitään kun saattavat muustaa jonkin ihan epäilennaisen pikkuseikan aikojen takaa
Se onkin yksi seikka mitä pohdin: onko muiden kuunteleminen epäolennaista ja vain omat jutut niitä tärkeimpiä? Siitäkö se kertoo?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle voi käydä noin kun puhun kun monien ihmisten kanssa. Ja toisaalta en paina mieleeni epäolennaisia asioita. Muistan kyllä tärkeät asiat. Lisäksi minulla on niin paljon huulehdittavaa ja muistettavaa, työmuisti siis melko kuormittunut.
Itse ihmettelen heitä jotka muustavat kaikki asiat tarkasti. Välillä ihmettelen että eikö heidän elämässään tapahdu mitään kun saattavat muustaa jonkin ihan epäilennaisen pikkuseikan aikojen takaa
Se onkin yksi seikka mitä pohdin: onko muiden kuunteleminen epäolennaista ja vain omat jutut niitä tärkeimpiä? Siitäkö se kertoo?
Ap
Jos ei muista, onko kertonut omia juttuja aiemmin, niin millä logiikalla se on merkki siitä, että muiden kuunteleminen on epäolennaista ja omat jutut tärkeitä?
Johtuu siitä että tapaatte liian usein, eikä teillä löydy muuta juteltavaa.
oon ollu aina hajamielinen,.... joskus en keskity, joskus puhun kaikkea ja tapahtuu kaikkea niin mitään ei muista..ja joskus vaan unohtuu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle voi käydä noin kun puhun kun monien ihmisten kanssa. Ja toisaalta en paina mieleeni epäolennaisia asioita. Muistan kyllä tärkeät asiat. Lisäksi minulla on niin paljon huulehdittavaa ja muistettavaa, työmuisti siis melko kuormittunut.
Itse ihmettelen heitä jotka muustavat kaikki asiat tarkasti. Välillä ihmettelen että eikö heidän elämässään tapahdu mitään kun saattavat muustaa jonkin ihan epäilennaisen pikkuseikan aikojen takaa
Se onkin yksi seikka mitä pohdin: onko muiden kuunteleminen epäolennaista ja vain omat jutut niitä tärkeimpiä? Siitäkö se kertoo?
Ap
Jos ei muista, onko kertonut omia juttuja aiemmin, niin millä logiikalla se on merkki siitä, että muiden kuunteleminen on epäolennaista ja omat jutut tärkeitä?
Niin, ehkä se on sitten vain muistin ja havainnoinnin eroja. Itse vaan muistan yleensä mistä olen kenenkin kanssa keskustellut, niin tuntuu itselleni oudolta. Lähestyin siltä kannalta, että kiinnostus suuntaa tarkkaavaisuutta, eli onko kiinnostuneempi omista ajatuksista aina siinä hetkessä vai toisen mielipiteistä asiaa koskien ja tämä voi vaikuttaa muistijälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle voi käydä noin kun puhun kun monien ihmisten kanssa. Ja toisaalta en paina mieleeni epäolennaisia asioita. Muistan kyllä tärkeät asiat. Lisäksi minulla on niin paljon huulehdittavaa ja muistettavaa, työmuisti siis melko kuormittunut.
Itse ihmettelen heitä jotka muustavat kaikki asiat tarkasti. Välillä ihmettelen että eikö heidän elämässään tapahdu mitään kun saattavat muustaa jonkin ihan epäilennaisen pikkuseikan aikojen takaa
Se onkin yksi seikka mitä pohdin: onko muiden kuunteleminen epäolennaista ja vain omat jutut niitä tärkeimpiä? Siitäkö se kertoo?
Ap
En ajattele näin. Mielelläni kuuntelen muita. Nuorempana saatoin puhua toisten päälle ja aina hölöttää omia asioitani kun toinen veti henkeä puhuessaan. Nykyisin kuuntelen rauhassa, kyselenkin ja olen kiinnostunut enemmän siihä mitä muut puhuvat.
Muistan sellaiset asiat millä mielestäni on merkitystä. Saatan palata johonkin aiheeseen josta olen jonku kanssa keskustellut, tai kysellä myöhemmin jostain mistä joku on kertonut. Mutta en paina mieleeni ihan kaikkea tavanomaista arkista höpinää. Työkavereidenkin kanssa puhutaan niin paljon kaikkea etten millään pystyisi painamaan mieleeni kaikkea mitä minulle on puhuttu. Iso osa jutuista kun on vain sellaista kevyttä small talkia.
Ja tosiaan, on niin paljon muitettavia asioita ja tapahtuu paljon asioita. Lasten asioira huolehdittavana, omat asia pitää muistaa, työasiat ja vaikka mitä. Monet asiat on sellaisia joita rn kurjoita mihinkään ylös vaan yritän muistaa. Tällä hetkellä siis työmuistini on melko kuormittunut ja päähän ei sitten kää sellaiset asiat joilla ei ole niin suurta merkitystä.
Itse vaan ihmettelen heitä johka muistavat aivan kaiken. Miten se on mahdollista? Yksikin työkaveri muistaa ties mitä mitä olen hänelle puhunut. Melkein säikähdän joskus kun hän muistaa kaiken :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle voi käydä noin kun puhun kun monien ihmisten kanssa. Ja toisaalta en paina mieleeni epäolennaisia asioita. Muistan kyllä tärkeät asiat. Lisäksi minulla on niin paljon huulehdittavaa ja muistettavaa, työmuisti siis melko kuormittunut.
Itse ihmettelen heitä jotka muustavat kaikki asiat tarkasti. Välillä ihmettelen että eikö heidän elämässään tapahdu mitään kun saattavat muustaa jonkin ihan epäilennaisen pikkuseikan aikojen takaa
Se onkin yksi seikka mitä pohdin: onko muiden kuunteleminen epäolennaista ja vain omat jutut niitä tärkeimpiä? Siitäkö se kertoo?
Ap
Jos ei muista, onko kertonut omia juttuja aiemmin, niin millä logiikalla se on merkki siitä, että muiden kuunteleminen on epäolennaista ja omat jutut tärkeitä?
Niin, ehkä se on sitten vain muistin ja havainnoinnin eroja. Itse vaan muistan yleensä mistä olen kenenkin kanssa keskustellut, niin tuntuu itselleni oudolta. Lähestyin siltä kannalta, että kiinnostus suuntaa tarkkaavaisuutta, eli onko kiinnostuneempi omista ajatuksista aina siinä hetkessä vai toisen mielipiteistä asiaa koskien ja tämä voi vaikuttaa muistijälkeen.
No jos on kiinnostunut enemmän omista ajatuksista, niin sitten varmasti muistaisi, että on kertonut jutun aiemminkin, eikö vain.
Voi olla jonkinlainen hahmotukseen liittyvä ongelma jos on jatkuvaa tai ihan vain tavallista hajamielisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Johtuu siitä että tapaatte liian usein, eikä teillä löydy muuta juteltavaa.
Ei ole kyse niinkään tästä, vaan siitä että hlö innoissaan kertoo asiaa, josta kerroin viimeeksi, joko minulle tai sitten isommalle porukalle, omanaan.
Esim. keskustellaan äänestämisestä ja tuon jonkin mielipiteen esiin ja seuraavalla kerralla hän kysyy olenko pohtinut äänestämistä tältä kannalta ja tuo pointtini esiin. Tai on yhdessä käyty jossain ja myöhemmin kertoo "kävin muuten siellä ja siellä". Ok... kerro ihmeessä lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle voi käydä noin kun puhun kun monien ihmisten kanssa. Ja toisaalta en paina mieleeni epäolennaisia asioita. Muistan kyllä tärkeät asiat. Lisäksi minulla on niin paljon huulehdittavaa ja muistettavaa, työmuisti siis melko kuormittunut.
Itse ihmettelen heitä jotka muustavat kaikki asiat tarkasti. Välillä ihmettelen että eikö heidän elämässään tapahdu mitään kun saattavat muustaa jonkin ihan epäilennaisen pikkuseikan aikojen takaa
Se onkin yksi seikka mitä pohdin: onko muiden kuunteleminen epäolennaista ja vain omat jutut niitä tärkeimpiä? Siitäkö se kertoo?
Ap
Jos ei muista, onko kertonut omia juttuja aiemmin, niin millä logiikalla se on merkki siitä, että muiden kuunteleminen on epäolennaista ja omat jutut tärkeitä?
Niin, ehkä se on sitten vain muistin ja havainnoinnin eroja. Itse vaan muistan yleensä mistä olen kenenkin kanssa keskustellut, niin tuntuu itselleni oudolta. Lähestyin siltä kannalta, että kiinnostus suuntaa tarkkaavaisuutta, eli onko kiinnostuneempi omista ajatuksista aina siinä hetkessä vai toisen mielipiteistä asiaa koskien ja tämä voi vaikuttaa muistijälkeen.
No jos on kiinnostunut enemmän omista ajatuksista, niin sitten varmasti muistaisi, että on kertonut jutun aiemminkin, eikö vain.
Ei siis ole kertonut sitä aiemmin, vaan kuuli sen minulta aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtuu siitä että tapaatte liian usein, eikä teillä löydy muuta juteltavaa.
Ei ole kyse niinkään tästä, vaan siitä että hlö innoissaan kertoo asiaa, josta kerroin viimeeksi, joko minulle tai sitten isommalle porukalle, omanaan.
Esim. keskustellaan äänestämisestä ja tuon jonkin mielipiteen esiin ja seuraavalla kerralla hän kysyy olenko pohtinut äänestämistä tältä kannalta ja tuo pointtini esiin. Tai on yhdessä käyty jossain ja myöhemmin kertoo "kävin muuten siellä ja siellä". Ok... kerro ihmeessä lisää.
No näitähän nyt on.. jotka varastavat aina toisten ideat. Ja puhuvat toisten mielipiteistä ominaan. Ei se muistiin mitenkään liity
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle voi käydä noin kun puhun kun monien ihmisten kanssa. Ja toisaalta en paina mieleeni epäolennaisia asioita. Muistan kyllä tärkeät asiat. Lisäksi minulla on niin paljon huulehdittavaa ja muistettavaa, työmuisti siis melko kuormittunut.
Itse ihmettelen heitä jotka muustavat kaikki asiat tarkasti. Välillä ihmettelen että eikö heidän elämässään tapahdu mitään kun saattavat muustaa jonkin ihan epäilennaisen pikkuseikan aikojen takaa
Se onkin yksi seikka mitä pohdin: onko muiden kuunteleminen epäolennaista ja vain omat jutut niitä tärkeimpiä? Siitäkö se kertoo?
Ap
En ajattele näin. Mielelläni kuuntelen muita. Nuorempana saatoin puhua toisten päälle ja aina hölöttää omia asioitani kun toinen veti henkeä puhuessaan. Nykyisin kuuntelen rauhassa, kyselenkin ja olen kiinnostunut enemmän siihä mitä muut puhuvat.
Muistan sellaiset asiat millä mielestäni on merkitystä. Saatan palata johonkin aiheeseen josta olen jonku kanssa keskustellut, tai kysellä myöhemmin jostain mistä joku on kertonut. Mutta en paina mieleeni ihan kaikkea tavanomaista arkista höpinää. Työkavereidenkin kanssa puhutaan niin paljon kaikkea etten millään pystyisi painamaan mieleeni kaikkea mitä minulle on puhuttu. Iso osa jutuista kun on vain sellaista kevyttä small talkia.
Ja tosiaan, on niin paljon muitettavia asioita ja tapahtuu paljon asioita. Lasten asioira huolehdittavana, omat asia pitää muistaa, työasiat ja vaikka mitä. Monet asiat on sellaisia joita rn kurjoita mihinkään ylös vaan yritän muistaa. Tällä hetkellä siis työmuistini on melko kuormittunut ja päähän ei sitten kää sellaiset asiat joilla ei ole niin suurta merkitystä.
Itse vaan ihmettelen heitä johka muistavat aivan kaiken. Miten se on mahdollista? Yksikin työkaveri muistaa ties mitä mitä olen hänelle puhunut. Melkein säikähdän joskus kun hän muistaa kaiken :)
"Saatan palata johonkin aiheeseen josta olen jonku kanssa keskustellut, tai kysellä myöhemmin jostain mistä joku on kertonut."
Kyse on varmaankin eri tyylisestä asiasta. Jos kyselet myöhemmin tältä henkilöltä lisää kertomastaan asiasta, eroaa se siitä että kerrot hänelle hänen kertomansa asian uutuutena. Et palaa keskusteltuun asiaan vaan kerrot sen omanasi hänelle, ihan kuin aiempaa keskustelua ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Nurinkurista, eikö? Eihän kukaan voi kaikkea muistaa, mutta tällainen totaalinen amneesia ihmetyttää suuresti. No, asiasisältö muistetaan kuitenkin.
Multitasking ja jatkuva kännykän räpläys ainakin näyttää lisäävän tuollaista.
Luulen että se voi olla osin näiden tiktok yms tapaisten seurausta. Ei keskitytä mihinkään muutamia sekunteja kauempaa, jolloin pitkäkestoiseen muistiin päätyy varsin vähän.
Mitä sa sanoitkaan? Voisitko vielä toistaa. ;)