Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset, joiden elämä kiertyy diagnoosin ympärille
02.01.2021 |
Verkossa näkee kamalasti ihmisiä, jotka luulevat olevansa sairautensa. Kaikki pyörii sairauden ympärillä, oma identiteetti varsinkin.
Töissä tuli tällaisia nuoria paljon vastaan. Ihan kuin diagnoosi olisi antanut itseään etsivälle ihmiselle vastauksen, kuka hän on. Valonpilkkuja olivat ne, jotka tajusivat, että sairaus tai vamma on eri asia kuin nuoren persoona.
Kannattaisi yrittää etsiä yhteyttä muihin ihmisiin jonkin muun ominaisuuden kautta kuin diagnoosin. Vaikka siitä on jännä puhua, siihen uppoaa helposti kokonaan ja myöhemmin on vaikea opetella pois sairausvarjon alla kulkemisesta.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla omakohtaista kokemusta vakavan kroonisen sairauden kanssa elämisestä? Useimmiten terveet eivät ollenkaan ymmärrä, miten kokonaisvaltainen asia se on. Sairaus voi vaikuttaa kaikkiin tai melkein kaikkiin elämän osa-alueisiin. Kaikki ratkaisut pitää tehdä sairaus mielessä.
Keski-ikäinen työkaveri ilmoitti, että puhun liikaa sairauksistani.
Ikävä tilanne hänelle, jolla on ollut polvi kipeä.
Pari kuolemantuomiota kahden viikon välein jostain oudosta syystä järkytti maailmaani.
Onneksi selvisin, mutta leikkaus ja pitkät syöpähoitovuodet olivat osa elämääni yli 10 vuoden ajan.
Ei työpaikalla sovi avautua jatkuvasti sairauksista tai yksityiselämästä muutenkaan. Miten tämä on niin vaikeaa joidenkin käsittää? Se on työpaikka, siellä ollaan töissä!
Olet oikeassa. Sanoin kollegalle, että nyt saavat polvijorinat ja lintsaaminen niiden vuoksi riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Tämä on yksi syy, miksi psykoterapeutit eivät anna diagnooseja. Jotta ei voisi piiloutua diagnoosin taakse vaan kohdata niitä ongelmia, jotka muodostavat diagnoosin.
Kävin vuosia psykoterapiaa, diagnoosina kelalle vain nuoruusiän masennus. Se oli riittävä, jotta sai kelakorvauksen. Vuosien jälkeen, ymmärrän taustallani olleen paljon muutakin " diagnosoitavaa" ongelmistani ei vaan koskaan puhuttu dagnooseina. Jos olisin saanut rankempia diagnooseja, voin kuvitella, että en olisi ottanut niistä puolistani vastuuta, vaan oikeuttanut huonon käytöksen diagnoosin avulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla omakohtaista kokemusta vakavan kroonisen sairauden kanssa elämisestä? Useimmiten terveet eivät ollenkaan ymmärrä, miten kokonaisvaltainen asia se on. Sairaus voi vaikuttaa kaikkiin tai melkein kaikkiin elämän osa-alueisiin. Kaikki ratkaisut pitää tehdä sairaus mielessä.
Keski-ikäinen työkaveri ilmoitti, että puhun liikaa sairauksistani.
Ikävä tilanne hänelle, jolla on ollut polvi kipeä.
Pari kuolemantuomiota kahden viikon välein jostain oudosta syystä järkytti maailmaani.
Onneksi selvisin, mutta leikkaus ja pitkät syöpähoitovuodet olivat osa elämääni yli 10 vuoden ajan.
Ei työpaikalla sovi avautua jatkuvasti sairauksista tai yksityiselämästä muutenkaan. Miten tämä on niin vaikeaa joidenkin käsittää? Se on työpaikka, siellä ollaan töissä!
Olet oikeassa. Sanoin kollegalle, että nyt saavat polvijorinat ja lintsaaminen niiden vuoksi riittää.
:D
Sairaus ei saisi määrittää koko ihmistä. Itsekin vuosikausia sairastaneena tiedän kuinka paljon sairaus voi rajoittaa ja määritellä elämää. Silti pitäisi löytää muuta, jokin intohimo tai harrastus jota toteuttaa ja josta saada voimaa. Tai osittainen työelämässä olo jos mahdollista. Vertaistukiryhmät ovat parhaimmillaan hyviä mutta pahimmillaan ne tukevat uhrimentaliteettia ja sairaudessa vellomista.