Lue keskustelun säännöt.
Sinkun ihmissuhteet - mikään ei ole pysyvää
02.01.2021 |
Oon 38v sinkku ja tajusin tässä taannoin, että sinkun elämässä ainoat pysyvät ihmiset on omat vanhemmat/sisarukset (jos siis sattuu olemaan hyvät välit). Itellä on hyviä ystäviä kertynyt elämään vuosien varrella, mutta viime aikoina on korostunut, ettei ystävien ”varaan” voi laskea mitään. Useampi ystävä on muuttanut kauemmas, saanut ensimmäisiä lapsia, löytäny parisuhteen. Ja aina näissä muutoksissa se ystävyyssuhde joutuu hakemaan uuden muodon, ja yleensä se tarkoittaa sitä, että aikaa on entistä vähemmän. Oon onnellinen, että ystävien elämässä on toteutunu monet pitkälliset haaveet, mutta samalla on tosi surullinen olo kun itse joutuu aina väistymään ja jäämään kakkoseksi. Ja niinpä alkaa entistä enemmän kaipaan itsellekin sitä parisuhdetta, että olisi elämässä se joku ihminen, joka on mulle tärkein ja minä hänelle. Mutta eipä ole näköpiirissä..
Vai onko muilla samanlaisia ajatuksia?
Kommentit (10)
Minusta aika lapsellista toivoa että hyvä ystävä jättäisi oman perheensä kakkoseksi sinun rinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on niin totta. Kun sinkun sinkkukaveri pariutuu, sinkkukaveri tippuu kyydistä. Ja siihen kyytiin ei oikeastaan pääse takaisin vaikka pariskunta asuisi yhdessä ja näkisivät 24/7 toisiaan. Sinkun seura kelpaa silloin kun pitää lähtä baariin, koska mieskin lähtee omien kavereidensa kanssa baariin, hirvimetsälle, jääkiekkomatsiin tms.
Lieneekö tämä vain naisten ongelma, minusta näyttää siltä että pariutuneet miehet eivät lemppaa kavereitaan?
No en sitä toivoakaan..sanoinhan, että olen onnellinen ystävien puolesta niistä haaveista, mitä heillä on toteutunut, esim lapsien suhteen!
Näinhän se menee, että perhe on ykkönen, mutta näin toisesta näkökulmasta katottuna se vaan on haikeaa, että ne itselle tärkeät ihmissuhteet on jatkuvassa muutoksen tuulessa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin totta. Kun sinkun sinkkukaveri pariutuu, sinkkukaveri tippuu kyydistä. Ja siihen kyytiin ei oikeastaan pääse takaisin vaikka pariskunta asuisi yhdessä ja näkisivät 24/7 toisiaan. Sinkun seura kelpaa silloin kun pitää lähtä baariin, koska mieskin lähtee omien kavereidensa kanssa baariin, hirvimetsälle, jääkiekkomatsiin tms.
Lieneekö tämä vain naisten ongelma, minusta näyttää siltä että pariutuneet miehet eivät lemppaa kavereitaan?
No kyllä se useammin menee niin että ne sinkku kaverit lemppaa sen perheellisen. Ei kelpaa seura jos lapsi on mukana ja aina sitä ei saa hoitoon. Eikä sitä tosiaan kerkeä baareissa ravata ja sitten kun sinne lähtee, niin kyllä mielellään ottaa sinne sen sinkku kaverin seuraksi. Miksi ei?
Miehet pääsee vähän vapaammin liikkumaan, esim. vauva yleensä on enemmän äidin mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin totta. Kun sinkun sinkkukaveri pariutuu, sinkkukaveri tippuu kyydistä. Ja siihen kyytiin ei oikeastaan pääse takaisin vaikka pariskunta asuisi yhdessä ja näkisivät 24/7 toisiaan. Sinkun seura kelpaa silloin kun pitää lähtä baariin, koska mieskin lähtee omien kavereidensa kanssa baariin, hirvimetsälle, jääkiekkomatsiin tms.
Lieneekö tämä vain naisten ongelma, minusta näyttää siltä että pariutuneet miehet eivät lemppaa kavereitaan?
No kyllä se useammin menee niin että ne sinkku kaverit lemppaa sen perheellisen. Ei kelpaa seura jos lapsi on mukana ja aina sitä ei saa hoitoon. Eikä sitä tosiaan kerkeä baareissa ravata ja sitten kun sinne lähtee, niin kyllä mielellään ottaa sinne sen sinkku kaverin seuraksi. Miksi ei?
Miehet pääsee vähän vapaammin liikkumaan, esim. vauva yleensä on enemmän äidin mukana.
Kyllä tätä kaverinlemppausta harrastavat ihan lapsettomatkin pariutuneet. Sehän tässä ihmetyttääkin. Ymmärrän että lasten kanssa ei ehdi tapaamaan kaveriaan teatteriin, leffaan, ulos syömään jne.mutta lapsettoman suhteessaolevan kaverin luulisi ehtivän/viitsivän pitää yhteyttä ystäviinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt viime aikoina ihan samaa. Ihmisiä tulee ja menee, ja harva jää. Lisäksi hyväkin ystävyyssuhde usein laimenee, kun toinen osapuoli pariutuu ja/tai saa lapsia. Sinkkuna sitä on aika yksin loppujen lopuksi. Jotenkin tuntuu myös, etten jaksa enää itse olla aktiivinen ja yrittää tutustua uusiin ihmisiin, kun ei se kaveruus kestä kuitenkaan esim. toisen löytäessä kumppanin. Itsellä ei sitä kumppanin löytämisen vaaraa näytä olevan.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt viime aikoina ihan samaa. Ihmisiä tulee ja menee, ja harva jää. Lisäksi hyväkin ystävyyssuhde usein laimenee, kun toinen osapuoli pariutuu ja/tai saa lapsia. Sinkkuna sitä on aika yksin loppujen lopuksi. Jotenkin tuntuu myös, etten jaksa enää itse olla aktiivinen ja yrittää tutustua uusiin ihmisiin, kun ei se kaveruus kestä kuitenkaan esim. toisen löytäessä kumppanin. Itsellä ei sitä kumppanin löytämisen vaaraa näytä olevan.
Juuri näin. Minulta on monta hyvää ystävää, vuosien ystävyysen jälkeen, hävinnyt parisuhteeseen. Ja ovat ihan aikusia naisia, 30-40v. Ja osa suhteista lapsettomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se routa porsaan kotiin ajaa kun tulee ero.MOT.
Itse tajusin taas Jouluna kuinka iloinen ja onnellinen olen siitä, että minulla on hyvät ja läheise välit niin vanhempiini kuin sisaruksiin sekä useampi muu läheinen kaveri ja ystävä, vaikka en eläessäni ollut parisuhteessa. - Ikää minulla on kuitenkin jo noin 40 vuotta.
En halua pitää tilannettani itsestään selviönä. Pelkästään tätä palstaa lukemalla olen voin tajuta, että on monia ihmisiä, jotka eivät ole väleissä sisaruksiensa saati vanhempiensa kanssa (Ei se, että on lapsi tarkoita, että lapsi rakastaisi ehdoitta ja aina, tai tosin päin; vaikka asia on saattanee varmasti olla usein hyvin vaikea kohdata ja myöntää, edes iselle saati muille). Tai että olisi, kenenkään muunkaan kanssa välit, edes auttavati kunnossa. Ja vaikeaa hyvien välien ylläpito saattaakin olla, jolliei koskaan ole saanu siihen mallia tai ohjeita.
Kyllä mun elämässä ainakin on todella paljon pysyvää. Joku hullu ukko ei sitä ole ollut koskaan.