"Hip hei hutsu" taitaa todella olla merkittävin nuorisoelokuva
Kuka katsoi tämän tänään? Jos et katsonut, niin se on edelleen Areenassa. Elokuva herätti aikamoisia tunteita ja myös muistoja nuoruudesta lähes 50 vuoden takaa. Tyttöjen leimaaminen on juuri tuollaista, oli ja on etenkin nyt netin aikana. Tuo elokuvahan on vuodelta 2004. Jos se olisi kuvattu nyt, niin nettikiusaaminen olisi vahmemmin esillä.
Tuli mieleen, että tuon elokuvan voisi näyttää koulussa ihan pakollisena oppina kaikille 12-13 -vuotiaille. Ja kiusaajien pitäisi saada ankarampi rangaistus. Opettaja pelkäsivät puuttua asioihin ja pelkäävät kai edelleen. Hutsuksi leimaaminen pitäisi olla ihan oikeasti rikollista kun siitä on niin kauaskantoiset seuraukset.
Itsekin muistan yhden tytön nuoruudesta joka "kuulemma" oli kaikkien kanssa eräässä tilaisuudessa.. Nyt tämä on valitettavasti ensimmäinen asia, jonka muistan hänestä. Ja tapahtuneesta on jo noin 45 vuotta.
Katsokaa ihmeessä tämä elokuva. Minulle ainakin tuli surullinen olo tämän tytön puolesta, seuranneesta kiusaamisesta, nuorisojoukon valtapeleistä ja muusta.
Kommentit (22)
Piti mainita lopussa, että olen 60 -vuotias mies. Jos sillä nyt on mitään väliä.
Ap
Siis sä muistelet edelleen jotain 45 vuoden takaista koulukaveria? Nettikiusaamista pahempaa on joku vanha ukko joka ei ole onnistunut elämään yhtään rippikoulun jälkeen ja edelleen kokee tarpeelliseksi repiä jotain vanhoja juoruja vuosikymmenten takaa? Elämä kato jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Siis sä muistelet edelleen jotain 45 vuoden takaista koulukaveria? Nettikiusaamista pahempaa on joku vanha ukko joka ei ole onnistunut elämään yhtään rippikoulun jälkeen ja edelleen kokee tarpeelliseksi repiä jotain vanhoja juoruja vuosikymmenten takaa? Elämä kato jatkuu.
En todellakaan muistele jotain vanhoja asioita. Mutta muistan kyllä, että kun viisi vuotta tuon tapahtuman jälkeen näin hänet, niin heti tuli "tuo asia" mieleen. Ja tämän elokuvan aikana muistin häntä ja säälin todella paljon. En myöskään revi juoruja. Totesin vain, että leimaaminen on todella ikävää. Siis todella ikävää, ja etenkin nettiaikana.
Mietin myös elokuvan aikana sitä että mikä on pahempaa seksuaalista väkivaltaa. Ihan "tavallinen seksuaalinen väkivalta" josta on säädetty isoja rangaistuksia. Vai elokuvan kaltainen teko ja sen jäleen väkivalta nolaamalla ja sen jälkeen eristämällä ja mustamaalaamalla. Tällaisesta pitäisi olla kovat rangasitukset, mutta tuskin koulu haluaa nytkään käsitellä asioita. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sä muistelet edelleen jotain 45 vuoden takaista koulukaveria? Nettikiusaamista pahempaa on joku vanha ukko joka ei ole onnistunut elämään yhtään rippikoulun jälkeen ja edelleen kokee tarpeelliseksi repiä jotain vanhoja juoruja vuosikymmenten takaa? Elämä kato jatkuu.
En todellakaan muistele jotain vanhoja asioita. Mutta muistan kyllä, että kun viisi vuotta tuon tapahtuman jälkeen näin hänet, niin heti tuli "tuo asia" mieleen. Ja tämän elokuvan aikana muistin häntä ja säälin todella paljon. En myöskään revi juoruja. Totesin vain, että leimaaminen on todella ikävää. Siis todella ikävää, ja etenkin nettiaikana.
Mietin myös elokuvan aikana sitä että mikä on pahempaa seksuaalista väkivaltaa. Ihan "tavallinen seksuaalinen väkivalta" josta on säädetty isoja rangaistuksia. Vai elokuvan kaltainen teko ja sen jäleen väkivalta nolaamalla ja sen jälkeen eristämällä ja mustamaalaamalla. Tällaisesta pitäisi olla kovat rangasitukset, mutta tuskin koulu haluaa nytkään käsitellä asioita. Ap
Ihan vinkki: hommaa elämä.
Mä en muista yhtäkään juorua tai kuka teki ja mitä silloin kun mä olin 15 ja mä olen sua vuosikymmeniä
nuorempi.
Just sunlaiset ihmiset on niitä että ne oikein nauttii kun saa lokeroida ihmisiä, esim. tämä sun ex-koulukaveri on edelleen sun silmissä h uo ra vaikka oli teini silloin ja nyt olette eläkeikäisiä.
Häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sä muistelet edelleen jotain 45 vuoden takaista koulukaveria? Nettikiusaamista pahempaa on joku vanha ukko joka ei ole onnistunut elämään yhtään rippikoulun jälkeen ja edelleen kokee tarpeelliseksi repiä jotain vanhoja juoruja vuosikymmenten takaa? Elämä kato jatkuu.
En todellakaan muistele jotain vanhoja asioita. Mutta muistan kyllä, että kun viisi vuotta tuon tapahtuman jälkeen näin hänet, niin heti tuli "tuo asia" mieleen. Ja tämän elokuvan aikana muistin häntä ja säälin todella paljon. En myöskään revi juoruja. Totesin vain, että leimaaminen on todella ikävää. Siis todella ikävää, ja etenkin nettiaikana.
Mietin myös elokuvan aikana sitä että mikä on pahempaa seksuaalista väkivaltaa. Ihan "tavallinen seksuaalinen väkivalta" josta on säädetty isoja rangaistuksia. Vai elokuvan kaltainen teko ja sen jäleen väkivalta nolaamalla ja sen jälkeen eristämällä ja mustamaalaamalla. Tällaisesta pitäisi olla kovat rangasitukset, mutta tuskin koulu haluaa nytkään käsitellä asioita. Ap
Ihan vinkki: hommaa elämä.
Mä en muista yhtäkään juorua tai kuka teki ja mitä silloin kun mä olin 15 ja mä olen sua vuosikymmeniä
nuorempi.
Just sunlaiset ihmiset on niitä että ne oikein nauttii kun saa lokeroida ihmisiä, esim. tämä sun ex-koulukaveri on edelleen sun silmissä h uo ra vaikka oli teini silloin ja nyt olette eläkeikäisiä.
Häpeä.
En jaksa hävetä sitä, että minua säälittää ja surettaa se, miten helposti nuoret tytöt joutuvat riepotusten kohteeksi. Luitko ollenkaan kirjoitustani? En maininnut että hän oli koulukaveri, en ole lokeroinut ketään enkä ainakaan nauttinut sellaisesta vaan mieluumminkin surrut asiaa. Enkä myöskään miellä tätä tyttöä miksikään. Tämä kaikki olisi selvinnyt sinullekin, jos olisit vaivautunut lukemaan.
Ja kun olet vuosikymmeniä nuorempi, niin sinulla ei varmaankaan ole lapsia tai lastenlapsia. Ja muutenkin vähemmän elämänkokemusta ja empatiaa. Tämähän voisi tapahtua omalle tyttärellesi. Ap
Hyvä elokuva. Mutta oikeasti asiat ei kyllä mene yhtä onnellisesti kuin elokuvassa. Ei kiusatuille ole mitään happy endiä.
Tuossa oli mielenkiintoista ne pari mielipidevaikuttajaa. "Ei me voida olla tuon kanssa kun se on läski ja kohta muut luulee meitäkin läskeiksi". "Ei me voida olla tuon kanssa, kun siitä kulkee kaikenlaisia juttuja". "En minä tuota näihin bileisiin ole kutsunut". Karua.
Väitän että Sag att du älskar mig on parempi leffa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sä muistelet edelleen jotain 45 vuoden takaista koulukaveria? Nettikiusaamista pahempaa on joku vanha ukko joka ei ole onnistunut elämään yhtään rippikoulun jälkeen ja edelleen kokee tarpeelliseksi repiä jotain vanhoja juoruja vuosikymmenten takaa? Elämä kato jatkuu.
En todellakaan muistele jotain vanhoja asioita. Mutta muistan kyllä, että kun viisi vuotta tuon tapahtuman jälkeen näin hänet, niin heti tuli "tuo asia" mieleen. Ja tämän elokuvan aikana muistin häntä ja säälin todella paljon. En myöskään revi juoruja. Totesin vain, että leimaaminen on todella ikävää. Siis todella ikävää, ja etenkin nettiaikana.
Mietin myös elokuvan aikana sitä että mikä on pahempaa seksuaalista väkivaltaa. Ihan "tavallinen seksuaalinen väkivalta" josta on säädetty isoja rangaistuksia. Vai elokuvan kaltainen teko ja sen jäleen väkivalta nolaamalla ja sen jälkeen eristämällä ja mustamaalaamalla. Tällaisesta pitäisi olla kovat rangasitukset, mutta tuskin koulu haluaa nytkään käsitellä asioita. Ap
Ihan vinkki: hommaa elämä.
Mä en muista yhtäkään juorua tai kuka teki ja mitä silloin kun mä olin 15 ja mä olen sua vuosikymmeniä
nuorempi.
Just sunlaiset ihmiset on niitä että ne oikein nauttii kun saa lokeroida ihmisiä, esim. tämä sun ex-koulukaveri on edelleen sun silmissä h uo ra vaikka oli teini silloin ja nyt olette eläkeikäisiä.
Häpeä.
Mikähän sun ongelma on.. ihme tyyppejä netissä kyllä näkee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sä muistelet edelleen jotain 45 vuoden takaista koulukaveria? Nettikiusaamista pahempaa on joku vanha ukko joka ei ole onnistunut elämään yhtään rippikoulun jälkeen ja edelleen kokee tarpeelliseksi repiä jotain vanhoja juoruja vuosikymmenten takaa? Elämä kato jatkuu.
En todellakaan muistele jotain vanhoja asioita. Mutta muistan kyllä, että kun viisi vuotta tuon tapahtuman jälkeen näin hänet, niin heti tuli "tuo asia" mieleen. Ja tämän elokuvan aikana muistin häntä ja säälin todella paljon. En myöskään revi juoruja. Totesin vain, että leimaaminen on todella ikävää. Siis todella ikävää, ja etenkin nettiaikana.
Mietin myös elokuvan aikana sitä että mikä on pahempaa seksuaalista väkivaltaa. Ihan "tavallinen seksuaalinen väkivalta" josta on säädetty isoja rangaistuksia. Vai elokuvan kaltainen teko ja sen jäleen väkivalta nolaamalla ja sen jälkeen eristämällä ja mustamaalaamalla. Tällaisesta pitäisi olla kovat rangasitukset, mutta tuskin koulu haluaa nytkään käsitellä asioita. Ap
Ihan vinkki: hommaa elämä.
Mä en muista yhtäkään juorua tai kuka teki ja mitä silloin kun mä olin 15 ja mä olen sua vuosikymmeniä
nuorempi.
Sellaista se on nykyajan kertakäyttöihmisillä. Kun he kokevat jotain, tapahtuma pyyhkiytyy heti heidän mielestään, ja kun he seuraavan kerran kokevat saman, kaikki tuntuu uudelta. Kun ei muista mitään, on kaikki aina uutta.
Olen 43vuotias ja muistan yhä ylä-asteelta tytön, joka muka antoi kaikille. Koska oli isorintainen ja kotibileissä pussaili poikia. En muista tytöstä mitään muuta kuin maineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sä muistelet edelleen jotain 45 vuoden takaista koulukaveria? Nettikiusaamista pahempaa on joku vanha ukko joka ei ole onnistunut elämään yhtään rippikoulun jälkeen ja edelleen kokee tarpeelliseksi repiä jotain vanhoja juoruja vuosikymmenten takaa? Elämä kato jatkuu.
En todellakaan muistele jotain vanhoja asioita. Mutta muistan kyllä, että kun viisi vuotta tuon tapahtuman jälkeen näin hänet, niin heti tuli "tuo asia" mieleen. Ja tämän elokuvan aikana muistin häntä ja säälin todella paljon. En myöskään revi juoruja. Totesin vain, että leimaaminen on todella ikävää. Siis todella ikävää, ja etenkin nettiaikana.
Mietin myös elokuvan aikana sitä että mikä on pahempaa seksuaalista väkivaltaa. Ihan "tavallinen seksuaalinen väkivalta" josta on säädetty isoja rangaistuksia. Vai elokuvan kaltainen teko ja sen jäleen väkivalta nolaamalla ja sen jälkeen eristämällä ja mustamaalaamalla. Tällaisesta pitäisi olla kovat rangasitukset, mutta tuskin koulu haluaa nytkään käsitellä asioita. Ap
Ihan vinkki: hommaa elämä.
Mä en muista yhtäkään juorua tai kuka teki ja mitä silloin kun mä olin 15 ja mä olen sua vuosikymmeniä
nuorempi.
Just sunlaiset ihmiset on niitä että ne oikein nauttii kun saa lokeroida ihmisiä, esim. tämä sun ex-koulukaveri on edelleen sun silmissä h uo ra vaikka oli teini silloin ja nyt olette eläkeikäisiä.
Häpeä.
Jaa, minä kun taas käsitin asian niin, että ap vastustaa h*oraksi leimaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sä muistelet edelleen jotain 45 vuoden takaista koulukaveria? Nettikiusaamista pahempaa on joku vanha ukko joka ei ole onnistunut elämään yhtään rippikoulun jälkeen ja edelleen kokee tarpeelliseksi repiä jotain vanhoja juoruja vuosikymmenten takaa? Elämä kato jatkuu.
En todellakaan muistele jotain vanhoja asioita. Mutta muistan kyllä, että kun viisi vuotta tuon tapahtuman jälkeen näin hänet, niin heti tuli "tuo asia" mieleen. Ja tämän elokuvan aikana muistin häntä ja säälin todella paljon. En myöskään revi juoruja. Totesin vain, että leimaaminen on todella ikävää. Siis todella ikävää, ja etenkin nettiaikana.
Mietin myös elokuvan aikana sitä että mikä on pahempaa seksuaalista väkivaltaa. Ihan "tavallinen seksuaalinen väkivalta" josta on säädetty isoja rangaistuksia. Vai elokuvan kaltainen teko ja sen jäleen väkivalta nolaamalla ja sen jälkeen eristämällä ja mustamaalaamalla. Tällaisesta pitäisi olla kovat rangasitukset, mutta tuskin koulu haluaa nytkään käsitellä asioita. Ap
Ihan vinkki: hommaa elämä.
Mä en muista yhtäkään juorua tai kuka teki ja mitä silloin kun mä olin 15 ja mä olen sua vuosikymmeniä
nuorempi.
Just sunlaiset ihmiset on niitä että ne oikein nauttii kun saa lokeroida ihmisiä, esim. tämä sun ex-koulukaveri on edelleen sun silmissä h uo ra vaikka oli teini silloin ja nyt olette eläkeikäisiä.
Häpeä.Jaa, minä kun taas käsitin asian niin, että ap vastustaa h*oraksi leimaamista.
Niin, En pelkästään vastusta. Pidän sitä ihan kauheana juttuna riippumatta siitä onko leimaamiseen syytä vai ei. Kaikkien mahdollisiin tapahtumiin ja bileisiin osallistuneiden pitää kuitenkin asua ja elää yhdessä, nähdä toisiaa koulussa, kaupassa ja työpaikoilla.
Niin, yksi pyysi hankkimaan elämän.
Siirrytään sitten toisiin bileisiin parikymmentä vuotta sitten. Bileissä oli 14 -vuotias tyttäreni oli mukana. Hän kertoi minulle, että illan 14-vuotias emäntä oli tosiaan ollut sängyssä ihan kaikkien halukkaiden kanssa. Pojat sitten soittelivat kavereilleen ja kutsuivat heitä bileisiin. Naapurin mukaan uudet vieraat tulivat ikkunasta sisään. Näitä oli kai kymmeniä. Ja poliisit. Tämä illan emäntä tyttö oli sitten järkyttynyt lopulta tapauksesta ja oli karannut. Lähdin oman tyttäreni kanssa etsimään häntä, ja jotenkin selvisi että hän on tietyssä paikassa. Pyysin häntä autoon. En vienyt häntä heti kotiinsa, vaan soitin hänen aidilleen, että tyttö on turvassa ja nyt vähän jäähdytellään tunteita. Sitten vein tytön kotiinsa.
Tämänkin tarinan muistan, tyttöä en. Ja olen miettinyt sitä, että mitenhän nämä kaikki nuoret ihmiset tulevat toimeen keskenään jälkeenpäin. Hävettääkö ketään? Kärsikö tyttö? Tuntuu pahalta. Haluttiin tai ei, niin tällaista tapahtuu.
Ap 60v ja muistaa vielä vanhojakin asioita mutta ei muistele niitä aktiivisesti.
Muistan yläasteelta yhden tytön, jota kutsuttiin nimellä "H*ora-Sanna" (nimi muutettu). Kauhistuttaa ajatella, että minäkin olen saattanut osallistua häntä koskeviin keskusteluihin ja moralisointiin, vaikka en tiennyt hänestä juuri mitään. Olivatkohan ne juorut edes totta, ja vaikka olisivatkin olleet, se ei oikeuta nimittelyä. Hänellä saattoi olla melko rankka lapsuus ja nuoruus kaiken kaikkiaan, kotiolotkaan tuskin parhaat mahdolliset.
Kansakoulussa 60 -luvulla opetettiin että kantelu on rumaa. Kantelijaa nimitettiin kantelupukiksi. Näin siis tapahtui tilanteessa, jossa joku luokan oppilas pyrki kertomaan opettajalle jostain toisen oppilaan käytöksestä tai tekemisistä.
Kätevä käytäntö opettajan kannalta. Ei tarvinnut puuttua asiaan. Samahan tapahtui elokuvan koulussa. Jalkojen välistä kouriminen tulkittiin sellaiseksi, että poika haluasi näyttää olevansa ihastunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sä muistelet edelleen jotain 45 vuoden takaista koulukaveria? Nettikiusaamista pahempaa on joku vanha ukko joka ei ole onnistunut elämään yhtään rippikoulun jälkeen ja edelleen kokee tarpeelliseksi repiä jotain vanhoja juoruja vuosikymmenten takaa? Elämä kato jatkuu.
En todellakaan muistele jotain vanhoja asioita. Mutta muistan kyllä, että kun viisi vuotta tuon tapahtuman jälkeen näin hänet, niin heti tuli "tuo asia" mieleen. Ja tämän elokuvan aikana muistin häntä ja säälin todella paljon. En myöskään revi juoruja. Totesin vain, että leimaaminen on todella ikävää. Siis todella ikävää, ja etenkin nettiaikana.
Mietin myös elokuvan aikana sitä että mikä on pahempaa seksuaalista väkivaltaa. Ihan "tavallinen seksuaalinen väkivalta" josta on säädetty isoja rangaistuksia. Vai elokuvan kaltainen teko ja sen jäleen väkivalta nolaamalla ja sen jälkeen eristämällä ja mustamaalaamalla. Tällaisesta pitäisi olla kovat rangasitukset, mutta tuskin koulu haluaa nytkään käsitellä asioita. Ap
Ihan vinkki: hommaa elämä.
Mä en muista yhtäkään juorua tai kuka teki ja mitä silloin kun mä olin 15 ja mä olen sua vuosikymmeniä
nuorempi.
Just sunlaiset ihmiset on niitä että ne oikein nauttii kun saa lokeroida ihmisiä, esim. tämä sun ex-koulukaveri on edelleen sun silmissä h uo ra vaikka oli teini silloin ja nyt olette eläkeikäisiä.
Häpeä.Jaa, minä kun taas käsitin asian niin, että ap vastustaa h*oraksi leimaamista.
Niin, En pelkästään vastusta. Pidän sitä ihan kauheana juttuna riippumatta siitä onko leimaamiseen syytä vai ei. Kaikkien mahdollisiin tapahtumiin ja bileisiin osallistuneiden pitää kuitenkin asua ja elää yhdessä, nähdä toisiaa koulussa, kaupassa ja työpaikoilla.
Niin, yksi pyysi hankkimaan elämän.
Siirrytään sitten toisiin bileisiin parikymmentä vuotta sitten. Bileissä oli 14 -vuotias tyttäreni oli mukana. Hän kertoi minulle, että illan 14-vuotias emäntä oli tosiaan ollut sängyssä ihan kaikkien halukkaiden kanssa. Pojat sitten soittelivat kavereilleen ja kutsuivat heitä bileisiin. Naapurin mukaan uudet vieraat tulivat ikkunasta sisään. Näitä oli kai kymmeniä. Ja poliisit. Tämä illan emäntä tyttö oli sitten järkyttynyt lopulta tapauksesta ja oli karannut. Lähdin oman tyttäreni kanssa etsimään häntä, ja jotenkin selvisi että hän on tietyssä paikassa. Pyysin häntä autoon. En vienyt häntä heti kotiinsa, vaan soitin hänen aidilleen, että tyttö on turvassa ja nyt vähän jäähdytellään tunteita. Sitten vein tytön kotiinsa.
Tämänkin tarinan muistan, tyttöä en. Ja olen miettinyt sitä, että mitenhän nämä kaikki nuoret ihmiset tulevat toimeen keskenään jälkeenpäin. Hävettääkö ketään? Kärsikö tyttö? Tuntuu pahalta. Haluttiin tai ei, niin tällaista tapahtuu.
Ap 60v ja muistaa vielä vanhojakin asioita mutta ei muistele niitä aktiivisesti.
Itselleni tulee mieleen, että tuo tyttö on ehkä kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä tai jotain muuta ja oirehti sitä hakemalla hyväksyntää seksillä. Tuo on hyvin tyypillistä hyväksikäytön uhreille. Uhri kuvittelee hallitsevansa tilanteen mutta joutuukin hyväksikäytön ja uudelleentraumatisoitumisen kierteeseen. Lisäksi bileiden seurauksena on saattanut joutua koulussaan kiusaamisen ja juoruilun kohteeksi. Liekö poikia paheksunut kukaan.
Jotain seksipositiivisuusmädätystä? Ei kiitos
Hyvä elokuva. Lainasin sen teininä kirjastosta monta kertaa. Olin vähän ihastunut siihen poikaan poikaan joka kutsu sen päähenkilön kylään yms 😁
Meillä taisi olla tuo dvd myös koulussa mutta ainakaan meidän luokalle ei sitä näytetty ikinä. Sen sijaan katsottiin F*ing Åmål. Sekin oli ihan hyvä.
⬆Piti sensuroida tuo nimi kun ei palstalle kelvannut
Katsoin myös pitkästä aikaa tuon leffan tänään. Aika rajua kuinka nuo samat ongelmat ovat edelleen olemassa, myös aikuisten maailmassa.
Kiitos vinkistä. Siitä on varmaan 10 vuotta kun viimeksi olen tuon nähnyt, taidan katsoa tänään.