Mölyääkö lapset taukoamatta?
Oikeasti, onko normaali lapsi sellainen, että puhuu ja mölyää ja laulaa ja rallattaa ihan jatkuvalla syötöllä? Siis ihan kokoajan, ei hetkeäkään hiljaa? Tuli vaan näin lapsettomana mieleen moinen kysymys, kun naapurissa on kaksi kpl tämänkaltaista. Jouduin ihan miettiin, onko tuttujen lapset tuollaisia, mut en tiedä?? Eikä tää ole nyt mikään riidanaloitus vaan ihan mielenkiinnosta kysyn? Maailmaan siis mahtuu mun mielestä melua, mut välillä mietityttää moinen.. :D
Kommentit (34)
Tuntuu, että meidä 3 ja 5v on aina äänessä. Ne joko puhuu, huutaa, selittää innoissaan kovaa, päristelee, laulelee, höpöttää itsekseen, kiljahtelee huvikseen tms. Mutta aina tulee ääntä. Tämä on päiväkodin myötä pahentunut, jää varmaan sama mölytaso päälle myös kotioloihin.
Ja ei auta, että itse vastaa hiljaa, ei huuda. Ei auta, vaikka komentaa olemaan hiljempaa tai puhumaan normaalilla äänellä (kahden minuutin kuluttua ihan tavallinen puhe on taas huutamista). Ei auta asiasta keskustelut. Otan välillä sen linjan, että vastaan kysymyksiin vain, jos ne on esitetty tavallisella puheäänellä. Mutta ei sitäkään jaksa loputtomiin.
Hiljaa ovat ehkä DVD:n ajan, mutta eivät aina silloinkaan, vaan laulelevat mukana tai selittävät innoissaan jotain siihen liittyvää. Mölyäminen alkaa heti herättyä. Jos toinen vielä nukkuu, on toisen tosi vaikea muistaa, että pitää kuiskata asiansa, hetken päästä tulee asia jo kovalla äänellä ja niin on taas molemmat hereillä.
Joten en osaa muuta sanoa, kuin että meluisia ovat, enkä tiedä mitä sen eteen voisi vielä tehdä.
Ap, jos yhtään mietityttää, älä tee lapsia. Itse kummeksuin samalla tavalla asiaa aikoinaan lapsettomana ja niin vain kävi, että sain kaksi todella haastavaa ja 24/7 äänessä olevaa lasta. Elämä on painajaista. Riehumista, huutoa, mölyä, vaatimista, uhmaamista, vinkumista jne jne. Kasvatettu on, niin paljon ja päivittäin miljoonilla toistoilla ja edelleen jatketaan. Etuuksien poisottoa, rajaamista, keskustelua, huomion antamista, kehumista jne. Ja silti, elämä on painajaista. Siinä määrin, että harrastukset, ystävät, kaikki on jäänyt. Ja huomenna sama touhu taas edessä. Hell yeah, lapset on iloisia ja reippaita, mutta me vanhemmat olemme aivan loppu. Käytä ehkäisyä ja nauti elämästä. Ja linnunlaulusta.
Riippuu ihan lapsen luonteesta, usein hiljaisten vanhempien lapsetkin on hiljaisia ja päinvastoin. Meillä on kaksospojat, ja toinen on paljon vilkkaampi kuin toinen, mutta yhdessä leikkiessään kyllä pitävät ääntä. Osaavat olla hiljaakin, varsinkin kylässä ym. ovat hiljaa, voi olla että toinen rohkenee jossain vaiheessa alkaa höpötellä jotain, mutta kyllä ihmiset kehuu että meidän pojat on aina nätisti. Omassa kotonaan toki saavat leikkiä ja laulaa, jos menee ihan riehumiseksi niin sitten komennetaan rauhoittumaan, ja kun isi nukkuu yövuoron päälle, niin saa aika usein olla sanomassa että olkaa hiljenpaa.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 20:37"]
Miten täällä on nykyisin niin paljon teinejä?
[/quote]
Koska tämä on netin suosituin keskustelupalsta. Eli teinien on pakko olla täällä.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 21:59"]
Ap, jos yhtään mietityttää, älä tee lapsia. Itse kummeksuin samalla tavalla asiaa aikoinaan lapsettomana ja niin vain kävi, että sain kaksi todella haastavaa ja 24/7 äänessä olevaa lasta. Elämä on painajaista. Riehumista, huutoa, mölyä, vaatimista, uhmaamista, vinkumista jne jne. Kasvatettu on, niin paljon ja päivittäin miljoonilla toistoilla ja edelleen jatketaan. Etuuksien poisottoa, rajaamista, keskustelua, huomion antamista, kehumista jne. Ja silti, elämä on painajaista. Siinä määrin, että harrastukset, ystävät, kaikki on jäänyt. Ja huomenna sama touhu taas edessä. Hell yeah, lapset on iloisia ja reippaita, mutta me vanhemmat olemme aivan loppu. Käytä ehkäisyä ja nauti elämästä. Ja linnunlaulusta.
[/quote]
Aamen, aamen, aamen!!!!
Ei ole mölyävä mun lapsi. Eikä ole suuna päänä. Menestyy koulussa loistavasti.
Kyllä niistä ääntä lähtee. 2-vuotias poika on rauhallisempi, mutta 4-vuotias tyttö pitää älämölöä koko ajan. Jopa synnytyksen jälkeen kätilö sanoi, että "tämän tytön itku kuuluu varmaan toiselle puolelle sairaalaan" ja samalla volyymillä mennään. Hänen tavallinen puheensakin on kailottamista. Unissaankin puhuu, murisee, itkee, nauraa kovalla äänellä. Ja kyllä, kasvatus on molemmilla täysin sama. Tosin 2-vuotiaalla alkaa olemaan uhma aika kova, joten huutoraivarit tulee montaa kertaa päivässä esim. sellaisista asioista kuin: haluaisi aamupalaksi karkkia (äiti ei anna), haluaa ulos mentäessä äidin kengät jalkaan (äiti ei anna), haluaa heitellä siskoaan pikkuautoilla (äiti ei anna), haluaa syödä keittoa haarukalla (äiti antaa lusikan) jne. Kyllähän se huuto loppuisi, jos periksi antaisi, mutta mitä siitäkin seuraisi!!!
Keksikää lapselle tekemistä. Turhautuu ja siksi mölyää.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 22:11"][quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 21:59"]
Ap, jos yhtään mietityttää, älä tee lapsia. Itse kummeksuin samalla tavalla asiaa aikoinaan lapsettomana ja niin vain kävi, että sain kaksi todella haastavaa ja 24/7 äänessä olevaa lasta. Elämä on painajaista. Riehumista, huutoa, mölyä, vaatimista, uhmaamista, vinkumista jne jne. Kasvatettu on, niin paljon ja päivittäin miljoonilla toistoilla ja edelleen jatketaan. Etuuksien poisottoa, rajaamista, keskustelua, huomion antamista, kehumista jne. Ja silti, elämä on painajaista. Siinä määrin, että harrastukset, ystävät, kaikki on jäänyt. Ja huomenna sama touhu taas edessä. Hell yeah, lapset on iloisia ja reippaita, mutta me vanhemmat olemme aivan loppu. Käytä ehkäisyä ja nauti elämästä. Ja linnunlaulusta.
[/quote]
Aamen, aamen, aamen!!!!
[/quote]
Tollastako se on? Jotenkin ajattelin että vanhemmuus tekisi myös onnelliseksi eikä ajaisi tuohon tilaan. Mietin kyllä lapsentekoa vielä, kiitos tästä ketjusta!
meluisia ovat, tytöt 3v ja 5v. Koko ajan äänessä ja puhe on 'huutamista'. Välillä tuntuu että pää hajoaa, mutta kieltämättä olen tämän itse sallinut kun kummallakin on ollut ongelmia puheen kanssa.. Isompi alkoi puhua vasta 3 vuotiaana ja onkin siitä lähtien ollut äänessä.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 22:13"]
Keksikää lapselle tekemistä. Turhautuu ja siksi mölyää.
[/quote]
Ainakin meidän 3 ja 5v mölyävät ihan siinä puuhatessaan. Ei ole tekemisen puutteestä kyse. Kaikki leikki on meluisaa. Vaikka olisi vain toinen lapsi kotona, niin vähintääkin päristelee leikkiessään, laulelee, höpöttää tms. Aina tulee ääntä!
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 21:59"]Ap, jos yhtään mietityttää, älä tee lapsia. Itse kummeksuin samalla tavalla asiaa aikoinaan lapsettomana ja niin vain kävi, että sain kaksi todella haastavaa ja 24/7 äänessä olevaa lasta. Elämä on painajaista. Riehumista, huutoa, mölyä, vaatimista, uhmaamista, vinkumista jne jne. Kasvatettu on, niin paljon ja päivittäin miljoonilla toistoilla ja edelleen jatketaan. Etuuksien poisottoa, rajaamista, keskustelua, huomion antamista, kehumista jne. Ja silti, elämä on painajaista. Siinä määrin, että harrastukset, ystävät, kaikki on jäänyt. Ja huomenna sama touhu taas edessä. Hell yeah, lapset on iloisia ja reippaita, mutta me vanhemmat olemme aivan loppu. Käytä ehkäisyä ja nauti elämästä. Ja linnunlaulusta.
[/quote]
Hui kamala, tämä kyllä pelästytti! En ole teini mutta 26-vuotias ja vauva haaveissa. Olen kyllä huomannut että tämä palsta ei vauvasta haaveilevalle ole paras, näitä näkee aika paljon että koko elämä on mennyt pilalle. Ehkä nautimme vielä linnunlaulusta..
No ne on hiljaa kun katsovat dvd;tä, syövät, nukkuvat ja kuuntelevat satuja, pelaavat tai leikkivät jotain poikkeuksellisen rauhallista. Se riittää. Muulloin ääntä lähtee touhutessa, mutta metelöimisen ilosta meillä ei saa metelöidä.