Lue keskustelun säännöt.
Oksettavan toi Kaappaus keittiössä uusimman jakson läpeensä itsekäs äiti!
08.06.2014 |
Kertoo miten lapset syövät mikropitsaa ja eineksiä, ja heti perään "siis ITSE minä en niitä syö, itselleni wokkaan nopeasti vaikka kanaa ja kasviksia!"
Käy myös ilmi ettei ole koskaan kotona kun on niin paljon harrastuksia.
Oli ehkä lasten paikka ollut eron jälkeen isällään.
Kommentit (28)
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 14:29"]
Mitenköhän meistä yheksänkymmentäluvun alun koululaisista ikinä tuli kunnon ihmisiä? Vanhemmat oli aina koulusta tullessa vielä töissä ja siellä kaveriporukalla lämmiteltiin roiskeläppiä, hamppareita tai joskus jotain eilisen päivällisen jämiä. Sen jälkeen tehtiin läksyt ja lähdettiin leikkimään. Kun vanhemmat tuli kotiin, niin sitten piti itekin mennä. Ne yhteiset ruokahetket oli enemmän viikonloppuna. Eikä munkaan kaveripiirissä kaikki vanhemmat olleet uratykkejä tai projektipäälliköitä kaikki. Ihan kaupankassoja, sairaanhoitajia, opettajia ja perusduunareita. En ainakaan tunnusta traumatisoituneeni. Ja kesälomatkin sai pyöriä avaimet kaulassa kylillä ja pihoilla. Kivaa oli ja meitä oli paljon.
[/quote]
Minäkin kasvoin tuolla mystisillä yhdeksänkymmentäluvulla, enkä syönyt "hamppareita" ja roiskeläppiä ruoaksi koulun jälkeen. Vaikka vanhemmat eivät olisi olleet kotona kun tulin koulusta, oli kotona silti kunnollista syötävää, eikä mitään einesp****a. Naurettavaa, että luulet kaikkien meidän syöneen huonolaatuista ruokaa, kun sinä ja kaverisi joudutte sellaista syömään.
Joo, ei ollut meilläkään ip-kerhoja ja muita koulun jälkeen, mutta silloin ekaluokkalaisen yksin olemista koulun jälkeen ei katsottukaan pahalla, vaan se oli normaalia. Tuo ei siltikään tarkoita sitä, että se olisi ollut hyvä asia. Muista nimittäin myös, että moni yhdeksänkymmentäluvulla kasvanut, on nykyisin väliinputoaja ja kärsii, ihan tutkitustikin, mielenterveysongelmista, etenkin ne, joiden perheet kärsivät enemmän silloisesta lamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään ole 90-luvulla syönyt eineksiä koulun jälkeen, kyllä meillä myös oli kunnon ruokaa varattuna.
Millä laseilla osa ihmisistä katsoo näitä ohjelmia. Itse tulin hyvälle tuulelle, kun äiti ja pojat niin yksissä tuumin muuttivat tapojaan paremmiksi. Symppispojat ja äiti itse halusi muutosta!
Jos teillä on vaikeeta elämässä, niin tehkää asialle jotain. Tiesittehän, ettei toisten elämän kauhistelu myöskään ole sen terveellisempää kuin roiskeläppien syöminen? Positiivinen suhtautuminen elämään ja kanssaihmisiin parantaa elämänlaatua kummasti!
Aatelkaa. Mä olin 24-vuotias kun söin ekan kerran elämässäni pizzaa. Mun vanhemmilla ei ole mikroa vieläkään joten ei meille lapsille annettu mitään mahista syödä "roskaa".
Meidän äiti oli usein tehnyt valmiiksi voileipiä yms. jääkaappiin lautaselle josta sit syötiin. Hedelmiä,varsinkin banaaneja meillä oli aina pöydät pullollaan.
Miksi muuten pizza on roskaruokaa? Me käytiin lapsena ihan ravintolassa syömässä pizzaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 15:07"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 14:29"]
Mitenköhän meistä yheksänkymmentäluvun alun koululaisista ikinä tuli kunnon ihmisiä? Vanhemmat oli aina koulusta tullessa vielä töissä ja siellä kaveriporukalla lämmiteltiin roiskeläppiä, hamppareita tai joskus jotain eilisen päivällisen jämiä. Sen jälkeen tehtiin läksyt ja lähdettiin leikkimään. Kun vanhemmat tuli kotiin, niin sitten piti itekin mennä. Ne yhteiset ruokahetket oli enemmän viikonloppuna. Eikä munkaan kaveripiirissä kaikki vanhemmat olleet uratykkejä tai projektipäälliköitä kaikki. Ihan kaupankassoja, sairaanhoitajia, opettajia ja perusduunareita. En ainakaan tunnusta traumatisoituneeni. Ja kesälomatkin sai pyöriä avaimet kaulassa kylillä ja pihoilla. Kivaa oli ja meitä oli paljon.
[/quote]
Minäkin kasvoin tuolla mystisillä yhdeksänkymmentäluvulla, enkä syönyt "hamppareita" ja roiskeläppiä ruoaksi koulun jälkeen. Vaikka vanhemmat eivät olisi olleet kotona kun tulin koulusta, oli kotona silti kunnollista syötävää, eikä mitään einesp****a. Naurettavaa, että luulet kaikkien meidän syöneen huonolaatuista ruokaa, kun sinä ja kaverisi joudutte sellaista syömään.
Joo, ei ollut meilläkään ip-kerhoja ja muita koulun jälkeen, mutta silloin ekaluokkalaisen yksin olemista koulun jälkeen ei katsottukaan pahalla, vaan se oli normaalia. Tuo ei siltikään tarkoita sitä, että se olisi ollut hyvä asia. Muista nimittäin myös, että moni yhdeksänkymmentäluvulla kasvanut, on nykyisin väliinputoaja ja kärsii, ihan tutkitustikin, mielenterveysongelmista, etenkin ne, joiden perheet kärsivät enemmän silloisesta lamasta.
[/quote] Ihme raivarit sait siitä, että kerroin millaista meillä on ollut. Varmasti on toisenlaistakin. Mielenterveysongelmia tai syrjäytymistä ei ole lähipiirissäni. Kirjoitinhan, että kaikkien ystävieni vanhemmat kuten omanikin olivat töissä. Lama ei siis työttömyyden tasolla koskettanut, mutta varmasti oli joissain perheissä kireämpi tunnelma, jos oli yt-uhka työpaikassa. Ei mekään pelkästään niitä roiskeläppiä syöty, mutta jos sai itse valita, niin silloin me lapset kyllä halusimme niitä. Eli kyllä aika usein löytyi, mutta välillä muutakin. En muista, että terveellinen kotiruoka olisi ollut se, mitä lapset olisvat eniten halunneet.
Ravintolapizza on vähän eri juttu kuin roiskeläppä.
En mä huomannut äidissä mitään erityistä itsekkyyttä. Ja halusihan se ainakin parannusta asiaan.
Ja ihanan oloiset pojat se oli ainakin kasvattanut!