Mikä on motiivi levitellä perättömiä juttuja jostain henkilöstä työpaikalla?

Usein ylempänä olevien sokeana pisteenä voi olla päätösvalta. Jos kokevat, että joku on päässyt tekemään jotain, voivat väittää henkilön päätöksiä virheellisiksi. Vaikkeivät itse tietäisi niistä mitään tai olisi asian kanssa tekemisissä. Jos eivät itse olisi keksineet tehdä asiaa, on se virhe. Tai jonkun toisen idea.

Tätä tapahtuu uskontojen välillä työpaikoilla.  Ehdottomasti lahkot panettelee toisiaan. Eri uskonnot. Tietämättä tuntematta vaikka uutta työntekijää alkaa armoton savustus.  Täysin keksittyjä herjoja.  Usuttamista. Väittävät työn tekemistä. Panettelevat. Uskonto vastaan uskonto. Lahko vastaan lahko. 

Eri lahjojen hampaisiin on kauhea joutua ja uskontojen niin kouluissa kuin työpaikoilla. Se on niin massiivista kiusaamista.  Sen päälle sotketaan koko elämä . Yritetään saada mukaan omiin vääryyksiin. Tai vaihtamaan uskonto tai eroamaan puolisosta työpaikasta tai koko suvustaan.  Koska on väärää uskontoa. Jonkun mielestä. Lähiöissä myös näitä ovilla liikkuvia vainoajia , panettelevat asuin alueella niitä jotka ovat eri uskontoa tai eri lahkoja. Rikolliset taas peittelee tekojaan syyttämällä syyttömiä. Hirveän raivon vallassa voi työpaikalla joku käydä kimppuun. Lopulta paljastuu hänen omat rikokset tai huumejutut. Voi lavastaa jonkun syylliseksi hänen virheisiin ja kun ei ole tehnyt tehtäviään niin kertoo muille miten se oli joku muu. Joku on seurannut ihan kotiin asti ja käynyt jopa varastamaan siltä ketä on panetellut. Joku jota on muutenkin aina loukattu ja juoksutettu turhaan saa tästä traumat . Monen masennuksen syy on tämä hirveä mustamaalaaminen ja kiusaaminen. 

Myös sitten kun hakee apua siellä on henkilökunta samassa tilassa ja saat sieltä luettelon mitä virheitä sinussa on. Et useimmat jää sairaslomalle eikä enää mene töihin koskaan. Kiusattavaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Nähdään tilanteita, kehitellään siihen ympärille tarina, uskotaan että asia on näin ja levitetään eteenpäin.

Esimerkki. Kävelin työpaikan käytävällä mieskollegan kanssa samaan suuntaan niitä näitä höpötellen. Silmäpari havaitsi tämän, teki johtopäätöksen että meillä on suhde ja laittoi jutun kiertämään. Tasan vuosi myöhemmin, tämä juoru tuli korviini. Kysyin asiasta naiselta, joka oli tuolloin vuosi sitten tullut käytävällä meitä vastaan ja hän myönsi tehneensä hätiköidyn johtopäätöksen ja laittaneensa juorun liikkeelle. Suoraselkäistä myöntää, mutta inhottavaa kun juttu oli työpaikalla levinnyt jo vuoden ajan mun selkäni takana. Kun olisi vaan tullut kysymään, että onko jotain...? Eikä todella ollut, ei pienintäkään aihetta, vain yksi kävely samaan suuntaan, mies on minua paljon vanhempi eikä millään lailla tyyppiäni tai kiinnostava. Näin ne jutut lähtee.

Joillakin jää teini-iän poikahulluus- ja draamankehittelyvaihe päälle. Omat suhdekuviot ja tv:n saippuasarjat eivät riitä vaan säpinää on väkisin saatava myös ystävien, sukulaisten ja työkaverien elämään. En ymmärrä, miksi nämä eivät voisi kanavoida tätä tarvettaan vaikka romanttisen pöytälaatikkoviihteen kirjoittamiseen. Kun oikeiden ihmisten elämillä rupeaa leikkimään, niin seuraukset voivat pahimmillaan olla todella ikävät näiden juorujen kohteille. 

Entisellä työpaikallani oli työntekijä, joka oli rauhallinen, perehtyi asiakkaiden asioihin niin kuin pitäisi jokaisen tehdä. Oli huoliteltu, miellyttävä, jatkokouluttautui. Joutui lähinnä nuorempien työntekijöiden hampaisiin, kriteerinä esim.  väitetty hitaus työtehtävissä ja lopulta kaikki mahdollinen. Jopa hieman alentunut kuulo sai osakseen asiatonta kommentointia.  Uskomatonta ilkeyttä jossa oli mukana myös johtoporrasta.  Henkilö laitettiin sitten työkiertoon. Vieläkään en ymmärrä joukkohysterian alkusyytä, tuohon työyhteisöön sai jäädä esim.rauhattomia itseään korostavia persoonia jotka loivat levotonta ilmapiiriä aina työvuoronsa aikana. Olen jälkikäteen ajatellut, että kiusattu henkilö oli aivan liian fiksu siihen ympäristöön, asia palaa joskus mieleeni ahdistavana.

Mikä on työnantajan tai esimiehen vastuu?

Olin harjoittelemassa (nuoriso-ohjaaja) erään pikkukunnan nuorisotoimessa. Joku oli soittanut pomolle että minut on tuomittu seksuaalirikoksesta jossa uhri alaikäinen. Kuulin asiasta vasta vuosia myöhemmin.

Koskaan pomo ei ottanut asiaa puheeksi. Olisin voinut haastaa soittajan oikeuteen. Asia vaikutti kyllä asemaani työpaikalla, en vain ymmärtänyt mistä on kyse.

Niillä on itsellä oikein paha olo, ovat epävarmoja ja ilkeitä. Kateus myös kukoistaa. Miksi et kysy perättömien juttujen levittäjältä tomerasti, että miksi tekee niin ja parasa olisi lopettaa tommonen vänkyröinti ja tehdä työnsä. 

Vierailija kirjoitti:

Entisellä työpaikallani oli työntekijä, joka oli rauhallinen, perehtyi asiakkaiden asioihin niin kuin pitäisi jokaisen tehdä. Oli huoliteltu, miellyttävä, jatkokouluttautui. Joutui lähinnä nuorempien työntekijöiden hampaisiin, kriteerinä esim.  väitetty hitaus työtehtävissä ja lopulta kaikki mahdollinen. Jopa hieman alentunut kuulo sai osakseen asiatonta kommentointia.  Uskomatonta ilkeyttä jossa oli mukana myös johtoporrasta.  Henkilö laitettiin sitten työkiertoon. Vieläkään en ymmärrä joukkohysterian alkusyytä, tuohon työyhteisöön sai jäädä esim.rauhattomia itseään korostavia persoonia jotka loivat levotonta ilmapiiriä aina työvuoronsa aikana. Olen jälkikäteen ajatellut, että kiusattu henkilö oli aivan liian fiksu siihen ympäristöön, asia palaa joskus mieleeni ahdistavana.

Minunkin mieleeni tulee heti, että tämä henkilö oli liian fiksu kyseiseen työyhteisöön eikä hänen fiksuuttaan osattu/haluttu tunnistaa. Jos työpaikka koostuu itsekeskeisistä, impulsiivisista ja rajattomista persoonista, joilla ei ole kuitenkaan älyä tai taitoa ymmärtää kokonaisuuksia, niin rauhallinen, perehtynyt ja koulutettu ihminen nähdään heti jonain jarruna tai muuten vaan outona. Lapsentasoisille ihmisille on tyypillistä pitää työnsä vakavasti ottavaa ihmistä "leuhkana" tai "tosikkona". 

Vierailija kirjoitti:

Niillä on itsellä oikein paha olo, ovat epävarmoja ja ilkeitä. Kateus myös kukoistaa. Miksi et kysy perättömien juttujen levittäjältä tomerasti, että miksi tekee niin ja parasa olisi lopettaa tommonen vänkyröinti ja tehdä työnsä. 

Aina juttujen levittäjää ei välttämättä saada selville. Sehän näissä työpaikkajuoruissa ikävää onkin, että kuka tahansa voi laittaa niitä liikkeelle mistä syystä tahansa. Jopa se parhaana työkaverinasi pitämä, jonka kanssa olette jutelleet enemmän yksityiselämästäkin ja nauraneet mahat kippurassa kahvitauoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä on työnantajan tai esimiehen vastuu?

Olin harjoittelemassa (nuoriso-ohjaaja) erään pikkukunnan nuorisotoimessa. Joku oli soittanut pomolle että minut on tuomittu seksuaalirikoksesta jossa uhri alaikäinen. Kuulin asiasta vasta vuosia myöhemmin.

Koskaan pomo ei ottanut asiaa puheeksi. Olisin voinut haastaa soittajan oikeuteen. Asia vaikutti kyllä asemaani työpaikalla, en vain ymmärtänyt mistä on kyse.

Ammattitaidoton pomo. Tämmöiset epämääräiset soitot jostain työntekijästä pitää aina ottaa työntekijän itsensä kanssa puheeksi. Pomo olisi voinut myös vähän hiillostaa soittajaa ja tiedustella, milloin väitetty teko on tapahtunut, kauanko siitä on aikaa ja miten soittaja on saanut tietää asiasta. Yleensä tämmöiset soittelijat haluavat vain mustamaalata jotakuta mutta eivät älyä keksiä tarpeeksi vakuuttavaa taustatarinaa väitteidensä tueksi. 

Vierailija kirjoitti:

Niillä on itsellä oikein paha olo, ovat epävarmoja ja ilkeitä. Kateus myös kukoistaa. Miksi et kysy perättömien juttujen levittäjältä tomerasti, että miksi tekee niin ja parasa olisi lopettaa tommonen vänkyröinti ja tehdä työnsä. 

Olen huomannut joskus tulehtuneen ilmapiirin vallitessa työpaikalla, että kiusaamiskierrettä on vaikea saada loppumaan. Sivusta seuranneena ja parhaani mukaan epäoikeudenmakaisuutta kokenutta tukeneena yritin vaikuttaa tilanteeseen, mutta koska mukana oli myös johtavassa asemassa olevaa henkilöstöä jotka olivat ystäviä vahvaluonteisten kiusaajien kanssa, tilanne oli mahdoton. Edes työnohjaus ei pystynyt ratkaisemaan tilannetta. Onneksi vääryyttä kokenut pääsi pois sieltä, luonnevikaiset jäivät. 

Mun entisellä työpaikalla oli eräs, joka oikaisi mutkat suoriksi ja piti kaikkea totuutena. Esim. jos vaikka joku oli kärsivän näköinen ja minä sanoin:"onkohan X kipeä, kun näyttää noin kalpealta", niin tämä eräs levitti tietona, että X on kipeä, hänellä on korona tai munuaistulehdus. Tai jos sanoin vitsillä "pitää ehkä peruuttaa lomat, kun ei oikein houkuttele lomaohjelma" niin muut sai kuulla että minä en pidä lomaa koska työssä on niin kivaa. En ole ihan varma missä kohtaa nämä jutut muuttuivat tosiasioiksi, mutta tietty henkilö, ketä epäilen. Ja minun tyylini on lennokas ja liioitteleva ja vitsikäs. Opin sitten olemaan vitsailematta, kun korviini oli tullut juoruja, jotka etäisesti kuulosti aikaisemmalta vitsiltäni tai heitolta.

Raksaukot on pahimpia.

Jos työpaikalla huono ilmapiiri  ...juokse!

Se pahenee vain. Rikot itsesi ja kohta kuljet naama kovana duuniin joka armas päivä.