Varo, mitä toivot. Saat sen. Kokemuksia?

Ihan pienenä toivoin, että minulle kasvaisi isot rinnat ja saisin silmälasit. Sain minkä halusin. Näin jälkikäteen ajattelen, että olisihan sitä voinut fiksumpiakin juttuja toivoa.

Olen saanut toivomani ammatit. En tiedä, oliko ne niin järkeviä ammattitoiveita.

En ole saanut. Koska tiedän tuon, että pitää varoa ja olen jo toivoessani määritellyt, millätavoin en halua toiveeni toteutuvan.

Eli; haluan tietysti saada rahaa ja että taloudellinen tilanteemme paranee. Mutta olen myös määritellyt, että en halua, että sen vuoksi kukaan vahingoittuu tai kuolee, tai tulisi kokemaan negatiivisia asioita.

Ainoa mahdollisuus olisi siis jonkunlainen lottovoitto.

Tai sitten, tyydyn siihen ettei sitäkään tule mikäli siitä koituisi jotakin negatiivista meillekään.

Näin se vaan on nähtävä.

Toivoin nuoresta asti salaa tulevani raskaaksi vaikka tiesinkin ettei se olisi viisasta kun on koulutkin kesken (olen siis pienestä asti rakastanut vauvoja ja lapsia ja tosiaan 15v asti vauvakuume päällä :D). 17 vuotiaana sitten ehkäisy petti ja olin raskaana :) Nyt olen 20 ja ihanan pienen tytön äiti <3

Olen köyhä mutta en uskalla toivoa rikastumista, sillä tiedän, että lottovoittoa todennäköisempää olisi perintö, eli läheisen kuolema. En muutoinkaan toivo asioita joiden toteutumiseen en voi vaikuttaa. Olen päässyt haluamaani kouluun, saanut haluamani työpaikan ja edennyt elämässä toivomallano tavalla, mutta kaikkiin mainittuihin olen itse vaikuttanut. Toki asioiden toivominen usein potkii eteenpäin, esimerkiksi pääsykokeisiin lukiessa positiivinen asenne on tarpeen.

On, sain mitä halusin mutta toive ja kuvitelmani asiasta osoittautuivat täydeksi fiaskoksi. En ollut itsekään tuolloin kovin hyvissä sieluni voimissa ja hormonit hyrräsi, olihan takana ero ja pitkähkö sinkkuus takana. Ja mies oli poikkeuksellisen komea ja hänen ympärillään suorastaan parveili niin miehiä kuin naisia. Hänessä oli sitä mystistä jotain ja todellakin halusin tutustua häneen paremmin. Yksinkertaisesti halusin hänet elämääni. Ja sainkin. Nimittäin erittäin takertuvan mt-ongelmaisen miehen.

No, oppia ikä kaikki. Itsepä lähdin mukaan.

Opetus: varo vähän mitä toivot. Kaikki kiiltävä ei lie kultaa..

Toivoin nuorena saavani jännitystä elämään ja lapsellisesti haaveilin joutuvani kauas kotoa... Ajattelin tiettyä pahamaineista laitosta, jossa vain cooleimmat oli olleet. Noh yllättäen sattumusten kautta päädyinkin ihan kunnolla sijaishuollon käsiin mitä jännittävimpiun paikkoihin, myös siihen tiettyyn. Sain mitä halusin ja tiedostin sen silloinkin.

Ihan kiva kokemus näin jälkikäteen mutta silloin ei naurattanut ja varmaan joku trauma jäänyt.

Jotain draamaa elämään. Tulin raskaaksi ja tein abortin.

Nuorena ihailin yhtä komeeta kundia ja haaveilin että me seukattais. Punastelin aina sen lähellä ja toivoin hulluna että se ihastuis muhun.. yhtien bileiden jälkeen päädyin sitten petipuuhiin sen veljen kanssa  ja tää kundi sai tietää siitä! Ja he ovat tosi samannäköisiä, mutta ei olisi niin pitänyt roikkua ja rukoilla, .....sen veli sitten kelpasi mulle paremman puutteessa! Eli ihastustani en saanut, mutta veljen sain (1 yöksi).

Tää on ihan pikkujuttu mutta silti. Eilen töissä työkaverini ehdotti että lähdettäis töiden jälkeen vähän shoppailemaan, ostettais valkkaria, mentäis niille laittautumaan ja vähän alottelemaan ja sitten illalla yökerhoon katsomaan yhtä artistia. Tää idea kuulosti niiin ihanalta, en ole pitkään aikaan ollut shoppailemassa tai varsinkaan viettämässä iltaa ystävien kanssa.

Mies oli kuitenkin lähdössä kalastamaan koko viikonlopuksi ja mun oli tarkotus olla lastenkanssa kotona viikonloppu. Jouduin sanomaan ystävälle etten varmaan pääse kun en saa lapsille hoitajaa. Toivon oikein ääneen että voi kumpa joku haluaisi mukulat yökylään...meni valehtelematta 1-2 min kun tuli viesti äidiltäni: "Meillä on kova ikävä lapsosia. Aateltiin lähteä mökille, voitaiskohan me ottaa lapset mukaan vaikka yhdeksi yöksi, kun ei olla nähty pitkään aikaan?"

mun oli pakko soittaa sille että salakuunteletsä mua vai luetsä mun ajatukset :D

Esiteininä haavelin tietynlaisesta elämästä, joka tuntui täysin mahdottomalta saavuttaa. Nyt elän sitä.

Mulle käy tätä kyllä jatkuvasti. Varo mitä toivot, saat sen - ei tarkoita ylläolevaa että jotain kivaa tupsahtaa (esim lapsenvahti) kun sitä toivoo, vaan sitä, että toivoo jotain, saa sen, muttei ole tajunnut mitä se oma toive pitikään sisällään.

Esim. exästäni olen etukäteen ajatellut että unelmamies, ei vitsi jos saisin tuon makupalan edes yhdeksi yöksi. Sitten myöhemmin olen toivonut saavani siitä miehen itselleni, niin olisin onnentyttö. Paskanmarjat. Sain kyllä ukon, se jäikin melkein kymmeneksi vuodeksi elämääni, lapset ja kaikki, unelmamies jota todella toivoin, mutten tajunnut että toiveeni oli tyhmä, mies oli täysi helvetti, narsisti, psykopaatti, mustasukkainen hullu, jonka takia käyn edelleen terapiassa.

Olen toivonut mös useita muita juttuja, joista myöhemmin olen havainnut että ei olisi kannattanut. Että sitä saakin koko paketin paskaa siinä samassa.

Enpä enää kauheasti toivo muuta kuin aamuisin että päivä ei menisi ihan mönkään. Mitään konkreettista en uskalla toivoa, sillä enhän tiedä mitä kaikkea siihen sisältyykään. Toiveita ei voi rajata.

Mummi souti kirkolle kovassa vastatuulessa. Rukoili, että tuulen suunta vaihtuisi. No, vaihtu se. Ei mummi tainut ajatella toivetta loppuun saakka..

Joo-o, on jotkut toiveet toteutuneet, jotkut taasen eivät. On siinä kyse ihan siitä vaan, että tekeekö toteutumisen eteen itse jotain, ja sitten osin tuurista. Ei se mitään sen ihmeellisempää ole.