Lue keskustelun säännöt.
Nyt luokittelemaan!
07.06.2014 |
Heii! :D Oon siis yrittänyt itse pohtia mitä ihmettä teen elämälläni mutten ole saanut yhtään suuntaa selville.
Eli kyse ei ole mistään opiskelusta/elämäntaidosta vaan seksuaalisesta suuntautumisesta. :/ Minua siis luullaan usein lesboksi, koska en ole seurustellut kertaakaan vaikka olen jo 20v. Pukeudun melko naisellisesti, joten en siis näytä "stereotyyppiseltä" jos näin saa sanoa.
Ongelma tulee tässä: Haluaisin seurustella miehen kanssa ja perheen/talon ym. perinteistä. Kuitenkin katseeni kiinnittyy (tahtomattani) naisiin ja vilkuilen jopa heidän peppujaan. :( Aina,kun huomaan tekeväni tätä minua nolottaa hirveästi. Kuitenkin minun on ollut pakko myöntää itselleni, että naiset kiiihottavat. En kuitenkaan voisi kuvitella seurustelevani naisen kanssa, enkä ole koskaan romanttisesti ihastunut naiseen vaan aina miehiin.
Olen kipuillut tämän asian kanssa jo varmaan viisi vuotta! ;( Perheeni on melko konservatiivinen (ja minä myös) joten he varmastí katkaisisivat välit jos joskus ihastuisinkin naiseen. Olisiko jollain neuvoja, tarvitsen niitä kipeästi! Olen joskus ollut hieman itsetuhoinen ja pääsyy on ollut juuri edellä mainittu... :/
Kiitos avusta!
Kommentit (3)
Hyvä tyttö :) jos olisit mun kanssa voisimme kernaasti ottaa mukaan kolmannen pyörän, eli toisen naisen. tämähän on joka miehen märkä uni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidan ymmärtää tuskasi. Samantapaisia kokemuksia. Minäkin seurustelin ensimmäistä kertaa yli kaksikymppisenä, eikä tuo suhde jäänyt ainoaksi. Olin hyvin rakastunutkin, monta kertaa, ja ne miehet olivat myös tosissaan kanssani, mutta minulle sitoutumisen ajatteleminenkin aiheutti paniikkia kerta toisensa jälkeen. Nyt olen jo keski-iässä ja päätynyt lopulta elämään tavallista perhe-elämää, mutta unelmissani olen jotain ihan muuta. En ole koskaan ollut naisen kanssa enkä edes osaa kuvitella ryhtyväni sellaiseen. Oman ongelmani olen tunnistanut: olen latentti transseksuaali ja unelmoin eläväni miehenä naisen kanssa. Jo lapsena halusin olla poika.
Rakastan lastani yli kaiken, mutta miehen kanssa on vaikeaa. Sängyssä suljen silmäni ja kuvittelen itseni hänen paikalleen... kestän elämääni vain mielikuvitusmaailmani ansiosta. Toki elämäni ei ole pelkkää kärsimystä, vaan enimmäkseen ihan tavallista puurtamista ja pieniä onnenhetkiä kuten kenellä tahansa, mutta rakkaus- ja seksiasioissa koen ikuista täyttymättömyyden tunnetta. Luultavasti jonani päivänä eroan miehestäni ja elän loppuikäni yksin haaveillen syntyväni seuraavassa elämässä mieheksi. Kenenkään kanssa en usko enää ryhtyväni suhteeseen. Nautin siitä, mitä minulla on ja tyydyn osaani.
En tiedä, auttoiko tämä vai masensi. Toivottavasti sinun käy paremmin. Ja vaikka elämäni saattoi tämän perusteella vaikuttaa kamalalta, niin koen olevani enimmäkseen onnellinen ihminen, joskin pala nousee kurkkuun aina kun erehdyn miettimään näitä asioita, kuten nyt.
Sä olet hei biseksuaali! Onnea!
Seuraavaksi sun pitää ryhtyä etsimään sitä YKSILÖÄ (ei miestä eikä naista, vaan yksilöä) jonka kanssa haluat elämäsi jakaa.
Ja yleensä se konservatiivinen perhe haluaa lapsensa elävän turvallisesti ja onnellisesti. Jos löydät ihmisn, jonka kanssa jakaa loppuelämäsi, hän varmaan sopii tähän vaatimukseen.