Kuka muu kokee olevansa vain kaveri aviomiehensä kanssa?

Kavereita ollaan mekin. Kaksi pientä lasta ja kyllästyminen toisen erinomaisuuteen on vienyt vähän romantiikkaa tästä suhteesta.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 20:10"]

Ei olla aina edes kavereitakaan. Näillä mennään.

[/quote] Sama juttu. En ole yhdenkään "oikean" kaverini kanssa riidellyt niinkuin olen mieheni kanssa. Yhdessä olemme olleet yli 15 vuotta ja voin sanoa miestä vain mieheksi, ei lähelläkään ystäväksi, mutta kaveriksi hyvällä hetkellä. Tunne on molemminpuolinen ja muutos on tulossa varmasti, nyt mennään meilläkin toistaiseksi näin.

Joo, täällä sellainen. Mies kyllä väittää rakastavansa minua, mutta käytös ei tue tätä väitettä. Itse en ole koskaan edes valehdellut että rakastaisin, paitsi ehkä itselleni suhteen alkuaikoina. Kyse on vain mukavuusliitosta, joka alkoi aivan sattumalta pääkaupunkiseudun asuntopulasta ja lama-ajan työttömyydestä, jonka vuoksi päädyin asumaan vanhan kaverinin kanssa. Tunsin kaveruutta ja  sympatiaa ja erehdyin ajattelemaan, että se riittäisi suhteen perustaksi. Koska saimme lapsen, en sitten lähtenyt myöhemminkään pois, mutta eihän tämä täysin tyydyttävä suhde ole, parempaakin on koettu :(

Ehkä tilanne ei harmittaisi, jos olisi edes seksiä. Tai jotain muuta kuin kaverillista tökkimistä. Ap